Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Lasse: ”Mäntytukin kasvatus monen sukupolven aikanen rojekti niin aivan turhahuoli että männyissä ois liikaa oksia, varmasti männikkö jossain vaiheessa käy kummiskin liika tiheänä ja vihreän latvuksen osuus pääsee liika pieneksi ja sitä vahinkoa on vaikea korjata.”
70-luvulla istutetut männiköt ovat usein oksaisuudeltaan niin synkkää katseltavaa, etten usko niistä saatavan kelvollista laatua, vaikka toinen tai kolmas harvennus (tai päätehakkuu) menisikin pitkäksi. Kun paksuja oksia on suuri määrä vielä tässä vaiheessa olemassa, ei ne tukista mihinkään häviä. Ainakaan tässä vaiheessa ylitiheänä kasvaminen ei niitä hävitä, kun ei paksuutta runkoon tule. Kuivat oksan pätkät ei sellaisessa metsässä edes karsiudu.
Hyvä, että tiheikkökasvatuksen erot tuodaan esille kuten jees tässä tekee. Aina ei tarvitse olla kyse hoitamattomasta puskasta, vaan ihan säntillisestä metsästä. Ja itsestäänselvää on, että hyvään lopputulokseen pyrkivän omistajan on syytä huolehtia korjuuolosuhteista. Mutta ainahan on mahdollista, että muitakin syitä korjuujäljen heikkenemiseen löytyy kuin olosuhteet, joten asia olisi syytä selvittää. Sen verran isoista prosenteista nyt puhutaan.
(kirjoitusvirhe korjattu)
Ainakaan Metlan tutkimuksissa ei ole havaittu, että pystykarsinta vaikuttaisi puun tilavuuskasvuun yhtään mitään. Jossain kasvu lisääntyi, jossain väheni, mutta erot todennäköisesti selittyvät muilla tekijöillä kuin pystykarsinnalla. Alimpien, usein varjossa olevien oksien merkityshän puulle on vähäinen.
Tiheässä kasvattaminen tuottaa kyllä pieniä oksia ja tasapaksun rungon, mutta tilannetta ei voi verrata väljässä kasvaneeseen puuhun, jossa on paksut oksat. Väljässä oksiin kulunut kasvuvoima ei tiheässä kompensoidu runkoon, koska kasvuolosuhteet ovat erilaiset.
Työryhmän esitys, 85 sivua kevyttä iltalukemista:
Linkitys ei näköjään vieläkään toimi, mutta googlella löytyy, kun kirjoittaa metsätuholakityöryhmän muistio.
Itselläni ei pihapuista ole varsinaisesti kokemusta siinä mittakaavassa kuin jollain ammattilaisella, mutta muutamia sentään on tullut onnistuneesti kaadettua, vaikka isoja puita on ollut vääräänkin suuntaan kallellaan. Niin, ja epäonnistumisia ei ole vielä yhtään.
Pullotunkin kanssa en lähtisi kikkailemaan hankalien puiden kanssa ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tarvittavat voimat ovat valtavia. Saranakohtaan vaikuttava momenttihan on käytetyn voiman ja varren pituuden tulo. Kun tunkin laittaa koloon, varsi on n. 20 cm. Taljan olen laittanut tikkailla n. 5 m korkeuteen, jolloin puhutaan jo ihan eri tason momentista. Periaatteessa ero on 25-kertainen, mutta käytännössä taljan venyminen hiukan pienentää hyötyä. Mutta suhtellisen venymättömällä narulla tai sitten vaijerilla homma toimii riittävän hyvin.
Ei voimassa periaatteessa mitään pahaa ole, mutta lipsahduksen riski on aina isompi, jos ei hyödynnetä fysiikkaa. Asiaa voi havainnollistaa vaikka tiukan mutterin avaamisyrityksellä. Ehkä siksi pullotunkkiin verrattuna kömpelö kaadonsuuntaajakin on kehitetty ja saavuttanut ammattilaisten suosion, eikä pullotunkkia ole hyväksytty turvalliseksi kaatovälineeksi.
Käytännössä taljaa ei aina saa kiinni, mutta eiköhän suuntaajan saa jostain lainaksi.
Tamperelainen: ”Kun olette osallistuneet metsäpalstan tarjouskilpailuun,niin oletteko yleensä saaneet tietää;myytiinkö palsta ja mihin hintaa.Joskus havaittavissa että välittäjät salailevat myyntihintaa;yrittävät ilmeisesti tällä tavoin ylläpitää korkeampaa hintatasoa.”
En ole törmännyt salailuun, mutta tässä tapauksessa otanta johtopäätösten tekoon on aivan liian pieni. Silloin, kun arvioin tilan, mutten kuitenkaan jätä tarjousta, selvitän toteutuneen hinnan ja ostajan nimen maanmittauslaitokselta. Mappiin kertyy vuosittain aiheesta sen verran aineistoa, että tuntuma markkinoihin säilyy ilman, että tarvitsee arvuutella välittäjien tarkoitusperiä.
