Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset

Rane2 puhuu taas läpiä päähänsä – jokamiehenoikeuksista ei ole lakia, koska se perustuu maan tapaan. Sen sijaan – kuten kerroin – jokamiehenoikeuksiin on muissa laissa viittauksia ja lähinnä muodossa, mitä ei saa jokamiehen oikeuksiin perustuen tehdä.

Perustuslaki turvaa liikkumisvapauden ja vastuun luonnosta.

Maastoliikennelaki kieltää maastossa ajamisen ilman maanomistajan lupaa.

Poliisilaki mahdollistaa liikkumisrajoituksia (rajaa jokamiehenoikeutta) tietyillä alueilla kuten sotilasalueet ja teollisuusalueet (esim. kaivokset, soramontut).

Luonnonsuojelulaki rajoittaa toimintaa luonnonsuojelualueilla.

Järjestyslaki säätelee esim. avotulen tekoa ja yleistä järjestystä.

Metsälaki rajoittaa puiden ja muiden kasvien ottamista.

Kalastuslaki määrittelee kalastusoikeudet ja tarvittavat luvat, vaikka liikkuminen olisi sallittua.

Metsästyslaki säätelee metsästysoikeutta.

Mikään yllämainitusta ja muistakaan laista ei sisällä sanaa ”jokamiehenoikeus” eli se määrittyy maan tavan ja oikeusperinteen mukaan. Sitten lähinnä YM on sitä määritellyt sekä ohjeistanut ja pyrkii näin laventamaan oikeutta aina liiketoimintahyötyyn asti. Samaa jatkumoa kuin metsien hiilinielujen omiminen koko kansalle.

Ideahan on siinä, että jokaisen oikeuksista ei ole lakia, vaikka joitain viittauksia muissa laissa taitaa olla. Kaikki jokaisen oikeudet eivät taida edes olla samalla viivalla. Jos jokaisen oikeuksia – edes vapaata liikkumista – ei saisi rajoittaa, niin esim. kesannon ottaminen viljelyyn voitaisiin kieltää, kun viljelyssä olevalla pellolla ei saisi liikkua, kun siitä aiheutuu vahinkoa maanomistajalle…loputon suo, joka lopulta johtaa siihen, että kaikista toimenpiteistä on päätettävä yhdessä 🙂

Hassu juttu, että olen kuullut ELYn jossain muussakin tapauksessa perustelleen kielteistä päätöstä jokaisen oikeuksilla, vaikka on selvää, että maanomistajan oikeudet menee aina jokaisen oikeuksien edelle. Todelliset perusteluthan pitää löytyä ympäristö- tai rakennussäädöksistä.

Joko tahattomasti tai tahallaan viljellään ajatusta siitä, että metsäympäristö on yhteistä omaisuutta.

Tuota tarkoitin, että pitää osoittaa, ettei ”puupelto” ole koko totuus, koska tilanne maastossa on kyllä hyvin vaihteleva. Ympäri Suomea suunnistavana tiedän, mitä tarkoittaa tavallinen suomalainen talousmetsä. Metsätalouden viestijöiden viesti hienoista hoidetuista (juuri harvennetuista puupelloista) on kohdistettu metsänomistajille ja siinä sitten tehdään enemmän vahinkoa kuin hyödytään – ”sivulliset” saavat sen kuvan, että kaikki metsät ovat tuollaisia, kun todellisuus on, että ne ovat pääsääntöisesti aivan muuta. Ja siksi metsätalouden toimijat levittävät tuota kuvaa ”sinunkin metsäsi voisi näyttää tältä tuottamattoman pusikon sijaan”. Eli selkeästi talous edellä väitetään mitä väitetään. Tämä kuva pitäisi saada muutettua metsien todellisuutta vastaavaksi.

Kestävä metsätalous rakentuu monenlaisista ja eri tavoin käsitellyistä metsistä. Jo nyt suuret pinta-alat suojelualueiden ulkopuolellakin on eri syistä metsätalouden ulkopuolella. Metsätalous keskittyy alueille, joissa se on kannattavinta ja joissa sitä on harjoitettu jo vuosikymmeniä.