Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Mielestäni Suomen metsätaloudelle ja kansantaloudelle olisi ensiarvoisen tärkeää, että RKTL sekä Metla saataisiin siirretyksi esimerkiksi suoraan valtiovarainministeriön tai muun ministeriön alaisuuteen, joka tutkimusohjelmissaan ottaisi paremmin huomioon yhteiskunnan ja kansantalouden näkökulman. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla Merja Kyllösen johtama liikenneministeriö
Ko. tutkimus väliotsikollaan, ”Tärkein saaliseläin” (aikomani uusi aihe, koska luettelo tuntuu tutkimuslaitoksen uutisessa hyvin tarkoitushakuiselta kuten itse tutkimuskin), lähtee nykyisestä hirvikannan koosta vaikkakin se otsikon, ”Hirvi muuttaa pohjoiseen”, alla mainitseekin seuraavaa:
”Tutkimuksen mukaan keskeistä on hirvieläinkantojen pitäminen tasolla, jolla metsätuhot jäisivät siedettäviksi. Myös valkohäntä- ja metsäkauriin kannansäätelyn tehostaminen tulee entistä tärkeämmäksi, mikäli ne levittäytyvät nykyistä metsävaltaisemmille alueille.”Karjalaisen ko. uutisessa mainitun hirvitutkija Jyrki Puseniuksen mukaan ”paikalliseksi osaselitykseksi geeniperimän muutos kelpaa”, onhan hirvenmetsästystä tietoisesti suunnattu isoihin uroksiin.
– Minä kuitenkin epäilen hirvikannan liian suurta määrää käytettävissä olevaan talviravintoon nähden. Eihän nykyisin viljavammille metsämaille synny hirvien talviravintona käyttämiä männyntaimikoita. Korkeintaan luontaisia männyntaimia kehittyy joskus sekapuustoksi kuuselle istutetuille kuvioille. Sieltä ne tulevat syödyiksi jo syksyllä ennen hirvien muuttoa nykyisin entisaikoja karummille talvehtimisalueille.
Pehmeä ja hirville hyvin maistuvaa männynhavua kehittyi runsaasti 1980-luvulla tuoreiden kankaiden avohakatuille alueille, jotka oli suurin ennakkotoivein istutettu männylle. Näille aloille kehittyi männyntaimia varjostavaa vesakkoa, minkä varjostus teki männynhavusta hyvin maittavaa hirvelle. Jo 1990-luvulta lähtien vastaavat alueet on hirvivahinkojen pelossa istutettu entistä tarkemmin kuuselle, joten hirvien hyvät talvilaitumet ovat vähentyneet.
Talvilaitumet ovat nykyisin karuhkoilla soilla tai kankailla, jossa on sopivankorkuista männyntaimikkoa. Näille alueille ei synny kovin runsaasti männyntaimia varjostavaa lehtipuustoa. Ehkä joillekkin aloille syntyy vähän koivua tai haavanvesaa. Männynhavu kehittyy ehkä ravintona heikkolaatuiseksi ja auringon valossa huonommin hirvelle maittavaksi. Tästä johtuen kantavan hirvilehmän sikiö jää ehkä entisaikoja pienemmäksi. Tämä tuntuisi minusta luonnolliselta selitytkseltä.
Vain emien talviravinto on minimitekijä, kun hirvikanta on käytettävään talviravintoon nähden liian suuri. Sitten aletaan tutkimusen voimin keksimään ilmaston lämpenemistä syylliseksi pienentyneeseen vasapainoon.
Kesällä ei hirvenvasalla ole puutetta ravinnosta. Keväällä synnyttyään se saa ensin ravintonsa emän maidosta. Syksyllä se voi tulla jo kaadetuksi. Ilmaston lämpenemisen luulisi pikemminkin lisäävän vasan keskipainoja.
Uutisen mukaan ”lisätutkimuksia kaivataan: juuri vasat kärsivät kuumuudesta”.
Ilmeisesti kesällä hirvillä ei ole puutetta ravinnosta. Hämärissä ne voivat vierailla vaikka pellolla. Syksyllä kaadettu vasa on syönyt pelkkää kesäravintoa, ja silti keskipaino Paraisten seudulla on pienentynyt 25 kiloa parissakymmenessä vuodessa.
Taimikoiden hoitorästit ovat tuskin lisänneet hirvien ravintoa talvella. Ne tarvitsevat talvella maittavaa männynhavua, mikä yksipuolisilla kuusenistutuksilla on kovaa vauhtia vähentynyt.
Hirven talvilaitumet muodostuvat nykyisin enemmän männyn taimikoita kasvaville karuille soille ja kuivahkoille kankaille. Siellä voi hyvinmaistuva männynhavu olla vähäisempää, kuin aikoinaan tuoreen kankaan männyntaimikoissa.
Voisi olettaa, että myös hirvenvasan sikiö kasvaa nykyoloissa talven aikaan hitaammin. Siinä olisi yksi kaivatun lisätutkimuksen kohde.
Jo on aikoihin eletty, kun metsuria ei tarvita enää energiapuun hankinnassakaan, ei edes kun rojupuu korjataan kuusentaimikon päältä hakerankaläjään. Onko todella metsurien työ niin kallista, että motolla tulee hakerankanyyttien järjesteleminen palstatien varteen edullisemmaksi, vaikka taimikkovahinkoa tulee varmuudella enemmän.
Hakerankakasojen ajamisen itsekantavalla tai maataloustraktorilla kylläkin hyväksyn, mutta raskaiden motojen korjuutyö pieniläpimittaisten pystypuiden pomimiseksi nyytteinä palstatien varteen tuntuu ajan, polttoaineen ja rahan haaskaamiselta.
Järkeä hommaan pitäisi saada. Alla oleva taimikko nimittäin kärsii kohtuuttomasti, jos yksinomaan korjuun kannattavuuden vuoksi on pakko kasvatella sen päällä olevan metsän runkokokoa.
Metsästäjät ovat tunnustaneet, että hirvenmetsästys on jatkuvaa tasapainoilua hirvivahinkojen sietämisen ja mahdollisen hyvin tuottavan hirvikannan kanssa.
Nyt on tutkittu, että kaadettujen hirvenvasojen keskipaino olisi ratkaisevasti pudonnut. Peitelläänkö nyt omien tarkoitusperien suojelemiseksi totuutta?
MJO:lle
En ajatellut ”omaa napaani” kun kirjoitin, että pinta-alaverotus voisi olla yhteiskunnan kannalta oikeudenmukaisempaa. Lähinnä tarkoitin olevani Wahlroosin kanssa samaa mieltä, ”että verouudistus oli tyhmä”.Avauksen mukaiset Wahlroosin perustelut mielipiteelleen olivat mielestäni hyvät ja painavat. Ilmeisesti hänkään ei ajatellut omaa napaansa moittiessaan Suomessa nykyisin voimassa olevaa metsäverojärjestelmää.
En tarkoittanut vastauksillani, että nykyiseen puunmyyntiverojärjestelmään pitäisi palata. Metsäveropolitiikallekkin olisi eduksi, jos se ei olisi kovin tempoilevaa. Toivottavasti motivaatio taimikoiden hoitoon ja myös hakkuisiin joskus tulevaisuudessa paranee.
Ettei vaan Talvivaaran päästöissä ja myös latvavesien havainnoissa olisi syynä Antonin eräässä toisessa ketjussa mainitsema huippupetojen vähäisyys ja siitä johtuva holtiton sorkkaeläinten laidunnus. Se on vienyt maapohjaa tervehdyttävät lehtipuut, etenkin haavat ja haavanvesat, vähäisiksi. Tästä johtuen myös maapohja happamoituu, kun raskasmetallit liukenevat hiilihappoon ja muihin happoihin. Olihan Talvivaaran kaivoksen lähes piripintaisen saostusaltaan vesi yllättäen kovasti happamoitunutta.
Minäkin olen pannut tänä syksynä merkille purojen ruosteisen vaahdon useissa eri kohteissa. Liekkö kesän ja syksyn runsailla sateilla tähän selitys maapohjan happamoitumisen aiheuttamana?
Ymmärtääksen Antonin motiivina hirvikannan mitoittamisessa noin 10 000 talvehtivaan hirveen on enemmän ihmisten terveempään elämiseen tähtäävä. Siinä haavan kasvatuksen mahdollistuminen olisi keskeisessä asemassa, koska haavasta riippuvia uhanalaisia lajeja on lukuisia. Metsän monimuotoisuuden köyhtyminen olisi saatava pysähtymään. Susi huippupetona olisi tässä korvaamaton.
Minä pyrin ajattelemaan hirvikannan typistämistä perustellen toimenpidettä taloudellisilla ja liikenteessä myös inhimillisilläkin asioilla. Mielestäni Suomessa hirvikanta saadaan riittävän pieneksi vain pyyntiluvista vapaalla ja metsästysalueen pinta-alasta riippumattomalla metsästyksellä.
Epäilen, että jo metsästyskoirien menetykset susien suihin riittää susikannan pysymiseen nykyisellä tasolla.
Viimeinen Antonin vastaus (19.11) antoi ainakin minulle ajattelemisen aihetta, vaikka olin lukenut sen ilmeisesti jo aiemminkin. Luettuani nyt sain sellaisen käsityksen, että liika siisteys ei olisi allergioiden syy täällä Suomen puolella, kun vertailukohteena on Venäjän Karjala, vaan ”holtiton sorkkaeläinlaidunnus”.
Siis pyyntiluvilla säädelty vain tuottoa verottava hirvestys, ja susien vähäinen määrä, on heikentänyt metsäluonnon monimuotoisuuta ja happamoittanut maaperää. Olenko täysin hakoteillä tulkinnassani? Auttaako tilanteeseen edes luomuruoka, Anton?
