Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Olisin myös sitä mieltä että erilaisia metsätiloja omistavan on ajatelva myös sitä että metsätila säilyy myyntiin tarjottaessa houkuttelevana kohteena ostajalle. Itselle houkutteleva kohde on sellainen, että siinä on heti hakattavaa puolet ostohinnasta, ojitukset on kunnossa, taimikot on hoidettu, tie perille eikä tuottamatonta alaa ole yhtään.
Ja metsän kasvun tuotto sitten sijoitetulle pääomalle olisi n.5%.Tuonne lukijoiden kuviin laitoin kuvan itse ojitetusta rämeestä, jossa ojat on 15m välein ja männyt ojan varressa ovat kasvaneet 13 vuodessa tilavuudeltaan 4 kertaisiksi. Tuollainen kohde myös ostettavassa metsätilassa on houkutteleva. Huima kasvu pelkällä ojituksella joko kemera tuella tai itse tehtynä silloin, kun kemeran vaadittava 80 ha ojituspintala ei täyty.
Aloittajalle sanoisin että tamä sadekesä ei ole ensimmäinen Suomen Jääkauden jälkeisessä historiassa. Täällä kasvavat puut ovat sopeutuneet sadekesiin ja muihinkin sään vaihteluihin, muutenhan Suomessa ei kasvaisi enää puita. Tottakai nämä sadekesien vitsaukset esimerkiksi haavanversoruoste männylle, suopursuruoste kuuselle ja koivun ruoste hieskoivulle alentaa puiden kasvua, mutta ei hävitä niitä.
Itsellä on hakusessa tällä hetkellä kuusia joihin suopursuruoste ei tartu, koska luonto ei ole tehnyt tuota jalostyötä, niin ihmisen se sitten on tehtävä.Vaikka tänä kesänä täällä Länsi-Kainuussa on satanut paljon, niin viime kesänä satoi alkukesän kuivemman jakson jälkeen myös paljon. Pitkät yli kahden vuorokauden sadejaksot altistavat männyt haavanversoruosteelle ja vaikka näitäkin jaksoja tänä kesänä on ollut, niin ihmeen vähän näkee keltaista sienitartuntaa taimissa. Pienille aliskasvoskuusille näyttää taas tulevan jokavuotinen suopursuruostesyksy. Vasta kolme vuotta sitten oli täällä Kainuussa kaikkien aikojen suopursuruoste-epidemia, jonka jäljiltä suuri osa pituutta kasvavista kuusista kadotti latvansa ja joka nyt näkyy latvamutkana, kun sivuoksa jatkaa uutena latvana.
Kun tuossa kesän alussa kävin kävelemässä näillä Metsähallituksen harvennuksilla ja arvioin jätettyjä puita, niin täytyy sanoa, että harvassa ovat tukkipuut.
Suurin osa puiden ensimmäisestä tyvitukista menee selluksi oksaisuuden ja lenkouden takia.
Sama tilanne oli kilometri päässä metsähallituksen hakkuista UPM:llä. Nuo 1950-luvun aukot oli nyt järeytyneet tukkikokoon ja toinen harvennus suoritettiin toissa kesänä ja syksynä. Hakkaaja valitteli, että yhtään tukkia ei tule, vaikka puut ovatkin tyvitukin matkalta tukkikokoa, sillä ovat oksaisia ja lenkoja. Kun katselin puukasoja niin järeää oli satojen kuutioiden kuitupuupinot ja puolikymmentä suoraa tukkiakin ojan päällä vieressä.
Suuret yhtiöt eivät tehneet heinäystä, ei tarkastaneet taimikoita että että puut kasvaisivat suoriksi ja että olisivat riittävät tiheitä. Eivät pitäneet sähköisiä hirviaitoja. Eivät välitäneet myyrätuhoista, evätkä pyydä myyriä koskaan,
ja jälki on sitten sen mukaista. EI TULE PÄÄTEHAKKUUSSA TUKKIA.Viimen keväänä kelirikon (miksiköhän) aikana näitä lannoitettuja kankaita sitten harvennettiin viimeisen kerran. Seuraava hakkuu ehkä 15 vuoden kuluttua on sitten päätehakkuu. Kun viime talvi oli roudaton ja kevät märkä, niin ajokoneiden ajourat olivät sitten karmeita 0,5 syviä vellihautoja joita kankaat ovat nyt täynnänsä. Onneksi mänty ei ole niin arka laholle kuin kuusi vioittuneille juurille. Puiden välit ovat nyt 5-10 metriä ja kokoa n. 20 m ja rinnan korkeudelta 25-40 cm. Kasvu on kova, joten voitaneen olettaa, että päätehakkuussa puut ovat keskimäärin 1 m3 kokoisia.
Kun hakkaaja ei näe puuta kuin yhdestä suunnasta ja lenkoja ja susipuita on suurin osa, niin hakkuussa lähtee samassa suhteessa myös hyviä tukiksi kelpaavia puita. Edeltäkäsin leimaus olisi tietenkin säästänyt nämä paremmat puut, mutta kun nykyään suurissa firmoissa ei harrasteta sellaista kuin leimausta. Itse leimasin viime talvena oman 6 ha harvennusleimikon nauhoilla. Kasvamaan jäi ainakin kaikki parhaat puut ja tietenkin huonompiakin,sillä eihän aukkoja tässä hakkuussa ollut tarkoitus tehdä.Suurilla yhtioillä, joilla on paljon metsäpinta-alaa kuten Metsähallituksella on vastaavasti sitten suuremmat riskitkin siihen, että puu kasvettuaan 70 vuotta ei kelpaakkaan tukiksi.
Tässä lähellä on 3000 ha Metsahallituksen metsiä ja kaikki on uudistettu viime sotien jälkeen. 1950–60-luvuilla aukkohakattiin ja uudistettiin vanhoja metsiä kulottamalla ja istuttamalla paljasjuurisilla männyntaimilla. Kulotus oli virhe, koska enimmäkseen kuivahkoilla sorikko-moreenipohjilla on vähän typpeä ja jo 35 vuoden iässä mäntyjen kasvu ja eritoten pituuskasvu hiipui. Ja vaikka istutustiheys oli 1,7 m silmään taimien kuoleminen oli sitä luokkaa että taimikot jäivät harvoiksija paha oksarypäs ja latvahäiriöt tuli juuri ensimmäisen tukin kohdalle ja lisäksi suurin osa taimista kasvoi lengoiksi. Taimikot kasvoivat sitten harvassa, eikä siellä käyty metsämyyrien aiheuttamia latvahäiriöisiä taimia sahailemassa yksilatvaisiksi tai katsomassa että lumen kallistamat taimet olisi käännelty suoraan joka kevät. 15 vuotta sitten nämä jo kerran harvennetut metsät lannoitettiin typellä ja sen näki jo yhden kesän jälkeen, kuinka latvus tuuheni ja väri tummui ja alkoi pituuskasvukin.Nythän ei ole mitään myrkkysyöttiä kaupoissa tarjolla metsissä eläville myyrille. On vain hiirille ja rotille kalliita myrkyssä liotettuja kaurahiutaleita. Kyselin tuota tehoainetta ( että itse tekisin kaurahiutaleista myrkkysyöttejä) Berneriltä, joka näitä hiiren ja rotan myrkkysyöttejä valmistaa, niin sieltä sain tiedon että metsämyyrille ei näitä tyotteita saa käyttää. Itse menneinä vuosina käytin näitä kaurahiutaleita, mutta syöttäminen tuli liian kalliiksi ja lopetin, sillä syöttäminen kesti ja kesti ja jatkui kuukausia ja vaikutti siltä ettei niissä ollut mitään tehoa. Nykyisin pyydän myyrät ja talvella sitten tarkistan onko vielä hengitysaukkoja.
Tuohon myyrien ilmareikiin myrkkyrakeita, jota olen itsekin harrastanut, sanoisin että sillä ei ole juurikaan vaikutusta tuhoihin ja lisäksi se on kiellettyä. Joskus 1990-luvun alussa yhdellä 2 ha männyn uudistusalalla huomasin, kun ensilunta satoi n. 20 cm reikiä lumessa.Tuolloin näitä reikiä näkyi vähän joka paikassa täällä päin ja törmäsin ensimmäistä kertaa metsämyyrätuhoihin. Ensilumen tultua huomasin, että tuho oli jo tapahtunut. Kaikkien 1,0…1,5 m männyntaimien silmuja oli syöty tai ainakin latvan pääsilmut 100%:sti.
Eli joskus tuo lumireikään myrkkyrakeiden ( kielletty) sirottelu on myöhässä, sillä tuho tapahtui jo sulan maan aikana. Tuosta rehevästi kasvaneesta männyntaimikosta tuli sitten varsinainen murheenkryyni. Jouduin käymään lähes kaikki taimet puukon ja sahan kanssa läpi, kun oli monilatvaisia tai sivuoksasta pahaa mutkaa tekeviä taimia.
Moni on täälläkin epäillyt tuleeko pahasta männyn taimikon myyrätuhosta kunnon metsää ollenkaan. Nyt n. 7m taimikko on suurelta osin sellupuuksi jäävää tai ainakin parhaiten lasvaneiden ensimmäisen tukki on pilalla. Puhumattakaan siitä mikä olisi tilanne, jos en olisi käynyt taimikkoa läpi ja katkonut ylimääräiset latvat.Saahan tuon 4,75e vielä vähentää verotuksessakin. Jos on metsän myyntejä ja muutenkin, niin vähennys vielä n. -23%= 3,66 e.
Verrattuna, että ostaa hiirenliskut =2 e puutavaralle jää enää 1,66e.
Omaa työtä ei voi verotuksessa vähentää.
Kannattaako ruvetä enää tekemään itse?Tuossa myyrälaudan paketissa on kaksi lisävivulla (siistimpää ottaa raato pois) varustettua hiirenloukkua n. 2,5 e yhteensä. Laudat ja hiirrenlukut yhteensä -ALV 23%= 4,75e.
Kannattaako enää itse ruveta töihin, kun laudoille jää hintaa 2,2 e.