Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Jesse on oman tien kulkija jo puulajivalinnassaan.
En yhtään ihmettele, jos alueella on passiivinen joo-joo mhy, joka ei aikoinaan osannut laittaa kuin istusmäntyä joka paikkaan. Saattaapa olla, että ovat mhy:ssä aikoinaan hymähdelleet haavanviljelylle.
Oma mhy:ni on jo aika suuri alueellinen toimija. Parasta siinä on puukaupan aktiivisuus. Nyt on sahojen lisäksi neljä kuitupuunostajaa, kun muuten olisi kolme. Jos kolmesta vain yksi jättää kunnon tarjouksen, on mhy:n tarjous sitten pelastanut homman.
Kannatan aktiivista etujärjestöä ja alueellisesti on hyvä olla myös yhteistyötaho ja edunvalvontaa. MTK voisi olla kyllä aktiivisempi. Nyt sen toimintaa leimaa liika konsensus. Pyritään miellyttämään liian suurta porukkaa ja teollisuutta. Puun ostaja on asiakas ja asiakkaan kanssa pitää osata tietenkin pelata oikein.
MTK:n kannattaisi tulla nopeasti kertomaan julkisuuteen hommasta lisää, koska epäilen kaksoisjäsenyyden MTK:ssa karkottavan jäseniä myös metsänhoitoyhdistyksistä.
Aurauksen jälkeen olisi usein tarvetta myös kaivurille. Siinä mielessä jotta vältettäisiin kahden koneen käyttö, olisi järkevää laittaa kaivuri yksin hommiin.
Yhdellä palstalla edellinen omistaja oli jättänyt ojitusmätästyksen valvonnan puolitiehen ja soistuvalla kankaalla on ojia liian harvassa. Nyt siellä ojien välissä on isoja laikkuja, joissa taimet ovat huonossa hapessa. Valvonta olisi auttanut, mutta heti tuli mieleeni, että auraaja ei olisi jättänyt noin leveitä välejä.
Toisella kuviolla on myös soistuvaa kangasta ja maalaji on jotain saventyyppistä hiesua. Ojitusmätästäjä oli kaivanut syksyllä märkänä aikana. Keväällä mättäät olivat kovettuneet niin koviksi, ettei pottiputki uponnut. Ainakin puolella kuviosta jouduttiin möyhentämään mättään kuokalla ja istutukseen meni hyvinkin kolmin-nelinkertainen työ normaaliin verrattuna. Tässäkin tuli mieleen, että aurauksella olisi saattanut tulla esille enemmän istutuspaikkoja.
Jättäisin aurauksen vielä keinovalikoimaan, mutta kun olen innokas ojitusten kannattaja tykkään itse kaivurista jopa vielä enemmän.
Kaivurin etuna on tietenkin myös se, että ei tarvitse raapia kaikkia kantoja pystyyn tai kiviä esille. Kaivuri antaa mahdollisuuden pieniin ojanpätkiin ja maan laittamisen sinne mihin tarvitaan.
Mitenkähän tuo uraanipitoinen jokivesi maistuu muutaman viikon kuluttua esimerkiksi oululaisille. Siis sikäli kun nyt Oulujärven vesistöön aletaan altaita vajentaa ja niissä mahdollisesti U-ainetta olisi. Turussa tekopohjavesihanke ei sujunut ihan strömsöläisittäin, mutta saas nähdä nyt millainen vesisirkus tästä syntyy.
Näyttipä ainakin MHY Pudasjärvi tarjouspyynnössään vuosille 2013-2015 pyytävän tarjouksen nimenomaan palleaurauksesta. Piennaraura ei sovellu urakkaan.
Vaikka aurauksen jälki on maalikosta hurjaa katseltavaa, on aurauksella varmasti paikkansa ainakin Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa laajemminkin kuin pelkästään Koillismaalla.
Meillä ensimmäinen auraus tehtiin vuonna 1972. Vielä 1980-luvun lopulla alueella oli vaikea ajaa talvella moottorikelkalla. Nyt jälki on jo huomattavasti tasoittunut ja hyvässä kasvussa.
Siinä olet Taneli oikeassa, ettei mitään uutta auringon alla…
Palaamme ajassa taas sata vuotta taaksepäin ja puita aletaan ehkä pihkoittamaan.
Oma ennustukseni on, että pihkasaantoa ryhdytään lisäämään jo aivan lähitulevaisuudessa. Pihkoitusmenetelmä ei ole välttämättä mekaaninen vaan se voi olla kemiallinen tai biologinen. Siis joku menetelmä, jossa ihmistyö voidaan minimoida ja pihkasaanto moninkertaistaa.
Kantopuun mäntyöljysaanto on tosiaan ollut jopa yli kymmenkertainen runkopuuhun verrattuna ja kuorinnan voisi todella jättää kokonaan pois.
Ollappa vielä Kaskinen tai Kemijärvi pystyssä ja joku viisas olisi ostanut ne…
Näin on Taneli, mutta nuo saantomäärät ovat keskimääräisiä.
Silloin kun pihka-aineita halutaan tuottaa kunnolla, voidaan tuo saanto moninkertaistaa.
Nykyisen 45-55 kg sijaan sellutonnia kohti voisi aivan hyvin saada jopa 200 kg raakamäntyöljyä. Myönnän, että siinä tulee optimointia ja säätämistä, jos tuo kasvanut saanto saadaan aikaan pihkottamalla poistettava kuitupuu.
Pihkottaessa kuitupuu kyljestyy epätasaisesti ja silloin kuorimossa ei saada kaikkea kuorta pois puusta. Samoin kuoren joukkoon menee iso määrä pihkaa.
Kuoresta tuo pihka ja tärpätti saataisiin tietenkin vaikka höyryuutolla tai -pasutuksella talteen. Tietenkin jos olisi niitä eräkeittimiä, laitettaisiin yksi keitin vaikka kuoren keittoon ja muihin haketta.
Harjavallassakin innostaisin vaan karsimaan haapaa lisää. Tavoitteena siisti karsitajälki ja osa tuoreista oksista vaan pois.
Karsittu haapa tuottaa nopeasti oksatonta pintapuuta ja haapasahatavaran arvo on moninkertainen energiapuuhun verrattuna.
Nyt menee pystykarsinnasta ohi…
USA:n etelävaltioissa viljellään mäntylajeja kuin pellossa. Harvennuksissa saatetaan ottaa koko rivi kerralla pois.
Tämän jälkeen tulee iso potunnostokone, joka nostaa kannot talteen. Näistä kannoista sitten otetaan pihka-aineet ja tärpätit talteen joko sellutehtaassa tai erillisessä kantohartsilaitoksessa.
Pitkällä tähtäimellä näiden pihka-aineiden ja tärpättien arvo muuten kasvaa nopeammin kuin sellukuidun arvo. Elikkä olemme menossa kohti biotaloutta aivan kuten jo joku iso yhtiö väittää.
Tällä hetkellä sellukuitu on vielä suomalaisen sulfaattitehtaan arvokkain tuote, mutta ajat muuttuvat. Tislauksen ja pienen jatkojalostuksen jälkeen pihka-aineilla on jo nyt moninkertainen tonnihinta sellutonnin arvoon verrattuna.
Polttomoottorikäyttöinen karsinta-apina on mielenkiintoinen kone.
Sillä voi pystykarsia jätettävät puut.
Samaa konetta voisi käyttää myös muutama vuosi ennen harvennusta vioittamaan poistettavat männyt. Kone pyhkisi reilusti kuoren rikki esim kolmelta kantilta 7-12 metrin korkeuteen asti.
– – – Ai miksikö?
Tervantekijällä paranisi saanto huomattavasti.
Samoin tulevaisuudessa pihka- ja tärpättisaanto moninkertaistuisivat. Tästä on tietenkin etua, jos itse tekee tervaa, tärpättiä tai pihkatuotteita.
Sulfaattisellunkeittäjälläkin mäntyöljysaanto nousisi huomattavasti. Aika näyttää, milloin sellunkeittäjä alkaa maksamaan pihkoitetusta mäntypuusta kovempaa hintaa kuin tavallisesta.
Metsäteollisuus on ollut vapaassa markkinataloudessa 1990-luvulta alkaen.
Iso osa metsänomistajista ja etujärjestöt elävät edelleen suunnitelmataloudessa ja siis pysähtyneisyyden aikaa.
Santun herättely on ihan paikallaan, mutta en usko kyllä siihen, että metsänomistajalle kuuluisi yhtään lisää jalostusarvoa jos vain käsi ojossa odottaa.