Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
”Haukut väärää puuta Kurki.
Tässä nimenomaan pidettiin hyvä huoli taimikosta. Vesakko tapettiin MCPA:lla jo puolimetrisenä ja varsinainen taimikonhoito tehtiin oikeaan aikaan.
Saattaa johonkin pikkuläntille sopia, että kiertelee vuosittain puukon kanssa katsomassa kaikki taimet. Kun taimikoiden pinta-alat ovat kymmeniä kertoja taimikkoasi isompia, menetelmien pitää olla suoraviivaisempia.
Mutta kun muut vastaavat taimikkoni ovat suorempia?”Tuossa kaikki on mennyt ihan oikein paria asiaa lukuunottamatta.
Taimien suoruuden varmistaminen ennen 2..3 m pituutta ja se että kuusta ei ole istutettu 4..5m välein lisäksi samalla kertaa.
Ikävä kyllä muuta menetelmää kuin taivuttelemalla käsityönä taimet suoraksi ei tällä haavaa ole olemassa, jos haluaa että männyn tyvitukista tulee suora, olkoonkin se miten työlästä tahansa. Metsänomistajaksi ei kannata ryhtyä, jos työtä pelkää, sillä rehevällä kasvupaikalla hyvän männyntaimikon aikaansaaminen vaatii valtavasti työtä,mutta kasvukin on sitten kovaa.Minulla meni alkukesästä roudan sulamisen jälkeen kuukausi tarkastaessa taimien suoruuksia 5ha alueella.
On minullakin näitä helppoja männyntaimikoita ( taimikoita minulle tulee 1 ha vuosivautia), jotka ovat karuja sora tai heikkamaita, joille ei tarvitse tehdä sen kummepaa kuin raivailee sitten taimikon 1,0..1,5 m pituisena oikeaan tiheyteteen ja niistä kyllä tulee suoria.
Nyt puhuin niistä ojitusmätystetyistä hienojakoisista maista joita minullakin on ja joihin tulee valtava heinikko ja vesakko ja jotka ovat männylle liian reheviä. Tänä keväänä istutin Kajaanissa 1 ha moreenisen ojit.m-alueen männylle ja varmistuksena lisäksi n.4.. 5m välein kuusta,sillä kuusi ainakin kasvaa kyllä suorasti rehevällä maalla.Metsänomistajilla on sellainen käsitys, että kun taimet istuttaa, niistä ei tarvitse enää sitten välittää.
Ja kun aurausalueelle tulee vielä pusikkoa ja pusikosta näkyy puolen metrin latvakasvuja, niin kaikki OK.Ikävä kyllä näin ei ole. Minä käyn läpi joka kevät 0…4 m taimikot niin, että tarkastan jokaisen kalliin istutustaimen suoruuden ja poistan ylimääräiset latvat puukolla ja pitkävartisella sahalla ja oikomalla niitä jo luokalle kasvaneita taimien runkoja, joita vielä käsivoimilla voi sujutella. Pusikko kannattaa raivata aina heti pois, sillä se estää näkemästä taimen lenkouden alkua.
Tunnustan että minullakin tuli alkkuaikoina tuollaisia lenkotaimikoita pusikon sisälle eli kaikki suurimmat hyvin kasvavat männyntaimet ovat nyt lenkoja susipuita.
Tärkeintä taimikon hoidossa on taimien suuruuden tarkkailu ja siten arvokkaimman tyvitukin varmistaminen. Mänty, joka on kuivilla karuilla kankailla hyvärunkoisesksi kasvava puu, ei ole ainakaan täällä Pohjois-Suomessa ehtinyt jalostua kasvamaan suorana viljaville hienojakoisille muokatuille maapohjille, vaan kasvaa lähes aina lengon rungon ja vaihtaa vielä latvaa yleisesti, sillä pääsilmun tuhoutuminen on aika yleistä.
Minun tuosta yhdestä 3 ha männyntaimikkoalueesta kelpuuttaisin vain 5 yksilöä jalostukseen eli ne, jotka ovat kasvaneet luonnostaan suoriksi ja yhtään latvan vaihtoa ei ole ollut n. 20 v kasvukauden aikana keskimäärin 0,5 m pituuskasvulla vuosittain.
Minullakin on yksi uudistusala, josta näyttäisi tulevan myös korni sekametsä.
Hakkuussa hienojakoisella kivennäismaalla jätettiin suojuspuustoksi kuusia, hieskoivuja ja mäntyjä tarkoituksena uudistaa tuo 3 ha kuuselle. Samalla hakattiin ojaurat n. 15m välein, joihin kaivoin sitten ojat ja ojamaat tasailin 4m etäisyydelle ojan molemmin puolin ja istutin kuusetaimet 2m välein.
Nyt kun olen raivannut ojanvarsia tuolla uudistuskohteella, niin huomaan että siemenlähtöisiä männyntaimia ojien varsilla ( n. 3m ojasta alueella) on niin paljon että kornin sekametsänhän sinne saa, sillä männyntaimet ovat jo karanneet paljon pitemmiksi kuin 0,5…1m kuusentaimet ja alkavat kohta olla hallansuoja noille istutuskuusille. Täällä tuo kuusentaimi juroo useita vuosia, että nyt vasta näkee taimien latvoissa 30 cm vuosikasvuja. Mäntyhän pukkaa jo 5 vuoden vuoden jälkeen siemenen itämisestä 0,5 m kasvuja.
Ikävää vain on, että kaikki nuo kuusentaimet ovat taas( 3 vuotta sitten oli yhtä paha ruoste-epidemia) suopursuruosteen keltaiseksi värjäämiä ja se hidastaa taas niiden kasvua.
”Kuseessä on kivennäismaapelto (hiesua). Monet rungot ovat mutkaisia ja alueella on aukkopaikkoja joista puusto puuttuu kokonaan.”
Aika tyypillinen tapaus sen ajan männyn peltoistutuksesta ja tämänpäivänkin hienojakoisten ja rehevien maiden istutuksista.
Ensinnäkin istutuksen jälkeisten vuosien seuranta on jäänyt tekemättä.
– ei ole heinätty – taimia kuolee ja tulee aukkoja
– myyrien torjunta jäänyt tekemättä ( ainoa tepsivä keino = myyrien pyynti)- tulee mutkia runkoon, kun latvasilmut on syöty
– ei ole arvioitu joka kevät lumen painamien taimien suoruutta ja oikaistu – tulee lenkoja runkoja
– riittävän tieheä taimikko väli 1,5m..2m – oksaisuus pysyy kurissa
– ei ole torjuttu haapaa – versoruoste tekee mutkia runkoon
– vesakon torjunta jää tekemättä – kasvaa sitten vain toisarvoista hieskoivua
– jos ei ole hirvialuetta ei sähköistä hirviaitaa tarvita
Kaikki tuo vaatii vain työtä, ei rahaa, mutta melkein kaikilla metsänomistajilla on se käsitys että, kun kerran taimet on saatu maahan, niin se on siinä, odotellaan sitten vain tukkimetsän kasvavan.
Nyt 40 vuoden aikana pellon ravinnetasapaino on parantunut huomattavasti, joten uudistaminen myös männylle onistuu paremmin kuin ensimmaisellä kerralla.
”Osaran aukeita on ikävä. Marjaa kasvoivat vallan vietävästi ja penkalta oli hyvä kerätä. Metsätkin on aurausalueilla paremmat ja kasvavat nopeasti. Olenkin sitä mieltä, että syväauraukset takaisin ja heti.”
Puolukka on valomarja ja parhaat sadot tulee avohakkuille. Tiheässä metsäässä se ei kasva ja eikä kovin hyvin harvemmillakaan.
Kun olen seurannut noita Metsähallituksessa tehtyjä aurauksia ja mäntyistutuksia niille vähänkään rehevimmillä paikoilla, niistä ei löydy juurikaan yhtään suoraan kasvavanutta puuta. Kova kasvu niissä on, mutta tyvitukkia ei tule.
Saahan tuota samanlaista jälkeä kun ojitusmätästää riittävän syvillä ojilla.
Mitä ihmettä nuo ”tagit” on?
Jos niitä napauttaa niin se ei johda mihinkään uuteen sivuun, jossa esim.olisi tietoa mustikasta.
Kylllä.Näin olen tehynyt kaivanut ojia 15m välein rämeelle piennartien ojasta kangasta kohti 5ha alueella, josta ei pohjamaata aluksi löydy ja turvekerros jotain 2m ja kankaan laitaan tullessa turve menee nollaan.
Enkä ole laskenut kustannuksia, kun tuli ostettua tuossa 2009 dieseliä 25 sentillä/litra 2 m3. Ei tule ojametri kalliiksi omana työnä.
Vielä olisi pari hehtaaria kaivettavaa. Syksyllä taas jatketaan.
Mitään huippukasvua ei tietenkään rämeelle saa, mutta oli 40 vuotta ojituksesta kasvanut sen verran mäntyä ja koivua , että kelpasi metsäyhtiölle muiden hakkuiden ohessa ja aukkohakattiin.
On ojiteltu, niin että ojamaat levitetään 5..6 m molemmin puolin ja kun on vanhoja mäntyjä vielä siemenpuina niin eiköhän siihen saada hyvä taimikko ja keskelle sarkaa jää vielä ajoura.Kasvaa sen minkä kasvaa.
Nuo vesikuopat eivät ole tarpeellisia, kun vieressä olevien ojien pohjilta löytyy kyllä vettä kasteluun kuivana aikana.
Ja miksi taimi tarvitsisi kastelua, kun vesikuoppa on täynnä vettä?
Lisäksi tuo vesikuoppa on pois puiden juuriston pinta-alasta.
Märkä istutuspaikka aiheuttaa tuon kellastuneen värin ja liian märkä istutuspaikka tappaa jo taimen pian.
Nyt kun on ollut kaksi kovasateista kesää ja jos muokkausta eli naveromätästystä ei ole tehty niin alimmilla paikoilla vettä läpäisemättämillä mailla taimet kellastuu ja kuolee.Kuoppamätästys pitäisi kieltää. Vettäläpäisettömillä paikoilla kuopat ovat vettä täynnä piripintaan sateisina kesinä ja aina kovan sateen jälkeen muulloikin.
Vaikka kuusi on kosteiden paikkojen puu, ei se märässä maassa menesty, kuten ei muutkaan puut.Märkä istutuspaikka aiheuttaa tuon kellastuneen värin ja liian märkä istutuspaikka tappaa jo taimen pian.
Nyt kun on ollut kaksi kovasateista kesää ja jos muokkausta eli naveromätästystä ei ole tehty niin alimmilla paikoilla vettä läpäisemättämillä mailla taimet kellastuu ja kuolee.Kuoppamätästys pitäisi kieltää. Vettäläpäisettömillä paikoilla kuopat ovat vettä täynnä piripintaan sateisina kesinä ja aina kovan sateen jälkeen muulloikin.
Vaikka kuusi on kosteiden paikkojen puu, ei se märässä maassa menesty, kuten ei muutkaan puut.