Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Enpä ole lukenut tuota Hesarin artikkelia, mutta jos valta olisi, vaihtaisin Timpan eduskuntaan ja kolmesta viiteen tolloa sieltä pois. Hallitukseenkin Timppa joutaisi ja samalla sieltä kaksi tai kolme tolloa pois.
On se vain kumma, kun meillä päättäjiltä puuttuu kansantaloudellinen ajattelu aivan kokonaan. Tämä on näkynyt monessa viime vuosien metsä- ja energiapolitiikan kysymyksissä.
Jos Metsähallituksen metsät myytäisiin metsätalousyrittäjille jäisi raha kierämään syrjäseuduilla alueellisesti. Myös metsänhoitotöiden työpanoksen tuotot pyörisivät silloin suureksi osaksi alueellisesti.
Olen Nuoren Isännän kanssa samaa mieltä.
Varsinkin integraattiyhtiöt hommaavat työpanoksensa ja raaka-aineensa ympäri maailman. Tässä tilanteessa puunmyyjän on myös tutkittava paras mahdollinen asiakas omalle puutavaralleen.
Tämä etujärjestöhuoli on aivan aiheellinen. Jotain pitäisi tehdä. Olen jo aiemmin ihaillut ruotsalaiskollegoita, joilla on omat Skogsägarnat ja jotka siis paikallisesti löytävät reittejä jäsentensä puutavaralleen ja tekevän myös omaa jatkojalostusta.
Sinne MHY:n ja MG:n välimaastoon tarvittaisiin jotain uutta. Ilmari Kalkkisesta oli tänään MG:n lehdessä juttua ja aivan samaa asiaa pitäisi alkaa rakentamaan nyt uudelleen.
Oikea metsäyrittäjä kilpailuttaa ostajat ja tomera metsäyrittäjä tutkii myös ruotsalaisten, norjalaisten jne maksuhalun ja -kyvyn.
Samoin tomera metsätalousyrittäjä tutkii, onko alueella esim. puutavaran yhteisvientiä. Jos puu viedään pyöreänä maasta ulos, menee jalostusarvo myös johonkin muualle, mutta se ei ole tomeran metsätalousyrittäjän murhe.
Suurimmat metsäyhtiöt eivät välitä pätkän vertaa suomalaisen metsätalousyrittäjän kannattavuudesta tai hyvinvoinnista. Sensijaan pienillä ja keskisuurilla perheyhtiöillä voi olla toisenlaista ajattelua.
Todellinen metsäyrittäjä tutkii myös mahdollisuuksia, että voiko olla itse mukana viemässä lautaa, lankkua tai muita jalosteita maailmalle.
Puhut Timppa asiaa.
Olen katsellut sahatavarapakettien kääreitä aina kun olen käynyt jossakin maahantuojan varastolla tai terminaalissa Keski-Euroopassa tai Britanniassa.
Keski-Euroopassa näkyy tietenkin saksalaista tavaraa joka paikassa. Britanniassa taas venäläistä ja Baltian puuta. Suomalaisia ja ruotsalaisia paketteja on vähemmistö.
Suomalaisesta toimittajasta on tullut korvaava sahatavaran toimittaja. Jos tavaraa ei ole saatu muualta, tilataan se nöyrältä suomalaissahurilta.
Näin jatkuu edelleenkin, jos hinta on ainoa kilpailutekijä. Suomalaissahuri kurjistuu lisäksi nopeammin kuin ruotsalainen, koska Suomi on saaressa ja ruotsalainen elinkeinopolitiikka tukee kuljettamista markkinoille.
Huippuraaka-aineesta yritetään tehdä maailmalle bulkkia, jota kasvaa joka paikassa.
Miksi arvokas huippuraaka-aine ei mene tuotteisiin, joissa sen arvo olisi kohdillaan?
Sekulilankkua osataan kyllä tehdä vähän joka puolella maailmaa. Miksi suomalainen kilpailisi samoilla markkinoilla?
Kilpailu vähenee ja lopulta kuluttaja kärsii.
Tätä ei EU-päättäjä ymmärrä.
Eikä EU-päättäjä ymmärrä, että meillä on osattu käyttää puuta rakentamisessa ehkä 5000-7000 vuoden ajan. Hyvin on pärjätty kotimaisen raaka-aineen kanssa.
Metsänomistajan kannalta pienikin puunostaja (tukinostaja) on tarpeen. Rakennustuotedirektiivi voi vähentää kilpailua myös puukaupassa.
Meiltä on myyty tukkeja ja erikoispuuta piensahoille ja itsekin on myyty lautaa, lankkua, pelkkasaheita jne.
Kylläpä keksii EU taas kapuloita rattaisiin.
Sensijaan pitäisi olla päivänselvä asia, että suomalainen puuraaka-aine kannattaa käyttää muussa käytössä kuin bioenergiana.
Verratkaapa vaikkapa kasvua. Kannattaako 35-40 vuotiasta rankaa käyttää poltoaineena tai polttoaineen raaka-aineena, kun sama energiamäärä saadaan toisaalla 5-vuotiaasta puusta?
Suomalaisen puun optimaaliset käyttökohteet ovat muualla kuin bioenergiassa ja jos termiä puustamaksukyky enää edes voi käyttää tulevaisuudessa, niin se puustamaksukyky on muissa tuotteissa kuin energiatuotteissa.
Energiaa kuitenkin syntyy aina kun puuta jalostetaan.
(Kirjoitusvirheitä korjattu)
Mehänpoika,
Käsitin, että Hankintahakkaaja vain totesi riistaihmisten toivovan korkeampaa hirvikantaa. Hänelle tuntuu itselleen riittävän alempi hirvikanta.
Komeita ovat nuoret männiköt tosiaan tiellä Pulkkila-Ahokylä. Samaa harjujuontoa saa seurata Pulkkilasta vielä Raaheen.
Aktiivisen metsänomistajan pitäisi olla puunkasvattaja eikä hirvenkasvattaja. Nyt tuo hirvenkasvattajan rooli on tullut ihan haluamatta.
Metsänvartija viittaa tietotaidon vientiin.
Otetaanpa yksi esimerkki:
Otaniemessä puunjalostustekniikan osasto oli maailman huippua. Opetuksen taso huomattiin jo aikoja sitten maailmalla. Siellä on ollut ainakin 1970-luvulta alkaen iso liuta ulkomaisia opiskelijoita opiskelemassa mm. sellu- ja paperitekniikkaa, mekaanista puunjalostusta, graafista tekniikkaa sekä pakkaustekniikkaa.
Kaikki tämä opetus oli ulkomaisille käsittääkseni ilmaista ja Suomi siis koulutti kilpailijamaiden osaajia pilvin pimein. Kaikki tämä suomalaisen veronmaksajan kustannuksella. Joku puolusteli ilmaisuutta sillä, että kohtahan nämä ulkomaiset työskentelevät suomalaisten laitoksissa ympäri maailmaan.
Aika vain meni suomalaiselta omistukselta ohi. Laitoksia ja konttoreita saattaa olla vielä Suomessa, mutta omistus on maailmalla. Hyöty menee omistuksen mukana muualle.
Metsätalouden vinkkelistä olisi ollut parempi, että suomalaiseen jatkojalostukseen ja etenkin markkinoinnin ja kaupankäynnin taitoon olisi panostettu enemmän kuin tietotaidon vientiin maailmalle.
Tuo MERA on muuten ollut erinomainen panostus metsätalouteen. Kansantaloudellinen merkitys on erittäin positiivinen.
Nyt olisi uusien MERA -ohjelmien aika, mutta päättäjissä ei ole valitettavasti enää henkilöitä, jotka ymmärtäisivät metsätalouden ja puuteollisuuden merkityksen kansantalouteen.
Yksityismetsätalouden organisaatiot elävät vielä menneessä ajassa ja kuvittelevat kolmen suuren tuovan riittävästi kysyntää suomalaiselle puulle. Valitettavasti tämä konsensus ja vanhakantainen ajattelu tulee alue- ja kansantaloudelle kalliiksi.
Nalle taisi sanoa sen, joka on näkynyt metsänomistajan vinkkelistä jo muutaman vuoden ajan.
Kolmen suuren – myös UPM:n toimet ovat vain vahvistaneet tätä käsitystä. Asuuko Nallessakin kaksi ajattelijaa? Toinen UPM:n hallituksen puheenjohtaja ja toinen isänmaallinen eläkeläinen, jonka mielestä metsistä saatava hyvinvointi pitäisi saada kansakunnan hyödyksi.