Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Kun hirvenmetsästysharrastus ei ole sanojesi mukaan ”läheskään niin kiinnostava, kuin jotkut kuvittelevat”, niin miksi niitä hirviä pitää säilyttää metsässä niin paljon, että niistä on riesaa sekä metsissä että maanteillä?
Kiertelemätön vastaus jahtipäälliköltä! Kiitos!
Miksi tsaarin aikaista pyyntilupajärjestelmää ei vieläkään saisi purkaa?
Nykyinen puunmyyntituloon perustuva metsäverojärjestelmä toimii hyvin sellaisilla metsänomistajilla, joilla on suurehkot tai suuret ansiotulot ja tietoa sekä taitoa pysyä mukana metsäverotukseen liittyvien asioiden ja ohjeiden soveltamisessa käytäntöön oman metsäomaisuutensa hyödyntämisessä.
Kaikkein helpommalla pääsee, jos ei tee metsälleen mitään. Silloin ei esim. tule metsänhoitoon kohdistuvia arvonlisäverollisia ostoja eikä puukaupan yhteydessä ostajan maksamia arvonlisäverosuorituksia, jotka ovat aika kiusallisia palauttaa takaisin vuosittain aina helmikuun loppuun mennessä.
Myös puunmyyntiverotukseen vähennyksinä vaikuttavavia metsänhoitokustannuksia ei silloin pääse syntymään, ja verolomakkeenkin (2C) pystyisi laatimaan jopa omatoimisesti. Tietysti näin vältytään kokonaan puunmyyntituloilta. Silloin metsätalouteen kohdistuvia vähäisiä kuluja, kuten vuotuiset tarkastusmatkat palstalle, metsänhoitomaksu, metsävakuutusmaksu tai Metsälehden kustannus, ei jaksa kirjata verolomakkeen täytön vaivalloisuuden vuoksi.
Näin ajattelee varmasti moni huonomuistisuutta poteva vielä työkykyinenkin eläkeläinen. Silti omasta metsäpalstasta on vaikea luopua sivulliselle. Eläkkeellä tulee toimeen ja tunnearvot metsään säilyvät eliniän. Omat jälkeläisetkin voivat olla niin raskaasti velkaisia, että heitä ei vastikkeella saatu metsänomistus kiinnosta. Verotuksen byrograattisuuskin voi olla pelkona nuorilla jo etukäteen. Metsänomistuksen kannattavuuden hiipuminenkin voivat olla syynä nuoremman polven haluttomuuteen metsänomistajaksi.
Tällaisia kerran vuodessa tehtäviä vaivalloisia kirjanpitoon perustuvia metsäveroilmoituksia ei tarvinnut entisen verojärjestelmän vallitessa huonomuistisenkaan sorhata veroilmoitukseensa. Ei tarvittu sivullisten apua ja metsäveroennakoidenkin maksuun oli monella jo varattu metsärahaa, joten kaikenlainen joutava ja vaivalloinen paperityö ei ollut tressaamassa vuodenvaihteessa. Täytyy vain huokaillen haikailla entisiä hyviä metsäverojärjestelmiä.
Tämän ”suorittavan portaan” avaaman viestiketjun viimeinen vastaus on annettu 28.10, eli ennen edellistä metsäradiota. Siinä professori Kärkkäinen kertoi nykyisen pyyntilupiin perustuvan hirvenmetsästyskäytännön olevan vanhakantainen jäänne menneiltä ajoilta, jolloin hirviä oli hyvin niukasti.
Hänen mielestään aika on kulkenut nykyisen käytännön ohi, ja olisi korkea aika vapauttaa hirvenmetsästys pyyntiluvista. Silloin hirvikanta ehkä asettuisi noin 20 000 hirven talvikannan tasolle, jolloin ehkä vahingonkorvausjärjestelmänkin voisi tarpeettomana purkaa.
Kysynkin ”suorittavalta portaalta”, onko myös professori Kärkkäinen mielestäsi ”ryhmätoimintaan sopeutumaton suuriääninen kellokas”, jonka vaatimuksesta ei toimivaa järjestelmää tule muuttaa.
n-merkille! Lainaamassasi lauseessa oli kysymys hirvikannan tasaisuudesta eikä ruokamaista.
Hirvikanta voisi tasoittua huomattavasti, jos säädettäisiin pyyntiluvista vapaa hirvien metsästys, ja kaikki hirviporukat metsästäisivät metsästyskauden alusta lähtien joka päivä samanaikaisesti. Ehkä silloin alueelta toiselle vaihtuvat tihentymät vähenisi, ja mäntyä sekä rauduskoivuakin voisi alkaa istuttaa hirvien talviravinnoksi ja teollisuuden tarpeiksikin.
Hyvillä ruokamailla ei ole vaikutuksia pyyntiluvilla säädellyssä hirvien metsästyksessä. Ehkä hirvien keskipaino voi hieman nousta.
N-merkin mielestä minun pitäisi lopettaa hänen hirvestysharrastuksensa turvaamiseksi männyntaimikoiden perustaminen siksi, että hirvillä ei silloin olisi ruokamaita, ja hirvet vähenisivät ikäänkuin ravinnon puutteeseen. Näin voi harrastaa hirvestäjien harjoittamaa toiveajattelua, mutta valitettavasti ajatusmallisi ei toimi. Hirvi kun ryhtyy paremman talviravinnon (männyntaimien silmut, havu ja kuori) puutteessa syömään vaikka kuusen kaarnaa pystypuista lehtipuiden versojen ym. lisäksi.
Hirvillä ei paksulumisina talvina aina ole yltömatkalla, ainakaan lopputalvesta, läheskään aina ”yllin kyllin”ravintoa. Sen on huomannut siitä, kun tuhot jo vähentyneissä männyntaimikoissa ovat pahentuneet ja taimikoiden reunakuusikoiden tyvet on monesti kaluttu osittain kuorettomiksi.
Männiköitä pitäisi kaiken järjen mukaan perustaa hirvien talviravinnoksi sen vuoksi, että varttuneet kuusikot säästyisivät tuhoilta. Palkkioksi metsänomistaja voi saada siitä alueen hirvien pyyntilupien leikkaukset, koska talvilaitumia oli parempaan uskoen lisätty.
MJO:lle:
Männyllä hirvituhoille altis taimikkoaika on ainakin 15 vuotta, joskus jopa 10 vuotta enemmänkin. Vaikka lumen alla olleet männyntaimet selviäisivät paremmin hirvikartjan syönnöksiltä, on nykykäytännön vallitessa 15 vuoden aikana odotettavissa hirvien lisääntyminen, koska hirviporukat koko ajan pyrkivät hirvikantojen tasoittamiseen.Tasoittaminen ei minkään hirviporukan alueella onnistu valtakunnallisella 85 000-100 000 hirven talvikannalla. Sillä saadaan vain eri alueilla ja eri vuosina alueen männyntaimikot hirvien hampaissa enemmän tai vähemmän kelvottomaan kuntoon. Kesällä tietysti rauduskoivun taimet ovat edelleen kovilla, jos joku niitä on vielä uskaltanut istuttaa.
Ensin täytyy saada varmuus hirvikantaa tuntuvasti leikkaavasta hirvipolitiikasta. Vasta sen jälkeen on järkevää ryhtyä riskialttiisiin männyntainten laajempialaisiin istutuksiin kuusenjuurikääpäalueille.
Nykyisin sudet ja muut suurpedotkin tulevat asutusten piiriin kärkkymään helppoa suupalaa kotieläimistä tai omenatarhasta. ”Mikä tätä maata oikein vaivaa?” Tätä kysyy nimimerkki ”puun takaa”, kun takavuosina Suomessa ei ollut juuri ollenkaan peto-ongelmia.
Nykyihminen valtaan päästyään on ryhtynyt olemaan ”toiselle ihmiselle susi”. Jos on valtaa, ryhdytään ikäänkuin pöngittämään omaa valta-asemaa aivan päättömillä suurriistaa koskevilla päätöksillä, joista muu luonnossa liikkuva väestö ja maaseudun asukkaat joutuvat kohtuuttomasti kärsimään.
Vai mitä mieltä olette, kun kotikissaa tai koiraa ei pysty iltasella edes vähäksi aikaa jättämään oven ulkopuolelle ilman petoeläinpelkoa. Pienet koululaiset ovat nykyisin maaseudulla samassa asemassa.
Joku on koulutuksessa tai muussa kanssaihmisiin suhtautumisessa pahasti pielessä. Eihän jokaisesta asiasta pitäisi kehitellä pelkkiä ongelmia. Rauhoittamattomat petoeläimet ja pedontapporahat olisivat nykyistä käytäntöä parempi. EU:ta pitää uskaltaa uhmata vaikka siitä eroamisen kustannuksella.
Wahlroos ei tarvitse toimeentuloonsa metsätuloja. Hänellä saa toimeentulonsa muualta. Hän saanee vuositain metsiinsä useita hirvien pyyntilupia.
Syksyn jahtiin on mahdollista pyytää vaikka Kaarle Kustaa tai joitain muita ystäviä. Tämä lienee hänen motiivi metsiensä omistukseen.
Pinta-alavero olisi hänelle edullinen, jos on säästössä runsaasti uudistettavaa metsää. En tiedä tilannetta.
Huomio MJO! Mitä uudistamisen vaihtoehtoja meille jää jäljelle juurikäävän saastuttamien kuusikoiden ja ilmastomuutoksen tuhoamien kuusikoiden uudistamiseen? Kylvö, luontainen uudistaminen vai jatkuva kasvatusko olisivat vaihtoehdot?
Mielestäni esimerkiksi heinettyville juurikääpäalueille pitäisi saada hirvien suhteen sellaiset olosuhteet, että rauduskoivua tai mäntyä uskaltaisi metsänomistaja ilman aitaamisia täysin turvallisesti käyttää uudistamismenetelmänä.
MOJ:n keksimät ”aseiden hankinnat” eivät kuulu tämän otsikon alle millään tavoin.
Hyvin ylimieliseltä tuntuvat jatkuvasti ”suorittavan portaan” selittelyt hirvikannan tiheänä pitämisen syistä. Jopa petojen vaikutukset hirvien oleskeluun asutusten puutarhoissa selitetään muun kuin liian tiheänä pidetyjen hirvikannan paisuttajien syynä. Mielestäni hirvet vähenevät puutarhoista, jos hirvestäjät anovat tarpeeksi pyyntilupia.
Lieksan hirviluvat tulevat Karjalaisen mukaan uuteen käsittelyyn. Hirvitihentymiä kun ei riistanhoitoyhdistys ollut aiemmassa päätöksessään ottanut huomioon. Aika törkeätä omavaltaisuutta vielä nyky-yhteiskunnassa!
