Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 411 - 420 (kaikkiaan 478)
  • Kuitupuunkasvattaja

    Huippuraaka-aineesta yritetään tehdä maailmalle bulkkia, jota kasvaa joka paikassa.

    Miksi arvokas huippuraaka-aine ei mene tuotteisiin, joissa sen arvo olisi kohdillaan?

    Sekulilankkua osataan kyllä tehdä vähän joka puolella maailmaa. Miksi suomalainen kilpailisi samoilla markkinoilla?

    Kuitupuunkasvattaja

    Kilpailu vähenee ja lopulta kuluttaja kärsii.

    Tätä ei EU-päättäjä ymmärrä.

    Eikä EU-päättäjä ymmärrä, että meillä on osattu käyttää puuta rakentamisessa ehkä 5000-7000 vuoden ajan. Hyvin on pärjätty kotimaisen raaka-aineen kanssa.

    Metsänomistajan kannalta pienikin puunostaja (tukinostaja) on tarpeen. Rakennustuotedirektiivi voi vähentää kilpailua myös puukaupassa.

    Meiltä on myyty tukkeja ja erikoispuuta piensahoille ja itsekin on myyty lautaa, lankkua, pelkkasaheita jne.

    Kuitupuunkasvattaja

    Kylläpä keksii EU taas kapuloita rattaisiin.

    Sensijaan pitäisi olla päivänselvä asia, että suomalainen puuraaka-aine kannattaa käyttää muussa käytössä kuin bioenergiana.

    Verratkaapa vaikkapa kasvua. Kannattaako 35-40 vuotiasta rankaa käyttää poltoaineena tai polttoaineen raaka-aineena, kun sama energiamäärä saadaan toisaalla 5-vuotiaasta puusta?

    Suomalaisen puun optimaaliset käyttökohteet ovat muualla kuin bioenergiassa ja jos termiä puustamaksukyky enää edes voi käyttää tulevaisuudessa, niin se puustamaksukyky on muissa tuotteissa kuin energiatuotteissa.

    Energiaa kuitenkin syntyy aina kun puuta jalostetaan.

    (Kirjoitusvirheitä korjattu)

    Kuitupuunkasvattaja

    Mehänpoika,

    Käsitin, että Hankintahakkaaja vain totesi riistaihmisten toivovan korkeampaa hirvikantaa. Hänelle tuntuu itselleen riittävän alempi hirvikanta.

    Komeita ovat nuoret männiköt tosiaan tiellä Pulkkila-Ahokylä. Samaa harjujuontoa saa seurata Pulkkilasta vielä Raaheen.

    Aktiivisen metsänomistajan pitäisi olla puunkasvattaja eikä hirvenkasvattaja. Nyt tuo hirvenkasvattajan rooli on tullut ihan haluamatta.

    Kuitupuunkasvattaja

    Metsänvartija viittaa tietotaidon vientiin.

    Otetaanpa yksi esimerkki:

    Otaniemessä puunjalostustekniikan osasto oli maailman huippua. Opetuksen taso huomattiin jo aikoja sitten maailmalla. Siellä on ollut ainakin 1970-luvulta alkaen iso liuta ulkomaisia opiskelijoita opiskelemassa mm. sellu- ja paperitekniikkaa, mekaanista puunjalostusta, graafista tekniikkaa sekä pakkaustekniikkaa.

    Kaikki tämä opetus oli ulkomaisille käsittääkseni ilmaista ja Suomi siis koulutti kilpailijamaiden osaajia pilvin pimein. Kaikki tämä suomalaisen veronmaksajan kustannuksella. Joku puolusteli ilmaisuutta sillä, että kohtahan nämä ulkomaiset työskentelevät suomalaisten laitoksissa ympäri maailmaan.

    Aika vain meni suomalaiselta omistukselta ohi. Laitoksia ja konttoreita saattaa olla vielä Suomessa, mutta omistus on maailmalla. Hyöty menee omistuksen mukana muualle.

    Metsätalouden vinkkelistä olisi ollut parempi, että suomalaiseen jatkojalostukseen ja etenkin markkinoinnin ja kaupankäynnin taitoon olisi panostettu enemmän kuin tietotaidon vientiin maailmalle.

    Tuo MERA on muuten ollut erinomainen panostus metsätalouteen. Kansantaloudellinen merkitys on erittäin positiivinen.

    Nyt olisi uusien MERA -ohjelmien aika, mutta päättäjissä ei ole valitettavasti enää henkilöitä, jotka ymmärtäisivät metsätalouden ja puuteollisuuden merkityksen kansantalouteen.

    Yksityismetsätalouden organisaatiot elävät vielä menneessä ajassa ja kuvittelevat kolmen suuren tuovan riittävästi kysyntää suomalaiselle puulle. Valitettavasti tämä konsensus ja vanhakantainen ajattelu tulee alue- ja kansantaloudelle kalliiksi.

    Kuitupuunkasvattaja

    Nalle taisi sanoa sen, joka on näkynyt metsänomistajan vinkkelistä jo muutaman vuoden ajan.

    Kolmen suuren – myös UPM:n toimet ovat vain vahvistaneet tätä käsitystä. Asuuko Nallessakin kaksi ajattelijaa? Toinen UPM:n hallituksen puheenjohtaja ja toinen isänmaallinen eläkeläinen, jonka mielestä metsistä saatava hyvinvointi pitäisi saada kansakunnan hyödyksi.

    Kuitupuunkasvattaja

    Nuoren Isännän esimerkki kertoo metsätalouden kilpailun lisääntymisestä.

    Metsäkeskukset on jo jaettu kahtia julkiseen- ja palveluosaan. Julkisen puolen pitäisi osata auttaa kemeroissa sun muissa ja metsänomistaja voi käyttää omaa suunnittelijaansa ja urakoitsijaa.

    Myönnän, että kuvio on uusi toimijat vasta hakevat rooleja ja paikkoja. Itselläni on juuri yksi hanke kaivussa, mutta yritän löytää seuraaville hankkeille myös kilpailevia toimijoita.

    Kuitupuunkasvattaja

    Tämä ensi kesänä alkava sahurien EU-kyykyttäminen sotkee todennäköisesti ne vähätkin haavan sahaajat.

    Toivottavasti kuluttajat osaavat hakea tulevaisuudessa haapapaneelit suoraan sahoilta ja höyläreiltä – vaikka tiskin alta ilman mitään ylimääräisiä merkkejä ja logoja.

    Jälleenmyyjien kautta ei kohta enää monenkaan piensahurin tavaraa saa.

    Kuitupuunkasvattaja

    Äkkinäinen sahuri sahaa haapaa vaikkapa 32×100 laudelauteeksi, jotka olisi tarkoitus viedä höylälle.

    Kuivaus rimoilla ja kun höyläyksen aika koittaa on kasassa pelkkiä propeleita. Eivät mene lauteeksi vaan saunan pesään.

    Haapa kannattaa sahata aina pelkaksi tai kuivaus lautoina isossa tapulissa puristuksen alla. Pelkka-konsti on varmempi, vaikka vie aikaa. Rasiinkaato myös hyvä keino.

    Kuitupuunkasvattaja

    ms200 kirjoitti:
    ”Eikös tavallisen metsäojan avaaminen pidä lopettaa esim. 20 m ennen kun oja menee naapurin puolelle? Tämä loppupätkä toimii ns. naapurin suoja-alueena, mikäli oja toisella puolen on ummessa. Vettä ei saa surutta siirtää naapurin huoleksi. Onko jollain tarkempaa tietoa? ”

    Tasaisilla mailla tämmöisestä ojittamisesta ei tule mitään. Parhaillaan on ojitushanke käynnissä jossa vesi lähtikin eri suuntaan kuin kartassa ojien virtaussuunnan nuolet ovat.

    Metsäkeskus on hankkeessa mukana ja laitettiin 1,5-1,8m syvä veto-oja johtamaan vedet naapurille. Metsäkeskus aikoo nyt selvittää naapurin kiinnostuksen ojata vedet omilta mailtaan eteenpäin.

    Olen kyllä kuullut tarinoita, että 1960-1970 -luvullakin oli näitä ojien kanssa pihistelijöitä ja vastarannankiisikiä, mutta nyt näitä taitaa olla enemmän.

    Ojitus ei ole oikein muodissa, kun ojien tukkiminen saa tilaa medioissa enemmän kuin ojitusten teko. Samoin saamattomuus ojituksissa kertoo omalta osaltaan metsänkasvatuksen kriisistä.

    Suvun metsiä on muuten ojitettu 1930 -luvulta alkaen ja silloin aikanaan metsien ojittamista kummeksuutiin laajalti. Taisivat pitää hulluna hommana. Nyt kun tulokset näkee, täytyy vain kiittää edellisiä sukupolvia.

Esillä 10 vastausta, 411 - 420 (kaikkiaan 478)