Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Värriön tutkimusaseman henkilökunta oli jatkuvassa yhteistyössä venäläisten kanssa. Venäjän puolella metsästävät ympäri vuoden. Värriöläiset kertoivat, että värriön kohdalla rajan takana ei näy koskaan metsäkanalintuja. Siltä puolelta ei tule täydennystä.
Anton Chigurh 22.9.2024, 19:05Niillä samoilla reiteillä on 50-60-luvuilla (laskennat alkavat vuodesta 1956) parhaimmillaan havaittu yli kolmesataa (300) metsoa.
Metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmassa (vuodelta 2012) kerrotaan. että ”…Riekko on vähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana kaikkialla, myös sen vahvimmilla esiintymisalueilla Pohjois-Suomessa…” Tuolla samalla ajanjaksolla värriön lisääntyneen kettukannan, näätien, minkkien, kanahaukkojen, huuhkajien, kotkien ja ennenkaikkia muita alueella säännöllisesti asuvien riekkoihin erikoistuneiden tunturihaukkojen rasittama riekkokanta on luokkaa kymmenkertaistunut. Huolimatta siitäkin, että lumiaika on siellä lyhentynyt kuukaudella samaan aikaan. Riekot ovat siis pidemmän ajan alttiina saalistukselle värinsä takia.
Tuossa samassa metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmassa kirjoitetaan myös: ”…Metsäkanalintujen kannalta merkittävimmät petonisäkkäät ovat yleispetoja, joille myyrät ovat pääravintoa. Niistä näätä ja varsinkin kettu vaikuttavat eniten metsäkanalintujen lisääntymismenestykseen…” Juuri niin, värriön luonnonpuistossa ovat kettuhavaintojen kaksinkertaistumisen ansiosta myös metsohavainnot kaksinkertaistuneet ja riekkohavainnot kymmenkertaistuneet, kun ne alueilla, joilla myyräkannansäätelyjärjestelmää holtittomasti ja älyttömästi manipuloidaan tappamalla kaikki mahdolliset ketut ja näädät, ovat metsohavainnot pudonneet 95 prosenttia ja riekkohavainnot 99 prosenttia. Nämä ovat niin räikeitä lukuja, että jopa typerimpienkin lahtaajien silmien pitäisi aueta.
Anton Chigurh 22.9.2024, 18:16Värriön tutkimusaseman tutkimusteknikko teuvo hietajärvi oli lyhyenä talvipäivänä käynyt tarkkailemassa luonnonpuiston (12000 hehtaaria) maastoa sunnuntaina 17 tammikuuta 2016. Pätkä päivityksestä: ”…kaikkiaan metsoja oli kolmekymmentäyhdeksän (39) urosta ja viisi (5) naarasta…” Tämä on ällistyttävä määrä, kun ottaa huomioon, että kaksi (2) viikkoa aiemmin toteutetussa koko valtakunnan kattavassa myös helsingin yliopiston toteuttamassa talvilintulaskennassa havaittiin ainoastaan yhdeksäntoista (19) metsoa (luokkaa 700 laskentareittiä), ja ennenkaikkea siksi, kun värriössä ovat myyriä pääravintonaan käyttävät pienpedot (mukaanluettuna sukupuuttoon tapetun vesikon ekologiseen lokeroon asettunut ameriikan vesikko eli minkki) saaneet häiritsemättä tuhota tuota metsokantaakin (kuten myös puistossa asuvat kotkat) tuolla hetkellä jo kaksikymmentäyksi (21) vuotta. Kettuhavainnot ovat puistossa kaksinkertaistuneet täysrauhoituksen (1995) alkamisesta lähtien (huolimatta kotkien läsnäolosta).
Anton Chigurh 1.9.2024, 20:47Kuuluisa kylmätutkija olliveelounasmaa sanoi aikoinaan että tutkimuksen nimellä kulkevasta vain 0,1 prosentilla on pysyvää arvoa. Niihin arvottomiin (99,9 prosenttia tutkijan nimellä esiintyvistä) kuuluvat myös huijarit.
Google scholarista löytyy vielä yksi pysyväarvoinen tutkimus: Deer, predators, and the emergence of Lyme disease
Anton Chigurh 1.9.2024, 13:16Kun siitä isosta sorkkaeläimestä on jokaisesta tippunut maastoon noin kymmenen metrin välein itsensä täyteen imenyt aikuinen punkki (joita niissä jokaisessa on kesän mittaan satojatuhansia) niin se ”räjähtää” jättäen juuri siihen kohtaan maahan muutamia tuhansia punkkitoukkia, jotka eivät nouse ruohonkorsiin vaan jokseenkin sataprosenttisesti saavat sen veriateriansa ja borreliabakteerin ja puutiaisaivokuumeviruksen juuri siinä paikalla muutaman kymmenen neliömetrin alalla maarajassa hääräävistä myyristä, joita kutsutaan borrelian ja puutiaisaivokuumeen reservuaareiksi.
Supikoira ja sukupuuttoon tapetun vesikon korvannut ameriikan vesikko käyttävät pääravintonaan myyriä, joita saalistavat punkkien päähabitaateissa rannoilla. Ne siirrettiin täydellisen ö-siantuntevasti 2019 vapaasti tapettavien listalle. Juuri tämä oli viimeinen niitti siinä lumikkohypoteettisessa ketjussa, joka johti punkkiräjähdykseen.
Otsikolla Population oscillations of boreal rodents: regulation by mustelid predators leads to chaos löytyy aikasarja, joka kertoo, että 70-luvulla eteläsuomessa saatiin sadasta myyränloukusta 2-6 myyrää vuorokaudessa, jolloin kettuja tapettiin vuodessa luokkaa 20000, kun taas 90-luvulla myyräsaalis luokkaa kymmenkertaistui, joka johtui siitä, että kettujentappo nostettiin tasolle 60000 vuodessa. Myyrien määrä on täysin riippuvainen niitä pääravintonaan käyttävien reviiripetojen määrästä.
Anton Chigurh 1.9.2024, 01:22Hakee (löytyy ainakin google scholarista, eikä maksa mitään): Cascading effects of predator activity on tick-borne disease risk (julkaisija royal society, siis ei metsästäjäliitto eikä MTK).
Olen tutkinut samaa ongelmaa parikymmentä vuotta. Sama lopputulos: kun myyräkannan säätelyjärjestelmää ei manipuloida (lopetetaan kettujen, supikoirien, minkkien ja näätien tappaminen), niin punkit (ja punkkivälitteiset myyrätaudit) häviävät lähes olemattomiin.
Viimeinen ja pahin punkkiräjähdys koettiin kun supikoira ja minkki (ameriikan vesikko, joka on asettunut sukupuuttoon tapetun vesikon ekologiseen lokeroon) julistettiin 2019 aina tavattaessa heti tapettavien listalle.
Punkkitoukat saavat lähes 100-prosenttisesti sen veriateriansa myyristä (myös sekä borrelian että puutiaisaivokuumeviruksen, jotka kulkeutuvat niiden mukana koko kierron läpi). Nymfit (kierron toinen vaihe) nousevat jo ruohonkorsiin tavoittelemaan myyriä suurempia laitumia. Kun sitten noita isompia sorkkaeläimiä on tutkimuksissa pidetty vesialtaiden päällä ja kerätty itsensä täyteen imeneet punkit talteen (niistä alla olevista vesialtaista), niin niitä on löytynyt tuhansia. Aikuiset punkit (kierron kolmas vaihe) ovat kiinnittyneenä alustaansa (hirvi, valkohäntäpeura) luokkaa muutama päivä, joten kesän aikana ne ehtivät (kukin yksilö) levittää ympäristöönsä satojatuhansia punkkeja.
Anton Chigurh 23.8.2024, 22:39Minun talouteni tienoilla oli aiemmin vahva piisamikanta. 60-luvulla myimme joka kevät toistasataa nahkaa. Viimeisen piisamin näin 90-luvulla omalla rannalla. Se juoksi luultavasti niin kovaa kuin pääsi ja sukelsi maapesäänsä rannalla. Sen perässä eteni minkki varmaan kovempaa vauhtia sukeltaen samaan maapesään.
Anton Chigurh 26.7.2024, 17:53Muuallakin kuin itälapissa arvostetaan laatutavaraa. Se lajitellaan sahauksen yhteydessä tarkasti erilleen bulkista moninkertaisen hinnan vuoksi. Siitä ei taida raaka-aineen tuottaja hyötyä.
Väliäkös sillä; jokaiselle hirvenmetsästyksenharrastajallekin löytyy 6 ilmaisen metsälaitumentarjoajaa (metsänomistajia 600000, hirvenmetsästyksenharrastajia 100000).
Anton Chigurh 8.5.2024, 21:57Metsätieteen aikakauskirja 2/2007 Tieteen tori:
Suurin osa hirven aiheuttamista taimituhoista syntyy talvilaidunalueilla. Syöntipaineen keskittyminen johtuu mm. siitä, että hirven talvilaidunalue on noin puolet kooltaan siitä mitä keskimääräinen kesälaidunalue. Kovien pakkasten ja syvän lumen aikaan hirvi suosii ravintonaan mäntyä, koska männynversot sulavat hyvin ja niiden ravintopitoisuus on suuri tilavuuspainoon nähden… …Koivu on merkittävä ympärivuotinen ravintokasvi hirvelle… …Koivun viljely on käytännössä lamaantunut Etelä-Suomessa hirven vuoksi…
Anton Chigurh 21.2.2024, 13:01Suolistettu porras esittää nyt tyhmempää kuin onkaan. Ko. palstalainen on toistuvasti kertonut kuinka hirvet hakeutuvat suojaan sellaisille alueille joilla ei metsästetä. Juuri noin käy. Täkäläisessä seurassa metsästetään hirveä vuodesta toiseen tuolla yhdellä ja samalla tuhannen hehtaarin alalla. 2000 hehtaaria on varsinaista tuotantoaluetta, jonka korko (luokkaa 15 hirveä) otetaan vuosittain talteen ja jossa hirviä ei koskaan häiritä.