Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuski: ”Jos asia on liian ongelmallinen kannattaa sellaisesta omaisuudesta luopua vaika myynnin kautta jos riistan aiheuttama vahinko on kohtuuton. Sitä varten meillä on korvauskäytäntö olemassa ja jos se ei riitä niin siinä tapauksessa kannataa omaisuudesta luopua. Aika yksinkertaista.”
Ei tämä asia ole läheskään niin yksinkertainen, että metsän myynnillä hirviongelmat ratkeaisivat. Eikä siinäkään ole järkeä, että ylläpidetään vahinkoa aiheuttavaa toimintaa ja sen takia pyöritetään korvauskäytäntöä. Tosin liikenteen suhteen korvaukset jo ulkoistettiin autojen omistajien maksettaviksi. Milloin sama on edessä metsäpuolella, jää nähtäväksi.
Oma lukunsa on henkilövahinkojen korvaaminen. Pitäisikö autokin myydä metsän mukana, jottei aja hirvikolaria? Vai pitäisikö sittenkin uskoa liikenteen asiantuntijaorganisaation puheita hirvikannan ja liikenneturvallisuuden yhteydestä?
Lisäksi tuosta Metlan uutiskirjeestä ei käy ilmi saman kaltainen asia, johon Hesarin uutisessa kiinnitin huomiota. Tuottaako istutusmetsä enemmän vai vähemmän tukkia kuin luontainen metsä? Etenkin kuusen kohdalla luontainen uudistaminen on hidas ja epävarma menetelmä, joten istuttamalla on varaa tuottaa heikompaa laatua paljon ja silti saadaan kasaan riittävä määrä tukkia.
Ja jos asiaan oikeasti perehdytään, syyt istutusmetsän huonompaan prosenttiin pitäisi saada selville. Onko kyse hoidon laiminlyönneistä vai kasvatusmenetelmästä johtuvasta ominaisuudesta? Vasta sen jälkeen voidaan alkaa pohtia sitä, mikä puuntuottajaa kiinnostaa ja jättää lööppisankarit ja muut osatotuuksista kiinnostuneet rauhaan.
Tavoitteessa ei ole mitään vikaa. Ongelma on siinä, mihin saakka oman käden oikeus on hyväksyttävissä. Minulla ei siihen ole vastausta. Jos olisi, sulkisin silmäni lähihistorialta. Onhan vihreä liike on saanut ihmisiä hereille monin tavoin ja se on yksiselitteisesti hyvä asia. Mutta samalla laillista elinkeinoa harjoittaneet ovat kärsineet laittomista tempauksista.
Suorittava: ”Tuo Gla:n mainitsema 50 000:n yksilön hirvikanta saattaa olla totta jo tänään.”
Hienoa, jos näin on. Vähemmän hienoa on se, jos kannan arviointi on mennyt noin pahasti pieleen.
On alueita, joissa hirviä on edelleen runsaasti, joten hirvien lukumäärän pysyminen kurissa ei yksinään riitä. Puuntuottajaa ei lohduta naapuripitäjän hirvityhjiö, jos omat taimikot syödään.
Sattui tässä jokin aika sitten käsiini Erä-lehti vuodelta 2010. Siinä käsiteltiin Riistahallinnon organisaatiouudistusta. Artikkelissa todettiin, että mitä ylemmäs johtajistossa mennään, sitä positiivisempana muutosta pidetään. Soraäänet kuuluivat kentältä, jossa mm. pelättiin sitä, että päätösvalta luisuu metsästäjiltä mm. metsänomistajille.
En tiedä, miten tuo uudistus on asioiden hoitoon vaikuttanut, mutta tuollaisen pelon olemassaoloa on syytä pohtia avoimin kortein.
Suorittava: ”Entistä enemmän on kuitenkin maaseudun autioitumisen johdosta seutuja , joilta ei löydy riittävää määrää metsästäjiä hallitsemaan hirvikannan kasvua. Lupamenettelystä luopuminen ei ole kelvollinen ratkaisu monesti hyvinkin paikallisiin hirviongelmiin .”
En minäkään ole vakuuttunut siitä, että lupamenettelyn poistaminen ratkaisisi ongelmia. Jossain paikoissa ehkä tulos olisi puuntuottajien mieleen, mutta toisaalla taas ei ja silloin moni olisi entistäkin hampaattomampi tilanteen suhteen. Vastuu hirvikannasta pitää olla jollain ja vastuullinen taho tarvitsee työkalut asioiden hoitoon. Kaatolupien vapauttaminen johtaisi siihen, että hirvikannan hoito olisi ei kenenkään asia, joten siitä ei mitään hyvää seuraisi. Ihan perusjuttu asioiden organisoinnissa.
Mutta jos maaseudun autioitumisen seurauksena tulee ongelmia siitä, että hirviporukoita ei saada enää kasaan, tulee mieleeni kaksi lääketttä. Ensimmäiseksi pitäisi kanta pudottaa niin alas, ettei se pääse heti kasvamaan hallitsemattomasti. Satunnaiset hirvityjiöt tuskin olisivat mikään ongelma kenellekään. Toisena voisi olla mahdollisuus nykyisen lupien oston sijaan maksaa hirvistä tapporahaa. Tähän pitäisi tietysti kytkeä riittävän alhainen tavoitekanta, jotta varat saataisiin esim. hirvituhokorvauksista.
