Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Samaa sanoi Eija-Riitta Korhola A-Talkissa GP:n avoimuudesta.
Ei mennyt hukkaan siis tämä isku, niin paljon asioita on sen myötä tullut suuren yleisön tietoisuuteen.
Jees: ”Lueskelin äsken Metsään.fi:n nettilehteä ja siellä Sauli Valkosen tarinaa jk:sta. Myös luontaisen uudistajan juttu samassa lehdessä. Ei kummankaan tarinoissa aivan ihmeellisiä mörköjä näkynyt. Aivan mahdollisilta ja sovellettavilta jopa omissakin.”
Mörköjä nimenomaan näkyi:
”Suuria metsäkoneita Honkasen tilalla nähdään harvoin.
– Motolla jos sipaistaan, niin ehjää alikasvostainta ei tahdo jäädä. Siksi teen mieluummin itse ja vaikka vähän työläämmin ja useammin, hän kuvaa työtapaansa.”Jutussa sanottiin, että omistaja tekee päivittäin töitä metsässä, joten kyllä tuo aika monen omistajan menetelmät sulkee pois. Palkkametsurin varassa kun homma ei kannata ja päätoiminen elinkeino metsästä löytyy, kun rehevää maata on tuo noin 200 ha. Keskimäärin metsää omistetaan 30 ha, joten sellaisen hakkuiden teko omana työnä on täysin mahdoton ajatus työssä käyvälle henkilölle.
Hyvä tietopaketti pihlajasta:
http://www.helsinki.fi/metsa
tieteet/arboretum/puulajit/
sorbus_aucuparia.htmlNyt olen puolestani eri mieltä. Jos talousmetsistä puhutaan, mielummin perin vaikka paljasta maata kuin harsintajätemetsää. Päätehakkuurahatkin jaetaan perintönä, joten ei omaisuutta pidä epätarkoituksenmukaiseen muotoon muuttaa ennen perinnönjakoa. Talousmetsissä tärkeintä on se, että puusto on optimaalisessa tilanteessa kehitysvaiheesta riippumatta. Asiallisen taimikon hoito ei ole ylitsepääsemätön tehtävä, mutta omaisuuden arvo siinä kehittyy mahdollisimman tehokkaasti.
Sen minä ymmärrän, ettei telkkarista ihan kaikkea tarvitse edes tuon ikäiselle näyttää. Etenkään kaupallisia kanavia ei meillä katsota käytännössä yhtään. Mutta todellisuudesta ei lapsia pidä vieroittaa. Meillä on opeteltu 2-vuotiaana käyttämään tulitikkuja, 3-vuotiaana kalastamaan jne. Tiia tuskin vastoin omaa tahtoaan hirviporukoissa liikkuu, joten minusta hän ja vanhempansa ansaitsevat kehut. Nykyään suositaan sitä, että edes puuhun ei saa kiivetä, koska sieltä voi pudota. Se on ongelma, ei se, että tekee jotain.
Metsästyslain 26§ sanoo seuraavaa:
”Myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä. Edellä 8 §:ssä tarkoitetulle alueelle pyyntilupia myönnettäessä on lisäksi kiinnitettävä huomiota metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakaantumiseen.”
Mikään noista ei toteutuisi, jos pyyntiluvista luovuttaisiin, joten kovin heikosti kontrolloitu hirvikanta sen seurauksena meille kehittyisi. Työkaluja mahdollisten ongelmien korjaamiseen ei olisi.
Mehänpoika: ”Yleinen mielipide pitäisi saada nykyiselle pyyntilupiin perustuvalle hirvenmetsästykselle kielteiseksi perustelemalla, että ko. käytäntö ylläpitää nykyistä hirvikolareihin ja laajoihin metsätaimikkotuhoihin johtanutta hirvipolitiikkaa.”
En minä ainakaan suhtaudu metsästykseen kielteisesti pyyntilupakäytännön takia. Suhtaudun kielteisesti liian korkeaksi asetettuun tavoitekantaan ja tulkintaan metsästyslain 26§ mainitusta vahinkojen kohtuullisuudesta. Pyyntilupakäytännöstä luopumisesta aiheutuu pussillinen uusia epävarmuustekijöitä, joten niitä ei kannata haalia.
Sen tyyppiset kommentit, joissa hirvikannan korkean tason kerrotaan johtuvan taimikoiden hoitamattomuudesta, kieltämättä koettelee positiivista suhtautumistani metsätykseen. Onneksi tuo väite ei perustu reaalimaailmaan, joten sen voi sivuuttaa mekko kevyesti.
Valtaa hirvikannan koon määrittelyssä ei ole taimikoiden hoidosta vastuullisilla metsästysoikeuden haltijoilla. Se on riistahallinnolla, joka tavoitekantoja asettaessaan ei ota huomioon taimikoiden hoidon tilaa. Jos metsästäjien määrä ei riitä hallitsemaan nykyisen kannan tuottavuutta (asia, johon en myöskään usko), keinoja löytyy tuottavuuden alentamiseen taimikon hoidon lisäksi metsästäjiltä. Toistaiseksi kuitenkin hirvipolitiikan tavoitteena on ollut maksimoida hirvikannan tuottavuus, joten taimikoiden hoidon laiminlyöneiden syyttäminen tämän tavoitteen tukemisesta kuulostaa kovin skitsofreeniselta.
Jees: ”Se on hiukan salatiedettä vielä mikä hyväksytään ”ammattipiireissä” jatkuvaksi kasvatukseksi. Mutta itse miellän kyllä esim. juuri kuusen kasvatuksen koivikon alla siksi lajiksi…”
Totta. Vastasin, etten aio kokeilla jk:ta, mutta onhan noita alikasvoskuusikoita koivikoissa minullakin, joista osan yritän säästää. On myös muusta syystä erirakenteisuutta, jota tosin en yritä säästää.
Kaksijakoinen puusto ei ole mikään lakiuudistuksen myötä pinnalle noussut uusi ilmiö, joten näiden kyselyjen tuloksen kanssa on syytä olla varovainen. Tuloksesta ei myöskään käy ilmi hehtaarit eli vaikutus leimikoihin.
