Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Muutama vuosi sitten 250RX kävi huollossa ja polttoaineletku vaihdettiin soveltaen ammattilaisen toimesta, kun alkuperäisiä osia ei löytynyt – maksoi n. satasen. Kyllä kannatti korjata hyvä saha. Vielä soi -90 hankittu saha täysiään
Selvä oire tuosta mehtäukon toteamasta on tämä armeijan keskeyttäneiden määrä – taisi joku vuosi sitten olla uutisissa, että 30% keskeyttää armeijan. Kyllä vika on kotikasvatuksessa kuten Andy McCoy sanoisi.
En tiedä paineesta ja kipinästä, mutta kun tarvitaan säännöllinen kipinä, että kone toimii – viallinen tulppa antaa kipinän silloin toisen tällöin. Tällaisen tulpan vaihto on auttanut aina.
Olen huomannut, että tulpan kunnon näkee vain vaihtamalla uuteen. On tosin käynyt niinkin, että uusi kaupasta ostettu on ollut valmiiksi viallinen. Ei riitä, että antaa kipinää – sen pitää toimia eli antaa kunnon kipinä joka lyönnillä.
Ihan ensin vaihtaisin tulpan.
Pirttimaan tekstin lukeminen vaatii sitä kuuluisaa lukutaitoa. Ei se ole jatkuvan kasvatuksen ylistys, vaan metsäteollisuuden ja metsänhoitoyhdistysten toiminnan ja piilovallan kummastelua, miten ne ovat jääneet markkinoinnissaan menneisyyteen. Lähestytään vanhalla kaavalla, eikä ”kiinnostaisiko puukauppa tältä alueelta – miten tehdään?” Kunnioitettaisiin omistajan valinnanvapautta. Heti alkuun totesi kirjoituksessa, että kohde hyvin sopi jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, eli antoi ymmärtää, että voisi olla toisinkin. Tietenkin on järkevä jatkaa valitulla linjalla, kun tulos on tyydyttänyt eikä pistää heti kohta aukoksi, kuten toinen opportunisti meni ehdottamaan.
Luopuvat viljelijät olisivat hyvä kohderyhmä. Osaavat valmiiksi pelata koneitten kanssa, tottuneet itsenäiseen työhön ja ratkomaan ongelmia ja metsäkään ei varmaan niin outo paikka.
Tämä on juuri se käytännön haaste kaikissa mittakaavoissa – pitäisi yhtä aikaa tehdä nopeasti vaikuttavia toimia ja toisaalta vahvistaa tulevaisuuden menestysmahdollisuuksia. Nämä tahtovat lyödä toisiaan korville, kun tulevaisuuteen tähtäävät toimet heikentävät akuuttia tilannetta ja toisaalta akuutin ongelman ratkaisut vievät resursseja tulevaisuuden hankkeilta. Päätettävä, kumpaan satsataan ja kuinka kriittinen akuutti tilanne oikeasti on?
Näyttää siltä, että teollisuus valmistautuu sodanjälkeiseen aikaan, kun sahoihin investoidaan. Nyt Ruotsissakin iso sahainvestointisuunnitelma ja Suomessa SE:n Imatran sahan suunnitelmat.
Oliko taas vaikea ymmärtää – lohkaisuhan liittyy lännen rooliin neuvotteluissa. Kun/jos tarjolla vain antautuminen, niin ei sen sopimiseen tarvita ulkopuolisia!