Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Lahoamisnopeus liittyy siihen, miten nopeasti juurikääpä poistuu tartunnan saaneesta juurakosta.
AR:n kommentti häipyi johonkin tästä välistä?
Samaa mieltä ajankohdan valinnasta. Pieni kanto lahoaa nopeasti, mutta taimikossa tiheys on suuri ja kasvuvauhti kova, joten riskiä on turha ottaa.
Jos täällä nyt on virallisesti 150, todellisuudessa ehkä 200-300, melkoisen realistinen heitto tuo 3000.
Leena: ”Ihre en ole ulkomaillen vielä päässyt, mutta tuttavat kertoovat notta Tallinnassakin on nettiyhteyret!”
Nyt putosin kärryiltä. Sinähän lentelet ulkomaille useammin kuin minä pääsen Helsinkiin. Vai Kerttuko oli tämä ulkomaanmatkaaja.
Susien määrä ei ole kiinnostava asia, vaan tiheys. Tervetuloa Varsinais-Suomeen tutustumaan Suomen tiheimpään susikantaan. Olisikohan susia reippaasti yli 3000, jos samanlainen kanta olisi muuallakin. Täällä ei ole hirvistä pulaa.
Metsänhoidossa pitää katsoa tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Ennen kuuset pysyi hengissä etelärinteilläkin. Veikkaan, että nyt taimivaiheessa olevat yksilöt saavat kokea elinkaarensa aikana kovempia olosuhteita kuin tällä hetkellä hakattavat puut ovat kokeneet.
Jätin aikanaan yhteen toivottoman tiheään puskaan reippaasti ylimääräisiä kuusia varjostamaan pajua ja muuta lehtipuuta. Kun sitten tein uusintakierroksen, totesin taktiikan erittäin epäonnistuneeksi. Tiheän kuusikon raivaaminen on kaikkein hitain työlaji. Lehtipuutakin oli tullut ihan tarpeeksi. En osaa sanoa, paljonko vesakko varjostuksesta väheni. Toisen kierroksen jälkeen kuvio on pysynyt oikein mukavan näköisenä
Toisaalla itselläni on edellisen omistajan liian tiheäksi jättämä koivikko. Nyt joudun miettimään sen käsittelyä. Ensiharvennus pitäisi tehdä, mutta puusto on vielä turhan pientä.
Näistä virheistä saa hyvät ohjeet taimikon hoitoon.
Ei ne selviäkään, eikä kuusikon kuusituppaassa siitä vahinkoa synnykään. Totesin vain hirvien löytävän hämmästyttävän hyvin yksittäisetkin taimet, vaikka olisivat noin hyvin piilossa, eikä kuviolla edes paljon muuta kiinnostavaa löydy. Toki kertoo suojaamattoman kohteen edellytyksistä kehittyä sekametsäksi.
Visakallo: ”Jos metsästä oikeasti haluaa tuottoja, ei siellä kannata missään vaiheessa kasvattaa yhtään ylimääräistä tainta. Ne metrin välit saa silloin unohtaa.”
Noin ehkä ennen aikana, jolloin talvet oli talvia ja kesällä hellepäivien laskentaan riitti yhden metsänomistajan sormet. Nykyään ei mielestäni ihan noin suoraviivaisesti kannata ajatella, että puhdas kuusikko olisi paras.
Kuvan mukaan ollaan rinteessä. Kun viimeisen 10 vuoden aikana on pystyyn kuolleiden kuusten määrä kasvanut selvästi, eikä kehityksen suunnassa näy merkkejä muutoksesta, tuolle kuviolle oikea puulajivalinta olisi ollut mänty- tai koivuvaltainen sekametsä. Ylemmät osat rinteestä kuivuu 30 asteen helteissä rutikuivaksi, jossa kuusi on pulassa. Mutta koska ala on jo istutettu kuuselle ja siellä on hyviä mäntyjä seassa, jättäisin mahdollisimman paljon mäntyjä nyt. Taimikon harvennusvaiheessa arvioisin, millä männyillä on edellytykset kilpailla istutuskuusien kanssa ja jättäisin ne männyt.
Jos haluaa mäntyjä kasvattaa, Tricolla käsittely. Ja tosiaan nyt metrin säteellä kasvattavasta puhtaaksi. Ainakin kuusesta, kun sitä ei syödä.