Kokemukset Olhavan metsistä rajoittuvat lähinnä juoksemiseen kartta kädessä tuulivoimaloitten ympäristössä. Siellä on paikoitellen niin vähän maata kallion päällä ja mereltä tuulee, että en nyt ihan usko, että siellä kovin nopeasti puut kasvaa muutenkaan, tai kovin pitkiksi.

Vakavasti voidaan myös miettiä sitä, että olisiko tilanne ollut sahan kannalta yhtään sen parempi, jos puut olisi hakattu jaksollisen kasvatuksen menetelmin, vai olisivatko puut loppuneet joka tapauksessa niillä hakkuumäärillä ja sen aikaisilla kuljetusmenetelmillä. Jos dieselin hinta nousee, Äänekosken ympärillä on kohta 50 km hakkuuaukko 😛

Pihkatappi: Ohjelmisto on sveitsiläistä maksullista tekniikkaa ja data on Maanmittauslaitoksen avointa dataa. Käytännössä maanpinta löytyy noin 25 cm tarkkuudella aivan pahimpia nuoria kuusipuskia lukuun ottamatta. Samoin isovarpurämeillä näkyy käytännössä yksittäisiä isoja mättäitä, välillä näkyy vanhoja isoja kantoja ym. Kasvillisuudesta näkee pienet aukiot ym., joista pystyy päättelemään kalliot ja osan kosteista painanteista.

Ottaisin ihan mielellään haasteen vastaan, kun se keskisuomalaisen tilan rekisterinumero ensin tulee. Tai saa se muualtakin olla. Sitten voi toivoa vielä ajouravälin maksimin ja minimin, ja varastopaikan voi selventää jotenkin.

Lisäksi tietysti diiliin kuuluu, että kyseinen henkilö käy sitten tarkistamassa maastossa, miten hyvä tuli tai ei tullut.

Tossa esimerkkejä hinnoista

https://www.metsamarkkinointi.com/palvelutlkv.htm

Metsäarviot on sitten mielenkiintoinen juttu, mhy yritti saada tutulta 6 ha tienvarsipalstan arvioinnista melkein 500 euroa tässä kesällä. Ei se tyhmä ole, joka pyytää…

Kaupanvahvistajan sijaan markkinoisin kiinteistökaupan sähköistä verkkopalvelua (Kiinteistoasiat.fi), joka on vähänkin tietokoneen kanssa pelanneelle hyvin kätevä ja mahdollistaa kaupanteon verkkopankkitunnuksilla ja ilman että tarvitsee olla samassa paikassa samaan aikaan. Ja lisäksi on hiukan halvempi, rahat tietysti kannattaa olla tilillä, että saa maksettua heti.

Muuan sukulaiseni veisteli klapeista hiukan tuhmanlaisia löylykauhan varsia, joita antoi sitten lahjaksi lähipiirin naisille. Hän aina siteerasi jotakuta parempaa taiteilijaa, joka kertoi, että puun veistämisessä on kyse siitä, että otetaan puun sielu esiin. Tämä siis kommenttina sitolkalle siitä, miten selviää, mitä puusta tulee.

Laserkeilaukseen tosiaan sen verran, että kun keilain liikkuu, niin saadaan ihan kolmiulotteisia malleja – tuossa nyt vaan näytettiin kuvana, mitä keilauksesta voidaan esimerkiksi saada irti – eli paljon muutakin kuin varsin summittaista Metsään.fi-tietoa. Oksisto on ”näkemäesteenä” ihan asiallinen ongelma, mutta männyssä ja koivussahan sellaista ei ole (ymmärrätte ehkä, vaikka kärjistän), ongelma jää siis kuusiin, joissa tosin runkovikojakin on vähemmän kuin männyllä ja koivulla. Pitää myös muistaa, että ei niitä katkontoja ja poistettavia puita valitse tulevaisuudessa ihminen, ne valitsee ohjelmisto.

En täysin ymmärrä Jätkän näkemystä siitä, että ajouria ei voisi etäsuunnitella. Voitko tarkentaa?

Leimausselosteen mottimäärillä ei oikeastaan ole mitään arvoa. Sitten on oma kysymyksensä, että voiko kauppatapa jossain vaiheessa kääntyä siihen, että olisikin ostajan ongelma paljonko kuviolta löytyy puuta.

Dokumenttien vääristely on uskomattoman helppoa, koska koko tietoketju on yhtiön hallussa. Suurin osa metsänomistajista on lisäksi ensinnäkin joko autuaan tietämättömiä metsiensä todellisista puumääristä tai sen verran hövelejä, että haluavat jatkossakin käydä kauppaa. Iso osa asuu sen verran kaukana palstalta, ettei pysty valvomaan yhtään mitään, ja tukithan lähtevät nopeasti. Hankala sanoa, miten systemaattista vääristely voisi olla, mutta voitte itse miettiä, millaisista summista voisi valtakunnallisesti olla kyse, jos esim. 3-5 % jokaisen leimikon puumääristä katoaisi – ja sellainen menisi lähes kaikilla arviointivirheen piikkiin eikä kukaan metsänomistaja edes ryhtyisi tarkistamaan asiaa. Jos jäätäisiin kiinni, voitaisiin todeta, että kyseessä oli yksittäistapaus, maksettaisiin korvaus ja vannotettaisiin olemaan hiljaa.

Laserkeilaukseen sen verran, että tämä valtakunnallisesti lentokoneesta tehty keilaus, mikä on metsään.fi-tietojen pohjana, on puun pituuden suhteen lähes varma, ja monessa muussakin asiassa jo aika hyvää tietoa, heikoimmillaan toki epätasaisissa, kerroksellisissa ja tiheissä metsissä. Laserkeilaus on kuitenkin muutakin: pienempi laserkeilain voidaan kytkeä esim. droneen ja puusto voidaan mitata hyvinkin tarkasti näin. Esimerkiksi latvanvaihdot ja lenkous on teknisesti mahdollista jäädä kiinni ainakin männyllä, kuusella oksisto voi joskus olla aika peittävä. Jos haluttaisiin, niin arvioni mukaan viimeistään noin 3-5 vuoden kuluttua puuston ennakkomittaus olisi teknisesti niin kehittynyttä ja laitteet halpoja, että ennakkomittausta laserkeilauksella voisi oikeasti lähteä tekemään. Trestimakin tuottaa siedettävää tulosta, ja se perustuu sentään kaksiulotteisiin kuviin eikä kolmiulotteisen mallin luomiseen kuten laserkeilaus.

On sitten eri asia, että mennäänkö tähän, koska se voisi johtaa siihen, että kauppatapa muuttuisi niin, että ostaja tietäisi, millaista puusto tarkalleen on ja tiedon pitäisi olla ehkä tällöin julkistakin ja tehtävän puukauppasopimuksen perustana. Tällainen ”rakenteita rikkomaton” runkojen ennakkomittaus johtaisi käytännössä myös siihen, että katkontakeskustelukin loppuisi ja puita voitaisiin myydä jo pystykauppana vaikka niin, että jokainen desimetri hinnoiteltaisiin sen ominaisuuksien mukaan. Tällaisen laadukkaasti ennakkomitatun leimikonhan voi vaikka ”katkoa kirjoituspöydällä etukäteen” ja on sitten ostajan ongelma, jos motokuski vahingossa katkaisee jonkun rungon. Näin siis tulevaisuudessa, jos haluttaisiin olla rehellisiä ja tehokkaita. Eikä välttämättä kovinkaan kaukana tulevaisuudessa.