Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Olipa ”yllättävä” ehdotus riistapuolen ylimmältä edustajalta…Jari Varjo: ”Olisiko järkevää keskittää puuntuotanto ylipäätään sinne, missä se on oikeasti kannattavaa ja tehokasta. Kaikenlaiset reuna-alueet kivikkoineen ja kosteikkoineen voitaisiin jättää metsätalouden ulkopuolelle. Näin riistalle saataisiin hyviä alueita, biodiversiteetti kiittäisi, eivätkä sotilaatkaan varmaan ajatusta vastusta.”
Nyt on keksitty niin helppo homma, että yksinkertaisinkin tuohon pystyy ”tuottaa lahopuuta” – vähän kuin ”tuottaisi paskaa” 🙂
Itse ostin traktorin aikanaan. Muutaman vuoden välein hankintaa tehnyt. Ei etämetsänomistajalta voi edellyttää joka vuosi hankintahakkuuta. Sen verran paljon aikaa ajoineen vie. Ajopäiväkirjan olen pitänyt tunnin trakkuudella, mitä tehnyt. Koska käyttö on harvakseltaan, on välillä traktoria käytettävä ihan huoltotarkoituksessa, ettei ruostu jumiin. Nämä olen kirjannut huoltoajoksi – mitään tähdellistä en ole tehnyt, jotain pihalla siirrellyt ja samalla tehnyt perushuollot: rasvaukset, täytöt, akun lataukset jne.
Kyllä se on todellisia kuluja esittäville vain eduksi, että huijarit otetaan kiinni. Kaikkia mökkiajoja ja metsällä käyntejä ei kannata metsätalouden kuluksi kirjata – ei niillä pääse varallisuus kasvamaan…
”Maanomistajana seuroihin pääsee halutessaan jäseneksi mutta yksi seura vaatii, että pitää asua alueella. ” Kieltämättä erikoinen vaatimus. Itse olen maksanut omat ja pojan metsästysseuramaksu ja harvakseltaan kumpikin käy metsällä. Yksi paikallinen jäsen sanoikin, että ”Sehän on hyvä – maksa sinä niin me metsästetään”
Ei vaan maanomistajalle, jos ei ole porukassa, annetaan maanomistajan osuus. Tällä kertaa 2 kiloa paistia ja 2,5 kiloa jauhelihaa, sen kuin haki pois vain.
Juuri kävin hakemassa kovilla tarjoushinnoillakin yli satasen edestä maanomistajan osuuden kaadetusta hirvestä. Ei ole valittamista. Olen toki itsekin seuran jäsen, mutta etäomistajana en hirvijahdissa käy. Kaiken tuen saavat minulta, ketkä vesisateessa taimikkotuholaisia viitsivät jahdata.
Yhdistystoiminnassa noiden talkoosääntöjen ja muiden virittelijät unohtavat, että vastikkeellisuus aiheuttaa verottajaa kiinnostavan hyödyn. Missä sitten raja menee, milloin ei enää olekaan vapaaehtoista harrastustoimintaa, vaan tekemiselle saa vastiketta, on sitten tapauskohtaista. Tiedän tapauksia, jossa verottaja on puuttunut ”talkoovastikkeisiin”.
Kyllä – juuri näin. Nämä suojelua VAATIVAT lyövät oikein olan takaa korville monimuotoisuuden ylläpitoa. Aikaisemmin olin ylpeä noista säästetyistä isoista haavoista ja harmittelin edellistä omistajaa, miksi oli mennyt kaulaamaan noin hienot puut.
Onneksi nuo pari haapaa on aikanaan kaulattu ja toinen kaatunut ja toinenkin varmaan kohta. Muut isot haavat on taimikon vieressä, joten sopiva kesätuuli kaataa nekin pois, ennen kuin hakkuut ajankohtaisia.
Omissa metsissä on liikaakin järeitä haapoja – suurimmat varmaan yli 2 m ympärysmitaltaan. Aikaisempi omistaja nämä suurimmat kaulannut, mutta 2 runkoa vielä pystyssä ja 1 kaatunut. Lisäksi on kymmenkunta yli puolen metrin läpimitalla olevaa haapaa.
”Organisaatioista puheen ollen. Kommentoin Hesarissa että Metsähallituksen luontopalveluiden pitäisi saada rahoitusta liiketoiminnan puolelta, jotta se voisi ylläpitää taukopaikat, tuvat ja luontokeskukset.” Niin se saakin mutta valtion kassan kautta. Tämä oli Metsähallituksen liikelaitostamisen ydintä, että eri hallinnonalojen rahoja ei sekoiteta laitoksen sisällä, eikä siitä kannata luopua, kun valtio omistaa koko puljun. Tällöin valtio (demokraattinen järjestelmä) päättää, kuinka paljon valtion rahaa ohjataan mihinkin tarkoitukseen.
Minäkin pidän usein oksasaksia taskussa ja katkon liiat latvat havupuista aina, kun kohtaan. Erityisesti raivatessa pidän oksasaksia mukana ja narulla kiinni johonkin valjaisiin. Yleensä voi taittaa käsinkin – vaikkei katkea, niin antaa jätetylle edun. Kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan jättää pohjoispuolen latva kasvamaan, niin oikaisee kasvun parhaiten, kun latva pyrkii valoon päin.
Talvella hankikelit on oiva aika tehdä latvojen korjailua – onnistuu vähän isommissakin taimikoissa, kun ylettää korkeammalle.