Käyttäjän KuneKoski kirjoittamat vastaukset
-
Lenkous on ehdottomasti yleisin raakkisyy ja siinä tiukkuutta säädellään puun tarpeen mukaan . Tämä siis oma mutu-tuntuma. Kerran kiinnitin huomiota siihen, että oksaraakkia tuoreista oksista ei männystä tullut koskaan. Aloin ihan tietoisesti kokeilemaan, missä raja tulee vastaan. Kyllä sekin raja löytyi, mutta kyllä ne jo aika hurjannäköisiä järeän männyn latvatukkeja olivat.
Ei kauppatavan vuoksi varmaakaan ole eroa raakkauksessa, mutta ajankohta vaikuttaa. Motollakin olen huomannut, että elokuussa, kun lomien jälkeen sahan kenttä on tyhjä, kelpaa aika huonokin puu. Keväällä, kun kaikki tienvarret ja sahan kentät on puuta täynnä, ei niitä heikompia pölkkyjä enää kelpuutettakkaan. Hankintapuiden luovutus osuu monesti tuohon kevättalveen, joka ei tuossa mielessä ole se otollisin ajankohta. Vuodet ja markkinatilanteet tietysti vaihtelee, mutta luovutusajankohdan aikaistamisella saattaisi olla positiivinen vaikutus.
Metsänomistajan näkökulmasta järkevintä on tarkastella tuottoa oman tilan tasolla. Puuston kasvu, hakkuumäärät, kokonaispuuston määrä ja sen kehitys sekä tilan rahallinen tulo ja meno. Jos vertailua muihin haluaa välttämättä tehdä, niin vertailukohdaksi kannattaa valita kohde mahdollisimman läheltä. Saman pitäjän sisälläkin maapohja ja kasvuolosuhteet vaihtelevat huomattavasti, jolloin vertailu on jo vähän kyseenalaista. Oman yksittäisen kuvion vertailussa koko maan tilastoihin ei ole mitään järkeä. Tämä pätee molempiin suuntiin. Valtakunnan tasolla hakkuumäärät ja puuston kokonaistilavuus ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä huomattavasti. Jos kehitys omalla tilalla noudattaa samaa linjaa, lienee syytä olla tyytyväinen, olipa kasvatustapa sitten mikä hyvänsä.
Kyllähän tuollaisilla reilun kymmenen neliön pohjapinta-aloilla saa hetken odotella niitä merkittäviä tukin myyntejä. Jatkuva kasvatus on metsänkasvatusmuoto siinä missä muutkin, mutta ei missään tapauksessa se taloudellisesti tuottavin.
Perkolla on kyllä uskomaton taito kääntää tappiot voitoksi. Tuolla tyylillä selviää varmasti elämästä voittajana. Ainakin omasta mielestä.
Jk-metsää voi ehkä verrata yritykseen, jossa työntekijöitä irtisanotaan parhaasta päästä. Että sellaista tuloksen tekoa…
Tuota kasvua voi mitata eri näkökulmista ja perustella sitä kautta omaa näkökantaansa. Paras prosentuaalinen kasvu lienee pienellä taimella, joka voi yli kaksinkertaistaa tilavuutensa yhdessä kesässä. Tilavuuskasvu moteissa jää kuitenkin vaatimattomaksi. Paras arvokasvu prosenteissa on sinä kesänä, kun kuitupuu muuttuu yhden tukin puuksi, jolloin rungon tilavuudesta noin puolet onkin yht’äkkiä tukkia. Arvonnousu euroissa ei kuitenkaan ole kovin suuri. Suurimmat m3 ja €-kasvut saavutetaan järeillä puilla, vaikka niiden kasvu-% onkin jo laskeva. Tilavuuskasvu jatkuu niin kauan, kunnes puu kuolee, mutta rahallinen arvo voi kääntyä jo sitä ennen laskuun. Joko se miinusmerkki hiipii tyvestä lahon muodossa, tai puu järeytyy teollisuuden käyttämien maksimiläpimittojen yläpuolelle. Jokaisella järeäksi asti kasvatettavalla puulla on nuo samat vaiheet, kasvatettiin ne sitten jaksollisella tai jatkuvalla kasvatuksella. Sellaista, kuin metsän parhaan kasvun vaihe, on aika vaikea osoittaa. Yksittäisellä rungolla se on hieman helpompaa, mutta ei siinäkään yksiselitteistä.
Silloin kun metsän käsittelyn suunnittelee ja toteuttaa sama taho, on mahdollista tehdä hyvinkin räätälöityjä ja monimutkaisia hakkuita. Ympärivuotisissa ja ympäri vuorokauden pyörivissä pystykauppojen puunkorjuussa tilanne on käytännössä hieman toinen. Jaksollisessa ja hyvien metsänhoitotapojen mukaisessa menetelmässä on se hyvä puoli, että kaikki alalla toimivat puhuvat samaa kieltä ja lopputulos on vähintään siedettävä. Jos taas ohjeet työn toteuttajalle on samaa tasoa, kuin tällä palstalla, jossa sekoitetaan kaikki asiat prosenteista ja kuutiometreistä lähtien, voi lopputulosta vain arvailla. Nämä kun aamuvuoro vielä kertoo iltavuorolle, on meillä käsissä sellainen rikkinäinen puhelin, että luvassa on pelkkiä pettymyksiä ja kaikilla paha mieli.
Niinpä. Siinä on tuo sana ”käytännössä”
Kuusen juurkäävän osalta eteläisin Suomi ja männyn tyvitervastaudin osalta Etelä-Savo ja Etelä-Karjala lienevät niitä pahimpia riskipaikkoja. Pitäisin jatkuvaa kasvatusta sen verran epävarmana menetelmänä, etten siihen ainakaan ehdoin tahdoin keräisi lisää epävarmuustekijöitä.