Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tuossa tapauksessa nollatulos on huomattavasti parempi kuin ettei tee mitään, eikä jatkossakaan saa hakata metsää.
Mhy:n korjuupalvelun avulla tienvarsikauppana voi olla hyvä vaihtoehto tuollaisessa kohteessa, vaikka Jesse kohta tyrmääkin tämän ajatuksen. Maksumiehen rooliin jääminen on aika äärimmäinen tilanne, vaikka merkittäviä hakkuutuloja et noista todennäköisesti saakaan. Viivan alle jäävä summa näyttää surkealta, mutta kun laitat korjuukulut verotukseen, tilanne oikenee ainakin vähän posiivisemmaksi.
Mhy saa helposti niputettua seudun hakkuita, joten ehkä siksi pienetkin kohteet kiinnostaa ostajia. Varsinkin energiapuusta on kysyntää, joten mahdollista ns. roskapuun määrää kuvioilla ei kannata kauhistella hakkuita suunnitellessa. Ennakkoraivaus on sitten oma lukunsa, josta ei sovi lipsua edes energiakohteessa. Jos itselläsi ei ole mahdollisuutta sitä ehdä, raivauksen teettäminen saattaa vetää tämän hankkeen pakkaselle. Hintahaarukka on noissa iso kohteen vaikeusasteesta riippuen.
Jos pieniä kuvioita on useita samalla tilalla, ei tuosta välttämättä suurta murhetta tule. Tilanne muuttuu, jos kohteiden välisiin siirtoihin tarvitaan lavetti. Ja tietysti oma lukunsa on se, millaista puuta poistettavat rungot ovat. Onko se nuorta, pienikokoista puustoa, jonka voisi ajatella kaatavan raivurilla maahan vaihtoehtona sille, että korjuuketju kolhii jäävän puuston runkoja ja juuristoa.
Yksi asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota on se, mikä on seuraava toimenpide. Hakkuissa kannattaa pyrkiä muodostamaan yhtenäisiä kokonaisuuksia, joten tavallista reippaampi harvennus, hakkuun lykkääminen ja kaikki siltä väliltä voivat olla käyttökelpoisia vaihtoehtoja tässä pyrkimyksessä. Se, että 5-10 vuoden kuluttua olet samassa tilanteessa kuin nyt pohtiessasi tilkkutäkin hakkuista, ei ole hyvä juttu.
Kävelytä paikallinen mhy:n kaveri palstalle ja pyydä häneltä näkemyksiä. Ei ne välttämättä parhaita ole, mutta siinähän sinun oma käsitys vähitellen aiheesta muotoutuu.
Olet oikeassa tuon tehon suhteen. Stihlin sivuilla pitääkin olla tarkkana, kun hevosvoimista kertovan luvun perässä on kW. Oikeat luvut ovat seuraavat:
Malli / teho kW / hv / iskutilavuus cm3
260 / 2,0 / 2,7 / 41,6
460 / 2,2 / 3,0 / 45,6
490 / 2,4 / 3,3 / 51,6Sahan koko on tietysti makuasia, mutta edellisen kirjoittajan tapaan suosin isompaa mallia, kun missään olosuhteissa ei edes 490 ole liian tehokas. Painon suhteen 460- ja 490-mallien välinen ero on minusta pieni, joten yöunia ei tämän asian takia kannata menettää.
”Ei siellä FB:ssäkään ole mitään varmuutta siitä että ihmiset esiintyvät omilla nimillään, yleensä toki esiintyvät, mutta takuuta nimien oikeellisuudesta ei ole.”
Minua ei niinkään kiinnosta oikea nimi. Asia on tärkeämpää. Keskustelua kyllä helpottaa, kun käytetään vakiintunutta nimimerkkiä. Täällä oli ennen palstauudistusta joskus turhuttavaa, kun 90% kommenteista kirjoitti ”vierailija”.
Yhdessä nettikaupassa 260:n hinta näkyy olevan 600 € ja 460:n hinta vajaat 900 €. Muistathan, että alvin ja vuosimenon huomioimisen jälkeen ero supistuu n. 160 euroon. Tuossa tulee jo ruohoteräkin mukaan, kun se 490-mallissa pitää ostaa erikseen. 260 mainitaan ko. mainoksessa ruohoraivuriksi, joten olet varmasti oikealla tiellä 460:n kanssa. Monipuolisuuden takia se on mielestäni selkeästi edullisempi kuin 260. Viimeinen silaus tulee siitä, kun vielä tarkistat valinnan 460 ja 490 välillä, kumpi on parempi sinun tarpeitasi ajatellen.
Toiset kokee moraalisen krapulan voimakkaammin kuin toiset. Ja kukapa ei elämänsä aikana olisi tehnyt asioita, joiden olisi seuraavana päivänä toivonut jääneen tapahtumatta. Tällä palstalla ei nyt mitään vakavaa tainnut sattua, joten pientä liioittelun makua näin perusteellisessa katoamistempussa mielestäni on.
Kun tuo Gunnar-pässi vedettiin mukaan tähän yhteyteen, nimimerkkinä se olikin surullisen enteellinen. Gunnarin (siis pässin) pääkallo oli pitkään Kyröskosken suurlavan seinällä, mutta lava paloi reilut vuosi sitten ja pääkallo sen mukana.
Alkuperäistä Gunnaria en ole koskaan nähnyt, mutta tanssiorkestereiden ehdottomaan parhaimistoon kuuluvan Eija Kantola & Omegan ohjelmistoon Gunnar on kuulunut jo pidemmän aikaa. Vaikka en olekaan suuri humpan ystävä varsinkaan tanssilajeista puhuttaessa, on tuo kyseisen ryhmän esittämänä riemastuttava poikkeus suomalaisille tyypillisessä surun valtaamassa tosikkomaisessa sävyssä. Ironille aikanaan lavoja erässä keskustelussa suosittelin, ja tämän aasinsillan myötä suosittelen muillekin. Etenkin, kun kyseinen ryhmä sattuu esiintymään. Jos vaikka vielä laulaisivat Gunnarista.
Laskelmia voi tehdä niillä lähtöarvoilla, joihin uskoo. Itse en luota kuutiohintojen nousuun. Puuston varttuessa noin kyllä tapahtuu, mutta se on sisäänrakennettuna jo arvokasvussa.
Verohelpotuksiin tai muihin markkinoita sekoittaviin toimenpiteisiin puun myyntiin liittyen ei pidä missään tapauksessa nyt sekaantua, kun markkinat toimivat historiallisen hyvin.
