Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Annelin kommenttiin huomsituksena sama mikä artikkelissakin kerrottiin:
Kuukausittaisissa ensirekisteröinneissä etenkin yksittäisten automallien sijoitukset voivat heitellä suurestikin esimerkiksi autojen toimitustahdin tai myyntikampanjoiden vuoksi. Siitä kertovat myös suuret muutosprosentit.
Toki Kia silti on saanut yllättävän suuren markkinaosuuden. Vastaavasti moni ennen suosittu japanilainen, kuten Mazda, Mitsu ja Honda ovat lähes hävinneet markkinoilta.
Taigon ja T-Crossin osalta ratkaisu on looginen, samalle perusrakenteelle on helppo tehdä kahta erityyppistä koria.
Itse en markkinoita ymmärrä, kun T-Cross on rumuudestaan huolimatta yllättävän suosittu. Polo puolestaan pudotettiin tuotannosta pois, vaikka muuten tuotekehitys tekee kaikkensa puristaakseen autot yhä taloudellisemmiksi. Kuluttajien valmius maksaa isopyöräisistä autoista ylimääräistä on hämmentävää. Ehkä niitä vaan halutaan ja ehkä ne antavat vaikutelman kalliimmasta autosta, vaikka samoja Poloja Taigo ja T-Cross ovatkin.
Volkkarin osalta kaikkein omituisinta on kuivan dsg:n säilyminen tuotannossa ja asiakkaiden valmius ottaa tuon särkymisestä 3000 euron riski. Tai eihän se riski ole, kun todennäköisyys ennen 150 tkm on 100%.
Sama havainto, että lupiini on lisääntynyt. Kohta aletaan puhua taas hyönteiskadosta ja etsiä syitä ties mistä. Lupiineista ei puhuta, kun suurin osa on elyn alueella.
Taimikoissa ei ole näkynyt, enkä ole siitä huolissani. Lupiini surkastuu, kun joutuu varjoon.
Buokaasun kannattavuuteen olen epäileväinen.
Kokonaan poistaminen on mahdotonta, joten siihen ajatukseen ei kannata energiaa uhrata. Ajattelen kaikesta huolimatta niin, että 30-luvun amerikansuomalaiset olivat kaukaa viisaita. Yksityiskohdat muuttuu, perusasiat säilyy.
Automarkettien itsestäänselvyyteen tottunut kansa on saanut tästä pieniä vihjeitä viime vuosina, tosin typerimmät vessapaperin hamstraajat ovat jo nämä unohtaneet. Siksi ei ole ollenkaan huono asia, että kotivara säilyy tuoreena metsissä. Toki kanta on syytä pitää hallittuna, mutta kuitenkin hyvin elinvoimaisena. Samoin asiaan liittyvä osaaminen, joka tukee hienosti myös reserviläistoimintaa. Metsäkauriskantakin saa olla vahva siellä, missä se luonnostaan pärjää. Paikoin voisi vahvistuakin, esim. omilla maillani en kauriita juurikaan ole nähnyt, vaikka seudulla niitä muuten kohtalainen määrä on.
Metsästys harrastuksena tietysti houkuttelee monia, mutta onko hyväksyttävää kasvattaa metsissä tukiruokinnan turvin lajeja, jotka siellä eivät luontaisesti pärjää. Saadaan aikaan metsätuhoja sekä liikenneonnettomuuksia.
Täällä peuroja kaatuu helposti yli 20 kpl/1000 ha, huippuvuosina kaatui varmaan paljon enemmänkin. Varmasti kiinnostavaa, mutta riskinsä siinäkin. Jos tarjotaan mahdollisuutta metsästykseen, asiakkaat odottavat suurta saalisvarmuutta ja se on pois leikkaustavoitteesta.
Itselläni on koivuja syöty jo ennen juhannusta, mutta myös talvella. Männyt tosiaan selviää yleensä yhdellä syksyllä tehtävällä käsittelyllä, mutta koivuille olen tehnyt kaksi. Ensimmäinen kesäkuussa ennen juhannusta, toinen syksyllä samalla kuin männytkin. Vähintään viisimetriseksi saakka käsittelyn toistan. Työmäärä ja ainemenekki on pakottanut etsimään muitakin levitystapoja kuin käyttöohjeessa kerrotaan.
En tiedä, miten koivut suositellaan käsiteltävän, suosittelijoillahan ei ole vastuuta mistään ja se helposti ohjaa suosittelun lähinnä konsulttien viisasteluksi. Tuohon rytmiin oman kokemukseni mukaan olen käsittelyssä päätynyt. Syyskäsittelyssä kannattaa huomioida, että silloin kun itsellä on aikaa ruiskuttaa, pitää olla lämmöt plussalla ja poutaa. Ihan viimeiseen viikonloppuun ei kannata jättää. Itselläni jäi yksi mäntytaimikko suojaamatta, siitä hirvet talvella kiittivät.
En usko pinta-alavaatimuksen olevan ongelma. Jokaisella seuralla on vähintään 5…20 kertaisesti tuon verran maata vuokralla. Ainoa tarve muutokselle voisi olla, että yhtenäiseen alueeseen voitaisiin liittää 100…500 ha sirpalealueita, joilla sallittaisiin kyttäysmetsästys. Tällöin esim. saaristossa ei jäisi alueita metsästyksen ulkopuolelle. Mantereella peurat liikkuvat sen verran, ettei pienet metsästyksen ulkopuolelle jääneet sirpaleet ole ongelma. Samalla toki tällaisilla alueilla olisi mahdollista metsästää mantereellakin.
Isoon kuvaan tämäkään muutos ei vaikuttaisi. Hienosäädöllä voisi parantaa paikallisesti tilannetta, silloin, kun vuokraamattoman alueen taakse jää katve ilman maanomistajan omaa syytä. Tällaisia tuskin paljon on, vaikka tietysti esim. yksittäisessä saarikohteessa vaikutus voi olla merkittävä.
Pyyntiluvasta vapauttaminenkaan tuskin vaikuttaisi ainakaan positiivisesti. Meillä on toimiva järjestelmä ja riittävästi lupia, joiden käyttöä seurat ja yhteislupa-alueet koordinoivat. Peuroja lahdataan täällä sellaiset määrät, ettei ilman seurojen ylläpitämiä asiallisia lahtivajoja kukaan pysty peuroja käsittelemään. Suuri osa peuroista menee myyntiin ja se edellyttää elintarvikehuoneistoa. Muutenkin seuroilla on kanavat toimittaa peurat eteenpäin. Samoin nahat yms. jätteet. Pienriistaan verrattavassa käytännössä ammuttaisiin korkeintaan muutama peura itselle ja sukulaisille, sen jälkeen homma loppuisi eli kaatojen määrä jäisi murto-osaan nykyisestä. Osa porukasta jättäisi nämäkin ampumatta. Lisäksi seuratoiminta näivettyisi, eikä nykyistä resurssimäärää saataisi käyttöön millään. Toki peurat ovat seurojen taloudellekin tärkeitä, mikä tietysti sotii vastaan kannan leikkaustavoitteita.
Seuraan kuulumattomien rooli peuran metsästyspotentiaalissa on minun käsitykseni mukaan olematon, vaikka joskus tuo porukka meteliä pitääkin. Eihän se ole saanut kauriitakaan vähennettyä, vaikka laji pyyntiluvista vapautettiin. Käytännössä kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat jo seuroissa.
Kukaan pyyntilupien vapauttamista esittänyt ei ole onnistunut perustelemaan, miksi muutos tehostaisi metsästystä. Se olisi vain muutos muutoksen vuoksi. Pyyntilupamäärä kuitenkin perustuu verotussuunnitteluun ja kun luvat on myönnetty esim. seuralle, syntyy siitä tilasto, jota voidaan seurata. Tämä muodostaa velvoittavan elementin. Rusakkokaatojen määrää ei kukaan seuraa ja jos rusakoiden määrää haluttaisiin leikata, keneen katse kohdistettaisiin? Joku varmaan niitä voisi ampua, mutta kuka on tuo joku. Vastaavaa asetelmaa ei peurojen osalta ole tarve luoda.
Vhp:n määrä pääsi tihentymäalueilla karkaamaan liian suureksi, jolloin laidunnus alkoi kuormittaa luontoa. Kun vielä kyseessä on vieraslaji, luontoväki on tilanteesta syystäkin huolissaan.
Toki luontoväen motiiveista en voi olla varma, koska vhp:n tilalle SLL esitti saksanhirven kannan vahvistamista. Vhp on vieraslaji, mutta saksanhirvi tulokas. Epäilen, että tavoitteena on siirtää metsästäjiltä valtaa luontoväelle, koska saksanhirvelle ei kaatolupia saa ainakaan vielä ja laji on siten helpompi pitää suojelijoiden näpeissä. Kun muutenkin esitys piti sisällään vhp:n metsästyksen täydellisen vapauttamisen, en millään tasolla voi tätä ajatusta tukea.
Hägglundit edustavatkin aihetta hyvin. Martin Hägglund lienee jotain sukua Gustaville ja on jonkin asteinen riistapomo Varsinais-Suomessa. Tälläkin palstalla on useasti lainattu MT:n artikkelia hirvien tavoitekantojen koosta. Hirvitaloussuunnitelmassa on todettu, että kannan ylittäessä 4/1000 alkavat vahingot olla liian suuria. Siksi tavoitekantojen pitäisi olla 2-4 välissä. Rannikolla on kuitenkin 5-6, minkä Martin määritteli haastattelussa pieneksi ja sen leikkaamisen olevan kohtuutonta.
Peura on toki arvostettua riistaa ja ykkösluokan raaka-ainetta keittiössä. Valitettavasti kannan tiheys on tehnyt lajista lähinnä kirosanan eli arvostusta se ei nauti muiden kuin metsästäjien parissa.
Usein olen todennut, ettei maanomistus ole mikään kriteeri. Maanomistajan intressit voivat olla kaikkea suojelun ja metsästyksen väliltä. On selvää, mitä asioita metsästysseuran hallituksen jäsenet maata omistavina metsästysseuran edustajina painottavat.
Minua kiinnostaa metsätalouden harjoittajan ja tienkäyttäjän etujen huomioiminen riistakantojen hoidossa. Onhan metsästäjän helppo vaalia riistakantoja, eläinten hyvinvointiin liittyvät perustelutkin kuulostaa uskottavilta, mutta silloin oikeasti pyllistetään muille intresseille. Jopa luontoarvoille, koska laidunnuksen kuormittava vaikutus peurojen tihentymäalueilla on edelleen liian suuri, lisäksi se ohjaa metsätaloutta luontoarvojen suhteen väärään suuntaan.
Metsästysseuran edustajista n. 100% on myös autoilijoita. Eivät he silti tienkäyttäjän edustajia ole. Ely-keskuksen kaveri on se, joka haluaa tavoitekantojen määrittelyssä huomioida liikenneturvallisuustavoitteet.
Tämä on peurakeskustelu, mutta kun edellä oli puhetta Jahti-lehden sidosryhmäkeskustelua koskevasta artikkelista, sivuan tässä hirviasioita. Pointtina on siis edustus ja kuulemistilaisuuden vaikutus päätöksiin. Jutussa ely-keskuksen edustajan mukaan liikenneturvallisuustavoitteiden mukaan hirvikanta pitäisi olla enintään 2,5. Ko. alueella se on 3,2 ja tavoitteen mukainen. Ei liene vaikeata arvata, että kuulemistilaisuus meni tältä osin hukkaan. Olihan riistapomon huolena hirvikannan tuottavuuden lasku. Todettiin vaan, että liikenneturvallisuutta voi parantaa muillakin tavoilla kuin leikkaamalla hirvikantaa.
Jutussa ei kerrottu, mitä luonnonsuojelijat ja maanomistajat tilaisuudessa esittivät peurojen määrän tavoittelusta. Julkisuudessahan Suomen luonnonsuojeluliitto on kertonut mielipiteekseen valkohäntäpeuran hävittämisen Suomesta. On selvää, että sidosryhmäkuulemista koskevassa metsästäjäliiton lehdessä ei kerrota, että sidosryhmien näkemykset lakaistaan maton alle.
