Käyttäjän Kuitupuunkasvattaja kirjoittamat vastaukset
-
Nuoren Isännän esimerkki kertoo metsätalouden kilpailun lisääntymisestä.
Metsäkeskukset on jo jaettu kahtia julkiseen- ja palveluosaan. Julkisen puolen pitäisi osata auttaa kemeroissa sun muissa ja metsänomistaja voi käyttää omaa suunnittelijaansa ja urakoitsijaa.
Myönnän, että kuvio on uusi toimijat vasta hakevat rooleja ja paikkoja. Itselläni on juuri yksi hanke kaivussa, mutta yritän löytää seuraaville hankkeille myös kilpailevia toimijoita.
Tämä ensi kesänä alkava sahurien EU-kyykyttäminen sotkee todennäköisesti ne vähätkin haavan sahaajat.
Toivottavasti kuluttajat osaavat hakea tulevaisuudessa haapapaneelit suoraan sahoilta ja höyläreiltä – vaikka tiskin alta ilman mitään ylimääräisiä merkkejä ja logoja.
Jälleenmyyjien kautta ei kohta enää monenkaan piensahurin tavaraa saa.
Äkkinäinen sahuri sahaa haapaa vaikkapa 32×100 laudelauteeksi, jotka olisi tarkoitus viedä höylälle.
Kuivaus rimoilla ja kun höyläyksen aika koittaa on kasassa pelkkiä propeleita. Eivät mene lauteeksi vaan saunan pesään.
Haapa kannattaa sahata aina pelkaksi tai kuivaus lautoina isossa tapulissa puristuksen alla. Pelkka-konsti on varmempi, vaikka vie aikaa. Rasiinkaato myös hyvä keino.
ms200 kirjoitti:
”Eikös tavallisen metsäojan avaaminen pidä lopettaa esim. 20 m ennen kun oja menee naapurin puolelle? Tämä loppupätkä toimii ns. naapurin suoja-alueena, mikäli oja toisella puolen on ummessa. Vettä ei saa surutta siirtää naapurin huoleksi. Onko jollain tarkempaa tietoa? ”Tasaisilla mailla tämmöisestä ojittamisesta ei tule mitään. Parhaillaan on ojitushanke käynnissä jossa vesi lähtikin eri suuntaan kuin kartassa ojien virtaussuunnan nuolet ovat.
Metsäkeskus on hankkeessa mukana ja laitettiin 1,5-1,8m syvä veto-oja johtamaan vedet naapurille. Metsäkeskus aikoo nyt selvittää naapurin kiinnostuksen ojata vedet omilta mailtaan eteenpäin.
Olen kyllä kuullut tarinoita, että 1960-1970 -luvullakin oli näitä ojien kanssa pihistelijöitä ja vastarannankiisikiä, mutta nyt näitä taitaa olla enemmän.
Ojitus ei ole oikein muodissa, kun ojien tukkiminen saa tilaa medioissa enemmän kuin ojitusten teko. Samoin saamattomuus ojituksissa kertoo omalta osaltaan metsänkasvatuksen kriisistä.
Suvun metsiä on muuten ojitettu 1930 -luvulta alkaen ja silloin aikanaan metsien ojittamista kummeksuutiin laajalti. Taisivat pitää hulluna hommana. Nyt kun tulokset näkee, täytyy vain kiittää edellisiä sukupolvia.
Niin ja konemiehet vierastavat siksi, koska urakanantaja naulaa raamit hommalle sen verran tiukaksi.
Verkkoyhtiö Finngrid liittyy myös sähköön:
Naapurin kertomaa ja kun kävin itse tutkimassa netissä olen nyt samaa mieltä:
Ainakaan yhteistyö metsänomistajien ja Fingridin välillä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Suunnitelmat on piilotettu netin syövereihin monien linkkien taakse. Suunnitelmaversioista ei ota selvää, että mikä versio on jatkossa. Viranomainen piilottelee myös asioita byrokratiakielen takana.
Fingridin toiminnan ymmärrän busineksen näkökulmasta: Asiat halutaan valmistella piilossa, jotta valittajat eivät pysy mukana pelissä.
Mutta viranomaisen pitäisi olla avoin ja rehti: asiat on tuotava selkeästi esille, jotta niihin voi perehtyä ennen rakentamista.
Kuvia näkemättä ja keskustelua ajoittain seuranneena olisin itse aika tyytyväinen tuohon korvaukseen.
Jos tonttia ei ole myymässä pariinkymmeneen vuoteen (kukapa sitä nyt hyvää mökkiään myisi), niin tuota summaa järkevästi käyttämällä kaadettujen puiden tilalle saa kasvamaan jo melkoisen metsän.
Loput jäävät sitten kipurahoiksi ja lohdutukseski aloittajan kokemasta epäasiallisesta käytöksestä.
Onnittelut sovinnosta – kyllä sopu on aina riitaa parempi. Säästätte siinä itseänne.
Vihjaappa Joukamo niistä kolmesta tiestä; Mihin ne vievät?
Neuvoja saattaa tulla ja välillä opitaan itsekin uutta.
Jos hirsirakentamista lähtisi pohtimaan, niin johan määrän pitäisi olla vähintään joitakin kymmeniä kuutioita.
Alueen piensahojen ja höyläreiden kautta paneeliksi ja tuppeensahatuiksi. Sirkkelillä tai tukkivannesahalla, joita alkaa olla maassa jo satamäärin.
Myös alueen puusepät ja puun kanssa tekemisisää olevat käsityöoppilaitokset (taideteollisuus) kannattaa käydä läpi.
Kaikkiaan tässä taas huomaa, että erikoispuun kauppa tarvitsisi selkeän kanavan vaikka nettiin. Halkokauppaa netissä jo käydään. Netin yleiset kauppapaikat ovat tietenkin apuna siihen asti, kun erikoispuun kauppapaikka alkaa syntyä.
Erikoispuun kauppapaikka voisi olla osa metsäkeskusten tai aktiivisten mhy:iden toimintaa.
Kurki on siinä mielessä oikeassa, että kontorta ei tuo mitään huippuetua kotimaiseen mäntyyn verrattuna.
Kerroppa Kurki vielä, että oliko kohde Paltamossa ja UPM:n mailla? Siellä oli muistaakseni yksi kohde, josta Metlakin teki kontortan kasvatuskokeiden seurantaa ja siitä on Metlan raporttikin. Muistaakseni kasvatustiheydet olivat kokeessa noin 2000-6400 tainta hehtaarille. Onhan näitä kontortakohteita toki mm. yhtiöiden ja Metsähallituksen mailla kymmenittäin.
Omalla peltoheitolla kontorta kasvaa kyllä paremmin kuin kotimainen mänty, koska maaperä on rehevää. Metsätalouspuuna raudus voittaa ainakin tuolla kohteella kontortan, koska sitä on vieressä.
Jos kontortasta olisi kunnolla männyn haastajaksi, ruotsalaiset olisivat lisänneet kontortan viljelyä huomattavasti. Siellähän kontortaa on käytetty kohtuu laajasti ja pidempään kuin Suomessa. Yksi syy innostuksen lopahtamiseen olivat sienitaudit.
Kontortasta kannattaa muistaa, että se on pioneeripuulaji, joka innostuu Pohjois-Amerikassa kasvamaan etenkin metsäpalojen jälkeen. Kävytkin avautuvat ja siemen itää kunnolla vasta lämpökäsittelyn jälkeen.