Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kurki: ”Missä nuo myyrien syöntikohdat ovat.”
Osa latvassa, osa oksissa ja osassa oli kaluttu rungosta kuorta. Aika monesta syödystä taimesta oli myös latvuksen neulaset karsiutuneet.
Hilux: ”Haussa olisi vispilä/ terä, jonka voisi työntää taimen ympärille, painaa liipasimesta ja heinät katkaisivat juuresta ja samoin pienet vesat. Lähinnä tulee mieleen sauvamallinen yleiskone, jossa on murskaava terä. Jokainen meistä lienee lapsena tehnyt pirtelöitä tuollaisella. Ja siivonnut mustikat katosta :). Kehittely jatkuu…”
Pellepelottomille työmaata riittää. Erä-lehdestä luin, että uusin villitys pilkkihommissa on ottaa jääkairasta veivi pois ja laittaa siihen akkuporakone tilalle. Tulee nätisti päivän avannot varsinkin, jos on mukana vara-akku. Uskomattomalta tuo kuulostaa kun jo pelkkä kaira painaa melkoisesti pienen laitteen edessä. Ehkä porakoneissa tehoja tarpeeksi löytyy, samoin laakereissä kestävyyttä, jotta homma onnistuu. Tältä pohjalta ajateltuna pienimuotoisessa käytössä jokin sovellus voisi olla mahdollinen myös metsässä.
Taneli: ”Kaikenlainen huitominen ja hosuminen raivan kanssa on aivan turhaa ajanhukkaa.”
Huitominen ja hosuminen on mistä tahansa puhuttaessa turhaa ajanhukkaa. Raivausveitsellä voi kuitenkin vattuja, horsmia ja muita vastaavia kasveja niittää ”huitomalla”. Tulos on huomattavasti parempi kuin tallomisessa. Jopa ohuimmat vesat menee tuolla tavalla poikki ja siitä hiukan paksummat, ehkä enintään sormen paksuiset, menee ylöspäin vetämällä ilman, että niihin tarvitsee toisella kädellä tarttua ja taivuttaa. Siitä paksummat alkaa jo vaatia kevyttä taivutusta katketakseen kevyesti. Yleensä näiden järeimpien lukumäärä on varhaisperkauksella pienempään pieni, joten työtehoa tarve taivutteluun ei juurikaan heikennä.
Ojan perkuustakin löysin raivausveitselle sopivan työmaan, kunhan vesakko on selkeästi alta ranteen vahvuista. Raivurin kanssa liikkuminen on kömpelöä, kun alla on pelkkää kaltevaa ja pehmeää pohjaa. Veitsellä homma sujuu, vaikka runkojen järeyttä katsomalla muuta luulisi. Etuna on myös se, että rungot on helppo heittää toisella kädellä pois ojasta. Raivurilla ne kaatuisi ojaan, josta ne kuitenkin pitäisi kumartua nostamaan pois. Urakkamiehet tietysti jättää kaiken siihen, mutta itselleni kun teen, koitan olla tukkimatta ojia risuilla.
Erään kuvion varhaisperkauksella näin vilahdukselta muutaman kerran jonkun myyrän, joten ennuste on aika heikko. Sanotaanhan, että jos myyrän näkee, niitä on tosi paljon. Ajattelinkin ruiskuttaa hirvikarkoitteen sinne, kun sen sanotaan vähentävän myös myyrien syöntiä. Kunhan vain tulisi muutaman päivän poutajakso. Ensimmäiset merkit syönnistä oli jo näkyvissä, onneksi ei vielä kovin pahat. Talvea kuitenkin jännityksellä odottelen. Näin siis Lounais-Suomessa.
Varmaan tässä ketjussa olen jo todennut, että mielummin minäkin laitan rahani teiden kunnostukseen kuin maasturin hankintaan. Tiessä arvo säilyy, autossa neliveto ja korkea maavara aiheuttaa pelkkiä kustannuksia. Tietysti sellaiseen ideaalitilanteeseen ei aina toteudu, että henkilöautolla kivuttomasti joka paikkaan pääsisi, joten siedettävä kompromissi on hiukan normaalia korkeammalla maavaralla varustettu etuvetoinen henkilöauto. Siinä ei kulutus nouse liiaksi edes moottoritiellä. Neliveto kun vastaavaan kaksivetoon verrattuna lisää käytännössä kulutusta n. litran/100 km vuoden ympäri laskettuna, joten 20 000 km vuotuisella ajomatkalla siinä poltetaan kasettikuorman verran mursketta.
Urakoitsijat ovat sitten oma lukunsa, kun eivät voi valita teitä, joilla ajelevat.
Vastaus Hiluxin kysymykseen riippuu siitä, onko veitsi todellakin merkiltään X eli jokin kiinalainen vai jompi kumpi kotimainen merkkituote. Jälkimmäisessä tapauksessa vastaus on veitsi ja omat kokemukset linkin takana. Hehtaareja ei takana vieläkään ole paljon, maali sentään jo alkaa varresta kulua. Mutta entistäkin vakuuttuneempi tuon yksinkertaisen laitteen käyttökelpoisuudesta olen.
Kiinalaisen sijaan suosittelen lämpimästi laadukkaampaa tuotetta. Kun hinta on 30 euron luokkaa verollisena, ei säästöä synny hankintahinnasta edes teoriassa kiinalaisessa vehkeessä.
Metsalehti/Keskustelut/
Aihe/Viestiketju/?topicId=315Aiemmin tässä ketjussa totesinkin, että vaihtoehtoja taimikoiden hoitoon löytyy ohjeista runsaasti ja että ainoa vaihtoehdoton on Jesse, jolle kelpaa vain lehtipuu ja sekin saa kasvaa varhaisperkauksen jälkeen omillaan aina energiakorjuuseen saakka. Ei ihme, ettei kiinnosta. Valokuvien ottaminenkin menee selittelyksi.
Minusta näissä hommissa, kuten tietysti kaikessa muussakin toiminnassa, on viisasta tunnustaa reaaliteetit ja hyväksyä se, ettei vesakosta kasva ilman aktiivista perkausta lyhyessä ajassa kiinnostavaa leimikkoa. Lisäksi hyväksyä täytyy sekin, että keski-jo ikäisenkin metsissä tilin korjaa jälkipolvet. Minusta siinä ei edes ole mitään pahaa. Olemmehan me kaikki hyötyneet edeltävien polvien työstä, joten ketjua ei pidä omalla kohdalla katkaista.
