Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
Tuleeko nämä Nostokoukun tapaukset sieltä Lapista, jossa ojitukset on tehty vedenjakaja soille, joista hän täällä on kertonut ja jotka ovat syntyneet sadevesistä ja ovat karuja, jotka ei kasva puuta? Täällä nuo suot on jätetty ojittamatta. Tuon purkuojan varrella oleva ojitus, josta kerroin, lähtee vedenjakajasuolta ja on muodostunut pohjaveteen ja on ojitettuna molemmin puolin laajalati metsää kasvavaa. Purkuojasta järven lahteen muodostunut delta ei ole kummoinen ja se on kaivurilla poistettavissa milloin vain. Tosin järven lahti on pilalla jo muutenkin veriruton vuoksi.
Hyvä, että Nostokoukun kertoma tapaus nyt sitten ennallistetaan, kun ojitettu suo ei edes kasva.Ilmeisesti on hänelle ainoa kokemus suo-ojituksista. Minulla ei ole sellaisia.
Minä en ole tavannut täällä vedenjakaja soita alenpana olevia ojitettuja soita, jotka eivät puuta tuottaisi.Toki kiintoaineita vasta ojitetuista soista tulee, mutta minun tiedossa olevalle järvelle ei ojituksista ole ollut haittaa. Järven lahti 20 ha ja vesiruton saastuttama eikä yhtään ruskeampaa vesi kuin Hukkajoellakaan, jonka väri on arvioitu erinomaiseksi.
Hukkajoen ruskea vesi on rankattu sinisellä värillä eli on luokkaa erinomainen.
https://www.vesi.fi/karttapalvelu/
ja sieltä teema pintavesien tila
En kyllä saa selvää Nostokoukun kertomuksesta. Missä järven purkuoja oli, joka ruopattiin? Oliko se luontainen oja? Sillä osalla rantaa, jossa oli turverantaa? Vai kokonaan järven toisessa päässä? Sitten ojitusalueelta tuli uusi purkuoja. Menikö ne vedet lammen läpi luonnolliseen ruopattuun purkuojaan?
Odottelen, että julkaisevat tuonne lukijoiden kuviin vesinäytteet luonnon suolta ja kaivamastani 6ha ojitusalueelta.
Luonnon suo on Natura-suo 2000 ha, joka sijaitsee vedenjakajalla ja joka purkaa vesiään useammalla lähtöpurolla eri suuntiin, jotka laskevat vesistöihin jokiin ja järviin.Yhdestä tällaisesta lähtöpurosta otin vesinäytteen pulloon.
Minun kaivama suo on lähellä tällaista samanlaista vedenjakajalla olevan luonnontilaisen suon. 4 km pitkän purkuojan vartta, jonka molemmin puolin koko matkalla on luontaisesti huonosti kasvava ojitettua rämettä, johon minunkin ojitusalue kuuluu ja puro sitten laskee matalan järven lahteen, joka on vesiruton täyttämä. Alunperin on kysymys 1960-luvulla ojitetuista (ojaväli 50m) suorämeestä, joihin olen kaivanut 1-2 uutta ojaa keskelle eli sarkaväli 13..25m. Tämä 6ha ojitusalue on siten muodostettu, että siitä on vain yksi purkuoja tähän luonnon puroon ja siitä ojasta otin näytteen. Tämä 6 ha alue on erilailla muokattu. On kaivettu matalaturpeisilla enintään 1m turvetta 2 m syvyinen oja ja nostettu kivennäismaata pinnalle ja täytetty sitten viereen kaivetun samalaisen ojan mailla aina näin edeten. Syvemmillä turvemailla vain lisäten uusia ojia vanhaan 50m ojaväliin.
Kaivu suoritettu oikein eli ojamaat on levitetty tasaisesti ojan molemmin puolin 4..5m matkalle. Oja tietenkin on suurempi, että maita on riittänyt peitteeksi ojan molemmin puolin. Tällöin suon pintakerros lahoaa ojamaiden alla ja vapauttaa ravinteita kasvuun. Kaikki Suomen suo-ojituksen on kaivettu väärin.
Vettä oli edellisen viikonvaihteen (1-2. 6. 2025) jälkeen paljon liikkeellä, kun satoi pienen tulvan 30 mm.
Nyt kun katson ikkunan laudalla vesinäytepulloja, niin on vaikea erottaa kumpi näye on kumpi. Luonnon suon ja rajusti muokatun ojitetun suon väri on sama kuin Hukkajoella oli. Hukkajoen ja tämän lähijoen vesi kirkastui hanaveden kirkkaaksi nyt talven aikana.
Vielä kerran. Kaikki vihreä, joka lakastuu Suomen luonnossa syksyllä metsämailla, luonnon niityillä ja pelloilla muuttuen ruskean väriseksi, tuottaa humusta Suomen vesitöihin. Ei vain vain suo-ojitukset.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011273111.html
Laitoin eilen lukijoiden kuviin vesinäytteitä luonnon suolta ja ojitetulta suolta.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/hukkajoen-veden-vari-normiksi/
Näiden kuvien ottamisesta on nyt yli puoli vuotta ja Hukkajoen ja lähijoen veden väri on nyt kuin hanaveden. Eli humuspäästöt TOC ovat hajonneet. Ravistelukaan ei palauta väriä.
Eiköhän lasketa metsien hiilinielu ja kasvu Ruotsin tapaan ja unohdeta hakkuusäästöt.
Ruotsin viime vuosien kasvu noussut 125 milj.m3/v.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/artikkelit/ruotsissa-metsien-kasvu-elpyy-ja-nielu-vahvistuu/#5dfaa1a5
Tapani Lahti: Jos uhanalaisuusluokat ennustaisivat realistisesti häviämistodennäköisyyttä, pitäisi uhanalaisia lajeja ajan mittaan hävitä, sitä enemmän mitä uhanalaisemmasta luokasta on kyse. Näin ei Suomen linnuilla ole tapahtunut, vaan hävinneiden lajien määrä on vaihdellut epäsäännöllisesti luettelosta toiseen ja pikemminkin vähentynyt kuin kasvanut (taulukko 1).
Taulukon 1 lajien uhanalaisuudet ovat pieni populaatio, toisenlainen ilmasto ja umpeenkasvaminen. Tyypillisiä lajeja, joidenka suurin uhka on Suomen luonto. Peltosirkkua metsästetään Ranskassa. Presidentti Mitterandin tiedetään maininneen, että on pistellyt poskeensa peltosirkkuja. Kultsirkun hävittivät kiinalaiset metsästämällä.
Aleksi Lehikoinen yrittää perustella, että hömötiainen häviää Suomesta ja nyt on tehtävä päästöksiä sen estämiseksi. Kannattaisi tehdä ensin se pesinnän onnistumisen tutkimus. Pesä lahokoivussa ei estä pesärosvo Käpytikan vierailuja, mutta pihapuiden pöntössä on peltivahvistus reiän ympärillä, joka estää.
Taitaa olla kirjanpainajan viholliset aina vähän myöhässä kuusituhojen torjunnassa kuten myyrienkin viholliset.
Tällaisten luonnollisten vihollisten varaan ei voine laskea mitään. Jyväskylässä asia on ymmärretty.
Kävin itse vasta myrskyn kaataman kuusen oksimassa, pätkimässä ja aisaamassa moottorisahalla kuusikossa, jota olen vuoden 2018 jälkeen pitänyt silmällä, kun siellä oli reijitystä pystypuissakin .
Entäs ojitusalueiden metaanipäästöjen loppuminen? Ainakin tuon Luken laskeman 100 vuoden periodin määrän +12,4 Mtn-ekv voisi laskea nieluksi, joka nollaisi turvemaaojitusten CO2-päästöt.
Taitavat nuo maaperän CO2-päästöt nyt olla muutenkin uudelleen arvioinnissa viimeisten tietojen mukaan.
En tiedä muuta kuin että tuntuu uskottavalta se väite että kun turvetta hajoaa, sitä lähtee myös valumavesien mukaan.
Ojitusalueilla turpeen hajomistuote TOC painuu alaspäin ja suodattuvat ojaan päin mennessään pitkän matkan. Luonnon Kurki-suolla turve hajotessaan jää pintaan ja TOC kulkeutuu sitten pintavesien mukana.
On tämä uskomatonta, miten paljon ojituksista löytyy myönteisiä puolia.
– metaanipäästöt lakkaavat- vähentävät ilmastopäästöjä
– puhdistavat typpilaskeumaa – estävät vesien rehevöitymistä
– mahdollistavat metsien hyvän kasvun – lisäävät hiilinielua
– estävät maiseman muutumista monimuotoisuudeltaan köyhäksi tuhdraksi- metsien lajimäärä on moninkertainen
– estävät metsäkatoa – suot leviövät kuin lentävä keuhkotauti
– ja nyt vielä ojitusalueiden CO2-päästötkin on kyseenalaistettu
