Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset

”Ei sille kuitupuulle juuri pieniä ostajia olekaan joten se mitään sulje pois. Ehkä energiaksi, mutta sekin on pientä ja varsin paikallista. Ja loppujen lopuksi yksikään yksikkö, joka metsänomistajalta puuta todella ostaa jotakin polttopuuntekijää lukuunottamatta ei varmastikaan koe alle 10 000 mottia liian suureksi eräksi.
Lähetetty: 5 h, 46 min sitten
Lähettäjä: raivuri ”
Taisin selittää vähän huonosti, kun et näköjään käsittänyt.
Ei tuhansien kuutioiden leimikko ole vain jotain kuitupuuta, vaan siinä on normaalit puutavaralajit mukana lisättynä joillakin erikoispuulajeilla.
Kun tuollainen revohka myydään yhdellä kauppakirjalla, ei sieltä pääse esim tyvitukkien, pylväiden, mastopuiden, parrujen ym tekijät ostamaan kalikkaakaan, eikä välttämättä tehdä edes pikkutukkeja, vaikka kohtuulaatuisista kuitukuvioista sitäkin lohkeaisi jopa rajusti.
Jos joku pikkusaha himoitsee leimikosta vaikkapa todella järeitä ja hyvälaatuisia siemenpuumäntyjä, se ei niitä saa muuten kuin ostamalla ne esim. UPM:ltä melko suolaiseen hintaan.
Jos joka puulaji ja puutavaralaji myytäisiin omana eränään, saisi myyjä takuulla paremman hinnan.
Nykyään täällä on jo kolme suurta ostajaa, mutta ne taitavat edelleenkin sopia isommista kaupoista keskenään.

”Tanelikin sen tiesi. Nimittäin, että suuresta kuituerästä saa kunnon hinnan. Sellufirmat tarvitsevat kuitua, joten niiden on sitä paljon mukavampi hankkia suuremmalla kaupalla. Siitä saa puunmyyjäkin jotain hyötyä.
Lähetetty: 5 h, 22 min sitten
Lähettäjä: Timppa ”

Ei se läheskään aina ole noin. Minun työnantajani on tehnyt sinä aikana kun minä ole ollut talossa, joka vuosi yhden ison kaupan. Koot ovat vaihdelleet 5000 ja 10 000 kuution välillä.
Leimikot on myyty tarjouskilpailuperiaatteella, mutta kaupan koko on pudottanut kaikki pienemmät ostajat pois niin, että käytännössä on tullut kaksi tarjousta, jotka jostain kumman syystä menevät joka toinen vuosi toiselle ja joka toinen vuosi toiselle.
Merkillistä, mutta totta.

”Jos raivaussahan kovametalliterä kestää samassa suhteessa, niin olisi kyllä kannattava sijoitus.
Pystyykä raivaussahan kovametalliterän teroittamaan esim. timanttiviilalla?
Lähetetty: 8 h, 34 min sitten
Lähettäjä: harrastelija ”

Katkaisusirkkelin kovapalaterän ottaessa metalliin, sen palojen reuna murenee, mutta ne voivat leikata ”ihan hyvin” senkin jälkeen.
Halkaisusirkkelissä suurin vahinko tapahtuu, jos palan sivut saavat osumaa. Silloin terä alkaa puoltaa ja ”luikerrella”.
Kun terä saattaa olla jopa yli metrinen, on kaikille selvää, että jos se tekee mutkaista sahausta, täytyy terän voimakkaasti hangata kyljillään puuhun ja silloin se lämpiää – jopa kuumenee parissa sekunnissa.

Kovapalaterää voi toki teroittaa timanttiviilalla, mutta kovapalan rintakulma hiotaan suoraksi, joten viilan pitäisi olla suora.
Joissakin rautakaupoissa on pienikokoisia timanttilaikkoja pikkukulmuriin, niistä kun löytää omaan kulmuriin sopivan, niin A-vot. Siinä vaiheessa akkukäyttöinen kulmahiomakone voi lunastaa hintansa.
Edullisin tapa olisi toki kerätä kimppa ja lähteä opintomatkalle arton terähuoltoa katsomaan ja oppimaan.
Ainakin minua kiinnostaisi kovasti nähdä sellaiset ihmeet, kuin viikon kestävä terä, 1 ha /päivässä tahdilla ja ihmemies arto.
Pyöröterää voi ”Ryynata”, eli tasoittaa hiomakivellä reippailla kierroksilla. Kun hiomakivi vain hipaisee hampaiden kärkiä, terä teroittuu ja pysyy suhteellisen terävänä pitkään. Tempun voi tehdä kerran teroitusten välillä.
Kutterinterät ryynataan hyvinkin usein, höyläkoneissa on kiinteästi asennetut ryynauslaitteet.

.

.