Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Väistämisessä on monta tilannetta ja syytä. Joissain tilanteissa osa väistää, koska luulee olevansa väistämisvelvollisia. Tämä esim. kun saavun pyörällä suoralla tieosuudella suojatielle ja autoilija antaa tietä.
Joskus väistämisen virheet johtuu osaamattomuudesta. Autoilija on tottunut seuraamaan ajoradan tapahtumia ja tällöin pyörätien tapahtumat jäävät havaitsematta, vaikka kaikki on tarjottimella silmien edessä.
Oikealle käännyttäessä autossa on suuret katveet, jonne jää herkästi jalankulkija, pyöräilijä tai skuutti piiloon. Onkin ihmeellistä, että ihmiset ostaa autoja, joista on huono näkyvyys. Katumaastureitakin pidetään autoina, joista sanotaan olevan hyvä näkyvyys. Todellisuudessa useista malleista on kelvoton näkyvyys. Kuskille riittää, kun näkee edessä olevan auton yli. Kuski ei edes ymmärrä, ettei näe liikenteen tapahtumia.
Lasten osalta kannattaa puolestaan ottaa vakavasti TLL 29§.
Skuuttien ja joidenkin muiden kulkupelien osalta lainsäädäntö on typerä. Autoilija ei voi aina mitenkään tietää, miten jokin laite luokitellaan ja se puolestaan vaikuttaa väistämissääntöihin.
Vuoden vanhaa tavaraa olen käyttänyt. Säilytys tilassa, jossa kesällä n. 20 ja talvella 10-15 astetta. Ei se ainakaan pilaantuneelta ole ruoksunut, eikä oksat hirviä kiinnostanut. Syönninestoainettahan se on. Tuskin lievä pilaantuminen männyistä houkuttelevampia tekee. Ravistaa tietysti pitää siltä varalta, että aine on erottunut.
Mehän emme tiedä, kauanko tuote on ollut matkalla tehtaalta omaan käyttöön. Vai olikohan purkissa päivämäärä leimattuna johonkin.
Tavallisten ihmisten itse päivittäin hyödyntämien puuperäisten tuotteiden määrä ja vaihtoehto näiden hyödyntämiselle ja hinnoittelulle. Mitä jos kaupasta ei saakaan rajattomasti puuperäisiä tuotteita kuten nyt.
Ylipäätään kulutusta on hyvä pysähtyä tarkastelemaan. Jos päähän pälkähtää ajatus tarve jollekin tuotteelle, mitä silloin tehdään? Katsotaan, olisiko automarketti jo/vielä sunnuntainakin auki, mistä sen löytää helpoimmalla/halvimmalla tai pitääkö tilata postimyynnistä saksalaisesta verkkokaupasta ja jaksanko odottaa viikon toimitusaikaa.
Moniko miettii, tarvitsenko tuotetta oikeasti, millaisen materiaalivirran ja energiankulutuksen polkaisen käyntiin kun sen hankin ja millainen itsestäänselvyys ylipäätään se on, että kaupasta saa sitä minä minä haluan ja jossa ainoa kiinnostava tekijä on oman kukkaron tila.
Tätä ajatusta jo tavoittelin toisaalla, kun oli puhetta Westendin taloista ja turkulaisesta rantahissistä. Voiko vasta sitten alkaa ympäristömyönteiseksi, kun ensin on itse saanut kaiken.
Jaksollisen kasvatuksen harjoittajia moititaan usein ahneudesta. Kun joku perustelee jatkuvaa kasvatusta kannattavuudella, tulojen maksimointi on hyvä asia. Miksi?
”Ettei vain kävisi niin, että se unohdettu, tai tietoisesti hakkuilta varjeltu perintömetsäpalsta alkaakin jostain kumman syystä kiinnostaa…”
Kiinnostaahan se, ainakin suojelukorvaukset. Vaan kuka niitä maksaa kun kaikki on työttömänä ja valtio ottaa velkaa 10 mrd vuodessa.
Itse voisin kyseenalaistaa ihmisen tarpeen Westendin neliömääriin ja muun siihen liittyvän kulutuksen. Turussakin ihmetellään, onko rantahissille rakennuslupaa. Kukaan ei ihmettele sitä, mihin tuollaista tarvitaan ja miksi uusiutumattomia luonnonvaroja haaskataan sellaisen rakentamiseen.
Jostain syystä tuotanto ja kuluttaminen on eriytetty täysin omiksi, toisistaan riippumattomiksi asioiksi. Toinen on sallittua, toinen ei. Ilmeisesti siihen vaikuttaa se, että toinen on hauskaa ja sitä tulee tehtyä itsekin, toinen ei kosketa itseä millään tavalla.
