Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Mikä asia seuraa mitä, mutta jos AMOC muuttuu ennakoidulla tavalla, alkaa fossiiliset taas palamaan.
Trendinähän on jo pitkään ollut pelotella ihmisiä ties millä – näinhän poliittinen valta ja ”asiantuntijat” petaa itseään tärkeäksi. Jos nytkin katsotte uutisia, niin – puut loppuu; luonto katoaa; mehiläiset katoaa; ilmasto lämpiää eikun kylmenee; venäjä hyökkää; talous romahtaa; huumeet tuhoaa maan; kännykät pilaa aivot; tekoäly vie työt; rahat loppuu: USA sekoaa; puhdas vesi loppuu; siirtolaiset vievät työt jne. ja kaikki ihan tässä käsillä ja nyt. Saatte nähdä, että samat otsikot esillä vielä 2040, jos sinne asti elätte.
Kohta puuta tarvitaan lämmitykseen…mutta loppuuko kesken, kun kasvukausi jää vähiin Eurooppaa uhkaavat nyt jäätävän kylmät talvet – Ilta-Sanomat
Ottaa päähän tämä suomen kielen runtelu.
Väline=Esine tai työkalu, jota käytetään tiettyyn tarkoitukseen. Montako esineeksi tai työkaluksi muutettua ihmistä rajan yli tuli?
Työkalu=Väline, jota käytetään työn tekemiseen. Silti etsitään työkaluja esim. koulukiusaamisen vähentämiseen. Varmaan ei ole tarkoitus etsiä siihen mitään esinettä vaan jokin keino. Eli keinoista on tullut työkaluja, kun oikeasti jotain työkalua käytetään jollain keinoin.
Hauskaa sinällään, että suomisanakirjassa nuo on määritelty ristiin toisiinsa viitaten – väline on työkalu ja työkalu on väline…
Pienet määrät suosiolla havukuiduksi havukuidun laadulla, niin ei tarvitse murehtia noista laaduista. Näin itse olen tehnyt.
Niin, en ottanut suometsiin kantaa, mutta tämä yksityiskohtana julkiseen keskusteluun, josta puuttuu kokonaiskuva: Suomen metsät nuoria – miksi ja miten se liittyy suometsien tulevaisuuteen jää avaamatta. Kerrotaan taikakonsteja, jotka eivät huomioi niiden vaikutusta toiseen muuttujaan.
Mielenkiinnolla jäädään seuraamaan, mistä Metsähallitus ottaa lisätuloutuksen rahat?
Yksinkertaisin keino, jota on viime vuosituhannen puolella jo kerran käytetty Itä-Lapissa, on jättää metsänhoitotyöt tekemättä.
Tuohon mielipiteeseen liittyy myös se paradoksi, jota ei tietenkään kannata julkisuuteen purkaa – Suomen metsät ovat osin nuoria siksi, että meillä on paljon 70-luvulla ojitettuja soita, joissa luonnollisestikin kasvava puuston on vielä pienehköä. Suometsien käsittelyhän on aivan pannassa tai suometsät pitäisi ennallistaa, kun ne on huonoja nieluja…???
Sinällään ollaan ehkä lipumassa oikeaan suuntaa, kun Ollikainenkin kertoo toisaalla, että metsänhoitosuosituksia noudattamalla tilanne voi korjaantua. Itse odotin tuon läpimittarajan paluuta metsälakiin jo edellisen hallituksen aloittaessa. En pidä sitä ongelmallisena metsänomistajalle.
Metsähallitus taitaa olla edelleen yksi parhaiten valtion kassaan tuottavista valtion omistamista liikeyrityksistä ellei paras. Ei sitä ihan vähällä ajeta alas, kun tuo vakaata tuloa. Tosin eihän näissä miljardilaskuissa, joita valtiolla on, n. 450 milj euron liikevaihtoa pyörittävä metsätalous oy ihan ratkaiseva ole, kun osa rahasta tulisi sitten toista kautta.
Näin se on kuten mehtäukko kirjoittaa – keskinäinen kunnioitus ja luottamus on itsellä tärkeä puukaupan kriteeri. Kaupan jälkeistä vitutusta ei pienellä rahalla korvata, jos hommat eivät menekään, kuten sovittu… ”Korjuupomo lähettää motoon vähintään kauppasopimuksen mukaisen aptin.” juurikin vähintään – usein sopimukset antavat kuitenkin liikkumavaraa ja hyvällä asiakas-/myyjäsuhteella liikkumavara käytetään oikein ja molempia osapuolia tyydyttävästi.
Mistäs nyt tuulee, kun Ollikainen uskoo metsätalouden omien metsänhoitosuositusten voimaan hiilineutraaliustavoitteissa????
Hienoa itseironiaa AJ.
Puukaupan vertailu tarjousten perusteella on nykyisellään ennustamista ja ennustaminen on luotettavaa vain, jos kaikki muuttujat ovat tiedossa. Näin ei todellisuudessa koskaan ole: mikä on motoon asetettu lopullinen ostajan apti, kun korjuu voi olla parin vuoden päässä myyntihetkestä; kuka onkaan motoyrittäjä ja kuka hyppää pukille; mikä on puiden todellinen kunto/laatu, kun niitä aletaan pätkimään jne.
Myyntihetkellä joutuu puntaroimaan riskejä ja monia muita kysymyksiä, kun myyjäkään ei ole aina rationaalinen päätöksentekijä – muutkin tekijät kuin puun hinta vaikuttaa päätökseen. Kuinka joustava ostaja tai ostoesimies on? Kuinka hyvin kuuntelee muut myyjän toiveet jne.