Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Hyytiäinen ja Sääksjärvi peräänkuulutti tämän päivän MTssä yhteisen luontovision perään. Yhteinen luontovisio olisi helpompi saavuttaa, kun yksityismetsät yksityistettäisiin ja kaikki niiden käyttö olisi vastikkeellista. Eli marjastajat ja muut kulkijat tarvitsivat samalla tavoin luvan kuin metsästäjä. Palautuisi ymmärrys siitä, että metsät eivät ole yhteistä omaisuutta ja sitä kautta parempi käsitys siitä, että metsän ”sosialisoimiseen” millään tavoin pitäisi koko yhteiskunnan osallistua kuluihin eli korvata se omistajalle. Suojelun rahoittamiseksi määrättäisiin kaikille ”luontovero” YLE-veron tapaan. Luontoverolla lunastetaan yhteisiä virkistysoikeuksia määrätyille paikoille ja kustannetaan suojelun kuluja.
Mahtaa olla tavallinen yksityisoikeudellinen sopimus, jota ei säätele mikään laki, eli sitoo vain sopijaosapuolia. Koettavat ratsastaa metsästysvuokrasopimuksien mallilla, jossa taustalla lainsäädäntöä, minkä mukaan uuden omistajan pitää irtisanoa sopimus saatuaan siitä tiedon.
Näin näkemättä ja tietämättä itse sopimuksen sisältöä. Sopimusvapauden puitteissa voitanee tehdä myös sopimus, jossa myyjän vastuulla tiedottaa mahdollista ostajaa sopimuksen olemassa olosta (rasitteesta), mutta tällöinkin kohtuudella pitäisi olla joku irtisanomispykälä.
Irlannissa oli vuosituhannen vaihteessa kova metsitysurakka käynnissä, FSC sertifikaatin keskeisiä kriteerejä oli vähintään 15% aukean (nummen) säilytys ja pienvesien (purojen ja jokien) suojelu. Aukea vaatimus siitä huolimatta, että Irlanti on alunperin ollut yli 90% metsien vallassa, kunnes britit hävittivät metsät ”puskarosvojen” kiinni saamiseksi.
Ehkäpä Petkeles tarkoitti status quolla nykyistä menoa metsissä. Siihen sanoisin, että jatkuvapeitteisen metsätalouden osuutta voisi lisätä, mutta se edellyttäisi sivistyneempää markkinointia kuin ”aukot on kiellettävä”. Samoin hiukan enemmän hoitamattomuutta tulisi sallia. Olen näilläkin palstoilla kyseenalaistanut ”telaketjumetsätalouden”, jossa heinänkorsikaan ei saa uhata taimen maksimaalista kasvua. Siellä täällä hoitamaton metsälaikku tarjoaa kaikenlaista hyvää osalle luontaista metsäluontoa. Eli varaa parempaan on.
Husse edustaa sitä ainutlaatuista ihmisjoukkoa, joka lyhyistä some-kirjoituksista pystyy päättelemään (väärin) puoluekannan. Kukaan täysijärkinen ei vastusta luonnon monimuotoisuuden ylläpitoa ja ilmastonmuutoksen hillintää. Siitä ei olekaan kyse, vaan keinoista. Äärimmäinen yksioikoisuus (jk+suojelu) vai moninaiset keinot (aukko+jk+suojelu kohtuudella).
Olen ymmärtänyt, että suurin osa kannattaa monimuotoisuuden ylläpitoa – mo:t omalla maallaan ja muut toisten mailla ja nämä jälkimmäiset kiivaammin, vaikkeivät tee asialle mitään omakohtaista. Samoin mo:n ehdoton intressi on pitää hiilinielu kunnossa, koska se on juuri se, joka tuottaa rahaa eli kuutioita metsään.
Älä Husq sotkeudu epäolennannaiseen. Väitätkö todellakin, että kaikki luontokato- ja ilmastonmuutosongelmat poistuvat pistämällä ”kaikki munat samaan koriin”? Pysytään asiassa – mitkä keinot ja toimet takaavat parhaan tuloksen: a) pelkkä jk b) pelkkä aukkohakkuu vai c) näiden sopiva kombinaatio? Minä valitsen c lisättynä parhaiden kohteiden säästämisellä. Jopa eräs ympäristöhallinnon punaisen kirjan veteraani sanoi kerran metsässä, että on järjetöntä suojella hehtaareja, vaan ne pitää kohdentaa järkevästi – mieluummin vähemmän oikeassa paikassa kuin paljon väärässä paikassa. Jääköön kyseisen avainhenkilön nimi mainitsematta täällä, koska se ei korrektia eikä olennaista vaan itse asia.
Ääriliikkeet ovat harvoin jos koskaan saaneet mitään pysyvää kehitystä aikaiseksi. Väitän, että jk olisi paljon suositumpaa ja enemmän käytetty, jos jk kiihkoilijat tarjoaisivat sitä aitona vaihtoehtona eikä ainoana oikeana ja mahdollisena. Varmasti olisi muitakin kuin minä, jotka pitää sitä keinovalikoimassa koko ajan ja käyttää, kun sen paikka on. Monimuotoinen metsänkäsittely osaltaan ylläpitää monimuotoisuutta ja luo erilaisia biotooppeja kuten Seppo Vuokko yrittää sitkeästi julistaa.
Noin yleisesti voisi odottaa kommentoijilta muuta panosta keskusteluun kuin muiden kirjoittajien arviointia. Edellisen klo 16.10 kommenttini ydin on, että yksittäisiin uhanalaisuuksiin keskittyminen ja mahdolliset radikaalit toimet niiden ”pelastamiseksi” eivät pelasta suomalaista metsäluontoa. Samaa sanomaa noin suurin piirtein esittää ymmärtääkseni S. Vuokko. Tulisi keskittyä luonnonprosessien ylläpitoon ja monimuotoisuuden ylläpitoon arvottamatta eri eliöitä keskenään esim. niiden uhanalaisuuden perusteella – uhanalainen ei ole sen arvokkaampi, vaikka niidenkin mahdollisuuksista tulee huolehtia, kun se on kohtuudella mahdollista.
Täytyy tuon Petkeleksen kommentin jälkeen tunnustaa, että tämän foorumin keskustelun taso ylittää oman käsityskykyni kirkkaasti – en keksi mitään yhteyttä sen ja oman kommenttini välillä muuta kuin tuon mainitun ajankohdan.
Näissä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien luetteloinnissa on juuri kyse siitä, ettei ”nähdä metsää puilta”. Huomio kiinnittyy luonnon kannalta hyvinkin merkityksettömiin yksittäisiin asioihin ottaen huomioon luonnon kiertokulku ja evoluutio sekä ylipäätään kehitys, jota tapahtuu vääjäämättä ihmisestä huolimatta. Takerrutaan yksittäisen lajin olemassaolotaisteluun ikään kuin oikeasti olisi jotain aivan ratkaisevaa menetettävissä. Kyllä luonto jatkaa, vaikka joku laji tai ihmiset häviäisivät maapallolta. Korvaamattomia voi olla, mutta niitäkään ei tarvitse kenenkään/minkään korvata.