Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ennen oli tuo Kemera-tuki puolet arvioiduista kustannuksista, nyt vähemmän.
Joku Etelä-suomalainen RS-savotta on kyllä sellainen, että ei tahdo kolmessa päivässä hehtaarista selvää saada.
Suosittelen metsuri-yrittäjän kanssa neuvottelua kuvion ääressä.
Yrittäjän olisi saatava kolmisensataa € / joka päivä, eli sen mukaan ne kustannukset tulevat.
Jos työsuhteessa saa palkkaa 180 € / päivä, niin sivukustannukset ovat nykyään luokkaa 153 €
Metsuriyrittäjä tekee yleensä kaikki paperityön ym Kemera-kohteiden kanssa, nythän ne taitaa joutua tekemään jo ennen aloitusta?Itse en ole viljelijä, mutta olen joutunut jossain määrin visakoivikoiden kanssa tekemisiin.
Kasvupohja on syytä olla hyvä, raudukselle sopiva. Istutus klooneilla kannattaa tehdä harvaan, tuo 700 on ihan yläraja. Täydennys tavallisilla rauduksilla mahdollisimman tiheäksi, jos tulee siemensyntyistä koivua, niin hyvä niin.
Visat pitää merkitä kestävällä tavalla.
Kun taimikko on päässyt vauhtiin, se harvennetaan metrin väleille. Visa saa runkomuodon. Oksia karsitaan pikkuhiljaa niistä visoista.
Kun visakoivut ovat noin viisi senttisiä, harvennetaan koivikko n. 1200 runkoon. Ja karsitaan oikean ohjeen mukaan, eli ei sahalla.
Kun 1200 runkoa alkaa olla tiheää, poistetaan EI visat ja se on siinä.
Tavallinen raudus takaa hyvän runkomuodon visoille.Niin. Jos ajokoneena on maataloustraktori ja lyhyt kuormain, niin hakkuumenetelmä on kasoihin uran varteen.
Silloin hakkuu kannattaa tehdä Uun muodossa, eli ajouralla olevia puita ensin ja ne kaadetaan uralla taaksepäin = aukkoon.
Pöllit kasoihin heti ja aluspuu alle. Latkonta voi olla ihan hyvä tehdä n. kolmimetriseksi. sitten kaadetaan lähellä uraa olevia puita niin, että oksat tulevat uralle ja jopa latvus uran toiselle puolelle. Pöllit kasaan ja kasat sijotellaan Sik-Sak, eli mielellään ai kasoja samalle kohtaa molemmille puolille = kasaväliksi tulee n 3 metriä.
Viimeksi kaadetaan kauimmaiset puut kohtisuoraan latvus uralle. Kasoja voi tehdä niin kauas uralta, kuin puomilla pystyy ottamaan.
Opettele katkomaan ilman mittaa ja karsimaan hyvin vähin liikkein, ne nopeuttavt työtä suunnattomasti.
Aloitamme näinä aikoina pienen savotan maataloustraktorin ja pienen kärryn kanssa, ei kuormainta.
Avaamme ensin ajouran ja ajan Taavetin palstan perälle. kaadan pikkutilhillä puut aina kohti ajouraa. Vyörytän tyvipöllit uraa kohti, en kasaa. Kun tankki on tyhjä, siirrän Taavetn hollille ja kampean pöllit kärryyn, siirrän, kampean ja siirrän kerrallaan vain muutaman metrin, kunnes kärry on täynnä tai pöllit loppu. Kerralla kärryyn mahtuu vajaat kaksi kiintoa.
Ajelen varastolle, jossa puran kuorman ja terotan ja tankkaan sahan.
Kupposen voin ryypätä samalla, mutta sitten taas takaisin metään ja sama liike. Jos neljä kuormaa tulee pinoon päivässä, niin ihan olen tyytyväinen.
Jos on sopivaa puuta, teen polttopuut samalla kertaa, mutta ajan ne eri kuormassa, koska pistän ne saman tien klapikoneen läpi ja varastoon.Raivaus – ja moottorisahan käytössä ole3n aina pitänyt tärkeimpänä kiihtyvyyttä.
Vaikka R-sahalla sahailtaessa on paras tyyli sellainen, että terä ei oikeasti pysähdy koskaan, vaan kiertää tuollaista 10 000 varvia minuutissa. Siitä on hyvä kiihdyttää täysille, kun pitää leikata. Säästää muuten kytkintä, kulmavaihdetta ja akselia, kun antaa pyöriä reippaasti.
HVA on niin hyvä kiihtymään, että sen kanssa erehtyy helposti laskemaan tyhjäkäynnille, jos on pidempi siirtyminen.
Tilhin heikkous on huono kiihtyvyys ja noiden 400 – 460 mallien akseliputken velttous, kun se värisee niin helposti.Eipä taida olla tervasrosoa. Männynversosyöväksi tuota ennen kutsuttiin. Näkyy oksankärjissä ja kylestymättöminä koroina rungossa. Kun puukolla vuolasee, löytyy sinivihreää puuta.
Pilaa ja tappaakin koko puun – nurin vaan. Parhaiten sen voi torjua pistämällä sairaat nurin ja tiheys pariin tuhanteen.
( Joskus on parturoitu koko taimikko ja istutettu uusi tilalle.)R-sahassa ei tarvita kovin paljoa ”löylyä”, jos saha ja sen säädöt on kunnossa.
200 mm:n terällä vapaa säde on 70 mm ja 225 millisessä terässä 83 mm. Kun pyyhkäsee kahdelta sivulta, katkeaa täysin 140 – tai 166 millinen puu.
Jos tuollaisia joutuu r-sahalla kaatelemaan, on väärään aikaan väärässä paikassa väärän työkalun kanssa.
Me olemme tehneet ihan oikeaa taimikonhoitotyötä 36 – kuutioisella sahalla ja hyvin on mennyt. Meillä on ollut käytössä myös Tilhin 550 – raivureita, eikä nekään ole tuottanut sen parempaa tulosta urakoinnin suhteen.
Nyt parhailla ruotsalais- ja saksalaisraivureilla ammattilainen pieksuaa kaksi tuntia tankillisella, eli neljä tankillista päivässä on jo tosimiehen suoritus. Siinä myös päivätuotos on yleensä jo 1 – 2 ha. Taimikko pitää hoitaa ajallaan, jos halutaan kasvattaa hyvää puuta kohtuullisen nopeasti.Ensimmäiseksi pitäisi tietää, millä puut ajetaan pois.Jos käytetään normaalia metsätraktoria, voi hakkuumenetelmä olla palstalle kasoihin. Tavoitepituutena voisi olla esim 5 metriä, jonka ”apumittana ” olisi kaikki pituudet välillä 2,5m – 5,5m.
Puut kaadetaan poikittain ajouraan nähden, jolloin pöllit jäävät peräkkäin.
Parasta olisi merkitä ajourat huolellisesti, melko suoriksi ja molempiin reunoihin kuitunauha. Leveys n 4m.
Uraverkko voisi muodostaa kuvion, joka muistuttaa pihlajanlehteä, eli keruulenkit yhtyisivät runkotiehen.
Runko tehdään kerrallaan valmiiksi, eli pyritään karsimaan myös alapuolen oksat kertakävelyllä.
Funtsaa sitä, miksi metsuri tekee periaatteessa jokaisen rungon minimiläpimittaan?
Kun latva on katkaistu, on runko0kin kasattu, Noin vitosta hakattaessa ei käytetä aluspuuta, mutta olet käyvän moottorisahan kanssa hyvin lähellä seuraavaa kaadettavaa puuta, jonka kaadat äskeisen rungon päälle. Siitä tulevat pöllit kaatuvat siis suoraan kasaan, ei tarvii, kuin katsia ja katkoa.
Käytä karsinnassa pyyhkäisyä, jossa sahaa liikutellaan : Oma puoli työntävällä n.80 sm.- takapuoli vetävällä n.80 sm – ja alapuoli vetävällä – siirttminen.
Oksista saa jäädä leikkauskohtien väliin 5 sm:n tynkiä.
Siinä siunatuksi aluksi.Satunnaiselle käyttäjälle paras vaihtoehto on pienkonebensa.
Meillä käytetään nykyisin niin paljon pienkoneita, että nelareissa käytämme 98-oktaanista bensaa. Moottori – ja raivaussahoissa valmisbensaa, jolloin ei ole vaaraa kannujen sekoittamisesta.
Jos joku laite on käytössä vain pienen hetken vuodesta, senkin keväällä, kuten puutarhajyrsin, on siinä mielestäni järkevää käyttää pienkonebensaa.
Kun raivuria käytetään kymmeniä tunteja, lienee taloudellisempaa käyttää 98 oktaanista ja lopuksi tankata 2t pienkonebensalla. Nyt aloitamme pienen hankintasavotan ja otamme 98 2t:n käyttöön.
Käsitykseni mukaan pumpulta otettu bensa kestää hyvin metallisessa jerrykannussa ja talvella, mutta muovikannussa kesällä säilyvyys huono.
Ruotsalaiset käyttävät pienkonebensaa, koska siellä työnantaja maksaa polttoaineet ja se on muutenkin siellä halvempaa kuin meillä.
Bentseenin puuttuminen aiheuttaa varmaan sen, että se on terveellisempää kuin tavallinen.
Monet pienkoneen valmistajat kehoittavat käyttämään vähintään 98 oktaanista bensaa.
Meillä pörrää usein viikonloppuisin kaksi raivuria, kaksi moottorisahaa, kaksi mopoa, kolme mönkijää, ruohonleikkuri, perämoottori ja mökillä aggrikaatti – jopa kaksi. Lisäksi kaksi traktoria.
Siinä menee helposti lekkerit sekaisin, kun neljää eri polttoainetta käytetäänFundeeraa nyt kuitenkin pari vuotta ennen lopullista päätöstä.
Huomaat oksian katoavat aluskasvillisuuteen melko nopeasti.Olen seurannut hakkuutyömaita aika laajasti ja monenlaisen kuljettajan tekemisiä siinä samalla.
Pidän ehdottoman tärkeänä, että on olemassa tukille myös lyhyet pituudet muissakin kuin männyn laatutyvissä.
Suurin moka mielestäni on siinä, kun kuski antaa koneen automatiikan tehdä liian pitkiä tukkeja, jolloin latvakuituun menee puoli tukkia.
Ammattiataidoton, laiska tai motivoitumaton kuski ei tee kunnolla apteerausta. Takavuosina apteeraus oli paljon tuntuvampi taito tukinteossa, kun puut kuutioitiin latvaläpimitan mukaan. Nyt mittalaitteet mittaavat todellisen kuutiomäärän, joten siitä ei kannata olla huolissaan.
Paras paikka katkonnan arvioimiseksi on hakkuutyömaa, jossa voi vertailla ykkös – kakkos – kolmos – nelos – ja viitostukin katkontapituuksia. (Kunnon päätehakkuusta tulee neljä – kuusi tukkipölkkyä lähes joka rungosta.) Joskus olisi syytä arvioida runkoa kahden tukin jaksoissa. Moto tosin ei saa kahdella mittauskerralla samoja paksuuslukemia yleensä koskaan.
Vieläkin hyvä metsuri tekee paremmat tukit kuin motokuski.