Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Siinä olet Taneli oikeassa, ettei mitään uutta auringon alla…
Palaamme ajassa taas sata vuotta taaksepäin ja puita aletaan ehkä pihkoittamaan.
Oma ennustukseni on, että pihkasaantoa ryhdytään lisäämään jo aivan lähitulevaisuudessa. Pihkoitusmenetelmä ei ole välttämättä mekaaninen vaan se voi olla kemiallinen tai biologinen. Siis joku menetelmä, jossa ihmistyö voidaan minimoida ja pihkasaanto moninkertaistaa.
Kantopuun mäntyöljysaanto on tosiaan ollut jopa yli kymmenkertainen runkopuuhun verrattuna ja kuorinnan voisi todella jättää kokonaan pois.
Ollappa vielä Kaskinen tai Kemijärvi pystyssä ja joku viisas olisi ostanut ne…
Näin on Taneli, mutta nuo saantomäärät ovat keskimääräisiä.
Silloin kun pihka-aineita halutaan tuottaa kunnolla, voidaan tuo saanto moninkertaistaa.
Nykyisen 45-55 kg sijaan sellutonnia kohti voisi aivan hyvin saada jopa 200 kg raakamäntyöljyä. Myönnän, että siinä tulee optimointia ja säätämistä, jos tuo kasvanut saanto saadaan aikaan pihkottamalla poistettava kuitupuu.
Pihkottaessa kuitupuu kyljestyy epätasaisesti ja silloin kuorimossa ei saada kaikkea kuorta pois puusta. Samoin kuoren joukkoon menee iso määrä pihkaa.
Kuoresta tuo pihka ja tärpätti saataisiin tietenkin vaikka höyryuutolla tai -pasutuksella talteen. Tietenkin jos olisi niitä eräkeittimiä, laitettaisiin yksi keitin vaikka kuoren keittoon ja muihin haketta.
Harjavallassakin innostaisin vaan karsimaan haapaa lisää. Tavoitteena siisti karsitajälki ja osa tuoreista oksista vaan pois.
Karsittu haapa tuottaa nopeasti oksatonta pintapuuta ja haapasahatavaran arvo on moninkertainen energiapuuhun verrattuna.
Nyt menee pystykarsinnasta ohi…
USA:n etelävaltioissa viljellään mäntylajeja kuin pellossa. Harvennuksissa saatetaan ottaa koko rivi kerralla pois.
Tämän jälkeen tulee iso potunnostokone, joka nostaa kannot talteen. Näistä kannoista sitten otetaan pihka-aineet ja tärpätit talteen joko sellutehtaassa tai erillisessä kantohartsilaitoksessa.
Pitkällä tähtäimellä näiden pihka-aineiden ja tärpättien arvo muuten kasvaa nopeammin kuin sellukuidun arvo. Elikkä olemme menossa kohti biotaloutta aivan kuten jo joku iso yhtiö väittää.
Tällä hetkellä sellukuitu on vielä suomalaisen sulfaattitehtaan arvokkain tuote, mutta ajat muuttuvat. Tislauksen ja pienen jatkojalostuksen jälkeen pihka-aineilla on jo nyt moninkertainen tonnihinta sellutonnin arvoon verrattuna.
Polttomoottorikäyttöinen karsinta-apina on mielenkiintoinen kone.
Sillä voi pystykarsia jätettävät puut.
Samaa konetta voisi käyttää myös muutama vuosi ennen harvennusta vioittamaan poistettavat männyt. Kone pyhkisi reilusti kuoren rikki esim kolmelta kantilta 7-12 metrin korkeuteen asti.
– – – Ai miksikö?
Tervantekijällä paranisi saanto huomattavasti.
Samoin tulevaisuudessa pihka- ja tärpättisaanto moninkertaistuisivat. Tästä on tietenkin etua, jos itse tekee tervaa, tärpättiä tai pihkatuotteita.
Sulfaattisellunkeittäjälläkin mäntyöljysaanto nousisi huomattavasti. Aika näyttää, milloin sellunkeittäjä alkaa maksamaan pihkoitetusta mäntypuusta kovempaa hintaa kuin tavallisesta.
Metsäteollisuus on ollut vapaassa markkinataloudessa 1990-luvulta alkaen.
Iso osa metsänomistajista ja etujärjestöt elävät edelleen suunnitelmataloudessa ja siis pysähtyneisyyden aikaa.
Santun herättely on ihan paikallaan, mutta en usko kyllä siihen, että metsänomistajalle kuuluisi yhtään lisää jalostusarvoa jos vain käsi ojossa odottaa.
Enpä ole lukenut tuota Hesarin artikkelia, mutta jos valta olisi, vaihtaisin Timpan eduskuntaan ja kolmesta viiteen tolloa sieltä pois. Hallitukseenkin Timppa joutaisi ja samalla sieltä kaksi tai kolme tolloa pois.
On se vain kumma, kun meillä päättäjiltä puuttuu kansantaloudellinen ajattelu aivan kokonaan. Tämä on näkynyt monessa viime vuosien metsä- ja energiapolitiikan kysymyksissä.
Jos Metsähallituksen metsät myytäisiin metsätalousyrittäjille jäisi raha kierämään syrjäseuduilla alueellisesti. Myös metsänhoitotöiden työpanoksen tuotot pyörisivät silloin suureksi osaksi alueellisesti.
Olen Nuoren Isännän kanssa samaa mieltä.
Varsinkin integraattiyhtiöt hommaavat työpanoksensa ja raaka-aineensa ympäri maailman. Tässä tilanteessa puunmyyjän on myös tutkittava paras mahdollinen asiakas omalle puutavaralleen.
Tämä etujärjestöhuoli on aivan aiheellinen. Jotain pitäisi tehdä. Olen jo aiemmin ihaillut ruotsalaiskollegoita, joilla on omat Skogsägarnat ja jotka siis paikallisesti löytävät reittejä jäsentensä puutavaralleen ja tekevän myös omaa jatkojalostusta.
Sinne MHY:n ja MG:n välimaastoon tarvittaisiin jotain uutta. Ilmari Kalkkisesta oli tänään MG:n lehdessä juttua ja aivan samaa asiaa pitäisi alkaa rakentamaan nyt uudelleen.
Oikea metsäyrittäjä kilpailuttaa ostajat ja tomera metsäyrittäjä tutkii myös ruotsalaisten, norjalaisten jne maksuhalun ja -kyvyn.
Samoin tomera metsätalousyrittäjä tutkii, onko alueella esim. puutavaran yhteisvientiä. Jos puu viedään pyöreänä maasta ulos, menee jalostusarvo myös johonkin muualle, mutta se ei ole tomeran metsätalousyrittäjän murhe.
Suurimmat metsäyhtiöt eivät välitä pätkän vertaa suomalaisen metsätalousyrittäjän kannattavuudesta tai hyvinvoinnista. Sensijaan pienillä ja keskisuurilla perheyhtiöillä voi olla toisenlaista ajattelua.
Todellinen metsäyrittäjä tutkii myös mahdollisuuksia, että voiko olla itse mukana viemässä lautaa, lankkua tai muita jalosteita maailmalle.
Puhut Timppa asiaa.
Olen katsellut sahatavarapakettien kääreitä aina kun olen käynyt jossakin maahantuojan varastolla tai terminaalissa Keski-Euroopassa tai Britanniassa.
Keski-Euroopassa näkyy tietenkin saksalaista tavaraa joka paikassa. Britanniassa taas venäläistä ja Baltian puuta. Suomalaisia ja ruotsalaisia paketteja on vähemmistö.
Suomalaisesta toimittajasta on tullut korvaava sahatavaran toimittaja. Jos tavaraa ei ole saatu muualta, tilataan se nöyrältä suomalaissahurilta.
Näin jatkuu edelleenkin, jos hinta on ainoa kilpailutekijä. Suomalaissahuri kurjistuu lisäksi nopeammin kuin ruotsalainen, koska Suomi on saaressa ja ruotsalainen elinkeinopolitiikka tukee kuljettamista markkinoille.