Käyttäjän KuneKoski kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä niin voi käydä, etenkin, jos ajo on aivan perässä ja varastotilaa tarvitaan heti. Tuo polkeminen onnistuu tasaisilla mailla, mutta kivisillä mailla, missä pinoja sovitellaan tiepohjalta kammettujen kivien väliin, se jää kyllä tekemättä. Tasaisilla mailla pinon kaatuminen ei mikään iso ongelma olekaan, mutta missä tie kulkee korkeuskäyrän suuntaan, on tienvieret viettäviä. Siinä, kun auringon puolella lumi sulaa ja varjon puoli on vahvasti jäässä, niin korkea pino voi kaatua.
Aikoinaan konekoulussa opetettiin varastotilan tarve näin. 3 metristä mahtuu metrille 6 m3 ja 5 metristä 8 m3. Lisäksi tarvitaan 4 metriä jokaista erilleen ajettavaa puutavaralajia kohden (pinojen nousut ja laskut). Tämä ohje oli vielä jälkimitta-aikaa. Jos tiedetään puiden lähtöjärjestys ja voidaan näin käyttää välipuita, saadaan noita 4 metrin nousuja ja laskuja vähennettyä. Nykyisin puut on jo mitattu, kun ne ajetaan varastolle, jolloin pitkää tavaraa voidaan ajaa korkeampiin pinoihin, edellyttäen, että tavaraa on niin paljon, että pinosta tulee pitkä. Maaston muoto vaikuttaa myös. Jos pinon pohja on tien tasoa alempana, voi pinosta tehdä korkeamman. Penkan päällä pino taas nousee puuautolle helposti liian korkeaksi. 3 metristä tavaraa ei sortumavaaran vuoksi voi kovin korkeisiin pinoihin ajaa. Tämä etenkin kevättalvella, jolloin lumi alkaa sulaa pinon alta. Puhdas männikön ensiharvennus tai energiarankasavotta menee käytännössä yhteen pinoon, jolloin varastotilan tarve on pienempi. Päätehakkuussa, jossa pelkästään kuusitukki voi mennä neljään eri pinoon ja yhteensä erilleen ajettavia puutavaralajeja on pitkälle toista kymmentä, on varastotilan tarve huomattavasti suurempi. Eli lyhyesti sanottuna, tilantarve on hyvin tapauskohtainen.
Puusta myyjälle maksettava hinta on sellainen jakojäännös. Teollisuus pyrkii siihen, ettei hinta tehtaan portilla heittelisi kovin paljon. Mitä kauempana tehtaasta ja tien varresta puut ovat, mitä pienempi on puiden keskijäreys, mitä enemmän tarvitaan ennakkoraivausta, aurausta, lanausta ja murskeen ajoa, sitä pienempi on puusta maksettava hinta. Jos motolla pyritään keskimäärin tuotokseen 120€/h, niin ei silloin laskentaa tehdä ihanneolosuhteiden mukaan, vaan keskimääräisten. Tuon jk-hakkuun keskimääräisen tuotoksen saa puolittaa 20 m3:iin tunnissa.
Jos puita olisi mahdollista liikutella sivusuunnassa ja jk-tilan puiden tilajärjestys muutettaisiin vastaamaan jaksollisen kasvatustiheyttä, huomattaisiin, ettei niitä puita ihan koko tilan pinta-alalle riitäkkään. Saataisiin ihan reippaan kokoinen aukko, jossa tuottamaton aika on 80-100 vuotta.
Tuo taimivaiheen mollaus ja väittäminen tappiolliseksi on siinä mielessä älytöntä, kun molemmissa kasvatustavoissa puun kasvattaminen kuitenkin aloitetaan taimesta ja myydään tukkipuuna pois. Ei sinne jk-metsäänkään mistään tyhjästä ilmesty yhden tukin puita, joita sitten kasvatetaan neljän tukin puiksi. Niin kauan, kun hitaasti kasvatetulle puulle ei saa lisäarvoa, kannattaa pyrkiä saamaan tuo vaihe taimesta myytäväksi tukiksi mahdollisimman lyhyeksi ajanjaksoksi.
Ihan vaan mielenkiinnosta ja oppiakseni uutta, kysyisin Perkolta, missä vaiheessa tuo hieskoivikko huolehtii siitä optimaalisesta tuotosta ja kasvun vaiheesta ja monenko vuoden kuluttua se tarjoaa sitä lähes pelkän tukin myyntiä?
Itse näkisin, että jk voisi soveltua parhaiten hyvin niukkaravinteisille maapohjille. Siellä tuotto-odotukset ovat alhaiset, joten kovin suuria panostuksia uudistamiseen ei kannata tehdä. Tuollaisia paikkoja voisi olla esim. kallioiden päälliset. Puut on joka tapauksessa kasvatettava harvassa, kun ravinteet ja vesi ei riitä suurelle puumäärälle. Puiden pituuskin on lyhyempi, joten valoa ja lämpöä tulee kenttäkerrokseen asti auttamaan uutta kasvua alkuun, eikä heinästäkään ole haittaa. Tuollaisilta alueita voisi käydä poimimassa ”kypsät hedelmät” parinkymmenen vuoden välein. Etelä-Suomen omt-pohjilla, joissa puut kasvavat yli 30 metrisiksi, on sulaa hulluutta pitää puusto niin harvana, että valo ja lämpö tulevat maahan asti. Silloinkin sen käyttää todennäköisesti hyväksi pihlaja ja erilaiset heinäkasvit.
Kun tuottavuusvertailuja tehdään, kannattaa muistaa, että rahallista tuottoa tuo vain myyty puu ja sama puu on mahdollista myydä vain kerran. Kaadetun puun tilalle täytyy kasvattaa uusi puu, jotta sen voi myydä. Olemassa olevat puuthan voi hakata harventaen, harsien, poimien tai avohakkuulla. Olennaisempi kysymys on, milloin tuon hakatun puun tilalle kasvava puu on myytävissä. Kasvatustapojen kannattavuuksia vertaillessa kannattaa vertailla neljää asiaa. Ensimmäiseksi, mikä on kiertoaika, eli kauanko kestää sirkkataimesta kasvattaa myytävä puu. Toiseksi, kuinka paljon noita puita mahtuu kerrallaan kasvattamaan pinta-alayksikköä kohti. Kolmanneksi, mikä on myytäessä puusta saatava hinta ja kuinka haluttava se on ostajalle. Toisin sanoen, pystyykö myyntiä kilpailuttamaan. Neljäntenä, mitkä ovat tuon puun kasvattamisesta syntyvät kustannukset. Edellä mainittuja asioita pohtimalla ja vertailemalla voi sitten valita itselleen ja omaan metsään sopivan kasvatustavan, jos ainoa kriteeri on tuottavuus. Jos tavoitteet painottuvat muihin arvoihin, saattaa se johtaa erilaiseen lopputulokseen.