Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset

Jees: ”Jos koivua on riittävästi se myös muodostaa lähes yhtenevän latvusmaton joka ei paljon kuivana kesänä (kuten nyt) heinikkoa ruoki. Esim. omassa haavikossa jo heinäkuun lopulla oli alustakasvillisuus täysin ruskea. Nyt uskonkin että ensi kesänä voi pintakasvillisuus ollakkin vähäistä aikaisen kuloontumisen vuoksi.
Juuri niissä karuissa mäkirinteissä.”

H-haavasta en mitään tiedä, ehkä siellä puusto on niin tiheää, ettei valoa ruohoille saakka riitä. Sitä ei kuitenkaan kannata käyttää esimerkkinä koivikosta. Mutta jos aluskasvillisuus oli loppukesästä ruskeaa, on se alkukesästä noussut edellisen syksyn lehtien läpi eli lehtimattoa ei sielläkään ole. Kuivuus ja valon puute ruohot teki ruskeaksi. Ei edellisen syksyn lehdet.

Hoidetussa koivikossa yms. tavanomaisissa talousmetsissä lehtipuiden alla ei varjoa niin paljon kiertoajan missään vaiheessa ole, etteikö ruohot ja varvut lehtien alta nousisi. Lehdet saattavat muodostaa syksyllä maton varsinkin haapavaltaisen puuston alle, mutta silloin haihdunta ei ole kiinnostava asia. Sadanta on joka tapauksessa isompi kuin haihdunta. Kuivuudesta oli kyse ja yleensä heinäkuu on tällöin oleellinen ajankohta.

Karikkeesta puhuttaessa ja h-haapa poislukien vain kuusi saattaa muodostaa yhtenäisen maton. Sekin silloin, kun puusto on turhan tiheää, eikä valoa aluskasvillisuudelle ja hajoitustoiminnalle kunnolla riitä.

Tuohon suuntaan minäkin alkaisin konetta rakentaa, jos sille tielle lähtisin. Viljapeltojen ruiskuissa on ajatus toteutettu, vaikkei maastokelpoisuutta olekaan haettu. Mutta edelleen isoja ongelmia jää ratkottavaksi, kun olosuhteet poikkeavat ihanteellisesta. Ja liki jokaisella kuviollahan näin tapahtuu. Varhaisperkauksessa raivausveitsi on mielestäni erinomainen työkalu, kun ei pyörivällä terällä tarvitse kokeilla, meneekö taimi samalla kun vattupuskaa poistaa. Konehommissa vaikeusaste lisääntyy, kun kohdetta katsotaan metrin sijaan esim. 3-5 metrin päästä. Puhumattakaan siitä, kun haluaisikin jättää pienikokoisen koivun huonon tai tuhoutuneen kuusen kohtaan. Ei ole liioittelua, kun puhutaan kellosepän tarkkuutta vastaavasta työstä.

Kun koneellistuminen joskus saadaan kilpailukykyiseksi yleistyvän, taimikot lienee syytä perustaa isoille mättäille ja isokokoisin taimin. Muokkauksen yhteydessä pahimmat epätasaisuudet tasoitetaan. Tällaiselle kohteelle varhaisperkaus viimeistään kolmen vuoden kuluttua, niin homma onnistuu. Ja edelleen kivikkoiset yms. hankalat kuviot jää raivaussahalle, samoin kuin rästiin jääneet.

Hurmos kuvaa hyvin henkeä, jolla tässä asiassa on edetty. Merkittävä syy muutokseenhan on se, että nykyinen laki perustuu taloudellisesti kestämättömään määreeseen eli puun kuutiomääräiseen tuotavuuteen. Talousmetsässä kriteerinä on kuitenkin euro. Esimerkiksi eduskunnan keskustelussa en huomannut kenenkään noteeranneen tätä asiaa, puhuttiin vain vapaudesta ymmärtämättä sen taustoja.

Huomio on kiinnittynyt aivan toisarvoiseen asiaan. Toisaalta kun nykyinen laki on Lipposen sateenkaaren aikaansaannos vuodelta -96, haluttomuus korostaa tehtyä munausta on ymmärrettävä. Tiedä, vaikka Kepu ja MTK olisivat nekin olleet lain takana samanlaisella yksimielisyydellä kuin uudenkin lain suhteen ollaan.

Ongelmana voi tosiaan saada asioihin varmuus. Tiedän tapauksen, jossa katkaistiin maakaapeli, jota ei ollut kartassa. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, onko kaapeli käytössä vai ei. Ei tainnut olla, kun kukaan ei perään kysellyt.

Linjan siirrostakin on sellainen kokemus, että kun ilmajohto kaivettiin maahan, tolpat jäi tien poskeen makaamaan vuodeksi, kunnes tietyömaan urakoitsija ne johonkin hukkasi.

Jos kuusta kuivalla paikalla kasvattaa, tietysti noin voi käydä. Mutta miksi pitäisi kasvattaa? Kuivalla paikalla ei ole mitään syytä kasvattaa muuta kuin mäntyä. Sadesumman on ennustettu lisääntyvän, mutta niin on myös haihdunnan, joten kuivat paikat ei reheviksi muutu.