Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä minäkin ihmettelen sitä, miksi meillä vaihdettiin metsämaan hyvyysluokitukseen, eri hyvyysluokkien pinta-alaan ja niiden tuottokykyyn perustuva hyvin toimiva metsäverojärjestelmä huonosti toimivaan puunmyyntiverotukseen perustuvaan verotusjärjestelmään. Muistaaksen sama sosiaalidemokraattinen Sorsan hallitus alkoi ottaa ensimmäisen kerran velkaa ulkomailta valtion menojen tasapainottamiseksi.
Ennen sitä oli sosiaalidemokraattinen hallitus (muistaakseni) vaihtanut maatalouden verotuksen kirjanpitoon eli todellisiin tuloihin perustuvaksi. Maatalouspuolella uusi verojärjestelmä johti nopeasti maataloutta harjoittavien tilojen vähenemiseen ja osin työttömyyden lisääntymiseen. Säästäminen kustannuksissa sai jäädä kun kustannukset tulivat vähennyskelpoisiksi.
Ehkä molemmat verojärjestelmän muutokset tehtiin maatalousväestöön kohdistuvan kateuden vuoksi. Pyrkimyksenä oli myös valtion verotulotuoton kohottaminen. Nyt uhkaamassa oleva viljelijöiden väheneminen entisestään ja metsänomistuksen jääminen enemmän eläkeläisille antavat aihetta uusiin järjestelyihin. Teollisuus ei aina nykyisin saa tarvittavaa raakapuuta kotimaasta, vaan sen pitää hankkia lisäpuuta esim. Venäjältä. Ehkä 1/3 tiloista seisoo nykyisin puuvarastona.
On kohtuutonta edes ajatella, että metsänomistajien pitäisi joka kevät tehdä pitkiä ja vaarallisia matkoja (hirvikolaririski) metsäpalstalleen yksinomaan tarkastamaan, mitä vahinkoa ovat hirvet nyt tehneet taimikoille. Edellisten talvien hirvituhojen jäljiltä on varmaan monelta metsänomistajalta motivaatio ko. tarkastukseen ja myös hoitotyöhönkin kokonaan kadonnut.
Hirvituhon kohdanneen taimikoiden hoidosta liian tiheä hirvikanta tekee hyvin usein metsänomistajille todellisen painajaisen. Onneksi lakien laatija ei vielä ole säätänyt metsänomistajille velvotteita hirvituhojen johdosta kehityskelvottomaksi menneen taimikon hoitamiseksi kehityskelpoiseksi. Siitä monesti tulisi metsänomistajalle vain uusi lisärasite, koska hirvituhoilla on taipumus säännönmukaisesti uusiutua samalla alueella. Usein vain tyhjä työ ja kustannus jäävät palkaksi.
Vuoden 2000 tienoille sattuneen hirvikannan säätelemätön kasvu on vielä kaikkien metsänomistajien muistissa, joilla oli siihen aikaan hirvituholle alttiissa kehitysvaiheessa olevia männyn ja koivun taimikoita. Silloin hirvikannan säätelijät puhuivat hieman yli 100 000 hirven talvikannasta. Vasta myöhemmin on selvinnyt hirvikannan olleen 1,5 kertainen aiemmin virallisesti ilmoitettuun verrattuna. Tällaista tilannettahan ei hirvipiirien mukaan pitänyt koskaan tulla
Tälle syksylle on leikattu hirvien pyyntilupia kolmasosa edellisestä vuodesta. Se voi hyvinkin olla alku seuraavaan säätelemättömään hirvitilanteeseen. Nykyisistä hirvilaskennoista ei ole mitään todellista hyötyä. Tarkempi hirvilaskenta vaatisi mielestäni moninkertaisesti pienemmän hirvikannan. Pyyntiluvista vapaa hirvien metsästys olisi ainoa keino hirvihaitoista pääsyyn.
Tämän viestiketjun tarkoituksena on ilmeisesti parantaa metsätalouden harjoittamisen edellytyksiä otsikossa mainittujen kolmen pahan ongelman osalta. Hirvieläimet ovat heikentämässä myös juurikäävän aiheuttamien puulajivalintaongelmien voittamisessa. Samoin ilmastomuutoksen epäedulliset vaikutukset tulevaisuuden kuusikoiden kehitykseen kohdistuvat monesti hirvien aiheuttamaan puulajivalintaongelmaan ja siitä aiheutuviin kaarnakuoriaisten tuhoille alttiiden kuusikoiden lisääntymiseen.
Kun hirvikanta saataisiin pysyvästi huomattavasti alemmalle tasolle, voisivat juurikääpä- ja ilmastonmuutosongelmatkin osittain vähentyä. Hirviongelma ei siten ole mikään metsiämme vaivaava erillinen ongelma, vaan se on koko yhteiskuntaa vaivaava ongelmien aiheuttaja eli perusongelma. Se ei korjaannu hirvestykselle sielunsa myyneiden kirjoittajien hirvenmetsästyksen kiemuroiden ja ilojen selittelyllä tai taimikoiden hoitotason moittimisella. Sellaiset tarinat tietysti uppoavat hyvin sellaisiin metsänomistajahirvestäjiin, joista jotkut ehkä vähemmän ymmärtävät taimikoiden merkityksestä jälkipolville.
Näyttäisi siltä, että metsästyksen ylin johto käyttää hyväkseen metsänomistajien tiuetämättömyyttä metsätaimikoittensa merkityksestä. Teetetään vain metlan toimesta pelkkiä kirjekyselyjä sopivasta hirvitiheydestä, mutta jätetään valistustyö taimikoiden merkityksestä metsänomistajille ja yhteiskunnalle tekemättä. Hyvin moni metsänomistaja jo ikänsä puolesta on sellainen, joka ei pysty tai katso vaivan arvoiseksi käydä katsomassa vuosittain taimikkoaan talven hirvisyönnösten jäljiltä.
Ai että n-merkin mielestä pitäisi lopettaa avohakkuut sen vuoksi, että hirviltä vähenisi hyvät laitumet, ja hirvikanta putoaisi sen vuoksi siedettävälle tasolle. Eiköhän avo- ja muut hakkuut ole sitä metsien tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä hyödyntämistä, mikä on tarpeellista koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta.
Hirvenmetsästysharrastus on järkevää vapauttaa turhista pyyntiluvista. Silloin ehkä poistuisivat myös liikenteen hirviturmat ja loukkaantumiset niissä. Jo pitkään hirviä välkappaleena käyttäen on sokeasti annettu ihmisten loukkaantua maanteillä. Myös valtavasti velkaantuvan Suomen metsät annetaan kehittyä hirvien ehdoilla muuhun suuntaan, mitä teollisuuden tarve vaatisi.
Nykyisin autoilija tai metsänomistaja ei juurikaan pysty vaikuttamaan talvelle jäävien hirvien määrään. Ainut keino näyttää olevan sanan miekka.
Haulla ”hirven levinnäisyys” saa helposti selville, että hirven sukupuuttoon metsästäminen ei onnistu yksitään suomalaisten toimesta. Laji nimittäin kattaa lähes koko Siperian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosan.
Suomessa joskus aiemmin vallinnut tilanne, että hirviä oli 30-100 yksilöä, ei sekään merkinnyt suikupuuttoa. Jos nyt järkisyillä pyrittäisiin metsästämällä vähentämään hirvet 20 000 yksilöön, voisi laji vielä hyvin ja metsästettävääkin vielä riittäisi. Eihän saalis ole missään tapauksessa pääasia.
Hirvestä ei voi edes puhua hyötyeläimenä, kun huomioidaan nykyiset hirviturmissa vammautumiset ja ongelmat puuntuotannolle.
Metsästysorganisaatiot ovat ”kaapanneet” vallanaan hirvikannan säätelyssä, kertoi maantain metsäradiossa emeritusprofessori Matti Kärkkäinen. Hirvikantaa säädetään sen mukaan metsästäjien ehdoilla, vaikka kärsijinä ovat aivan muut tahot, kuten maantieliikenne, maa- ja metsätaloustuottajat sekä Suomen valtio.
Nyt ilmestyi Vastaus-kenttään teksti: Keskeytä! Ovatkohan solutetut hirvimiehet asialla? Pitänee keskeyttää!
Ote suorittavan portaan tekstistä:
”Väläytetty täysrauhoitus hirvien kohdalla ei suinkaan ole tuulesta temmattu asia. Perusteita löytyy , jos viitsii vähänkin perehtyä nykytilateeseen.”Olet aivan oikeassa! yli 40-vuotinen hirvikannan ”säätelyn” (lue hirvikannan korkealla pidon) historia sen todistaa. Hyvin usein jossain päin Suomea on ollut vaatimuksia hirvien täysrauhoituksia. Ehkä viimeksi Ilomantsissa parikymmentä vuotta sitten sellainen jopa toteutettiin.
Hirvien täysrauhoituksen perusteita tietysti löytyy, kun niitä oikein keksimällä keksitään. Nyt viimeinen keksintö on ryhtyä käyttämään puuntuotannossa olevia metsämaita runsaine hirvi- ja karhukantoineen metsästysmatkailun kohteina yritystoiminnassa.
Parhaillaan on menossa liikenteen ja puuntuotannon kannalta jo entuudestaan liian suuren hirvikannan lisääminen edelleen. Onhan pyyntilupia leikattu roimasti edellisestä vuodesta. Se ei sovi yhteen kansalaisten oikeustajun kanssa.
Milloinkahan lakien laatijat joutuvat oikaisemaan tämän ristiriidan. Vammautuuhan, ja jopa kuoleekin, moni henkilö joka vuosi teillämme hirvikolareissa. Metsänomistajat taas haluaisivat tuottaa teollisuudelle hyvälaatuista puuraaka-ainetta, mutta MMM:n riistamiehet oman harrastuksensa turvaamiseksi haluavat jalostaa jopa 10-20 vuotta hoidettuja taimikoita hirvenlihaksi.
Nykyisen suuruisen hirvikannan ylläpidolle Suomessa ei ole mielestäni mitään järjellisiä syitä. Hirvien loppuunmetsästäminen olisi moninkertaisesti hyödyllisempi vaihtoehto kuin vahinkoja ja kärsimyksiä aiheuttava nykytilanne. Hirvien lihasta ei tule muuta kuin tappioita moneen portaaseen. Hirven johdosta yhteiskunnan verotulot vain vähenevät, ja työttömyys lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla.
A. Jalkaselle:
Nykyinen hirvipolitiikka on vähentänyt ratkaisevasti metsänuudistamisen vaihtoehtoja jo 1970-luvulta lähtien. Ehkä lähes kaikki mahdollinen kokeilu on tehty, mutta tulokset ovat niissä olleet monesti hyvin huonoja. Parasta aikaa on menossa kokeilu hallanarkojen avohakkuualojen laajamittaisesta kuuselle uudistamisesta.Ainakin kolmena viimeisenä keväänä on keväthalla monin paikoin tehnyt pahaa jälkeä kuusen taimille, mikä jatkossa lisää taimikoiden hoidon tarvetta ja heikentää tulevan metsän laatua. Ilman hirvituhouhkaa olisi ongelma voitu ratkaista yksistään hallaa paremmin kestävän puulajin valinnalla. Valitettavasti rauduskoivu ja mänty kelpaavat hyvin hirville.
Hirvituhouhkaa ylläpitävä ja siten metsitettävän alueen puulajivalintaan vaikuttava hirvipolitiikka perustuu hirvipolitiikan tekijöiden ja ehkä myös metsänomistajien etujärjestöjen yhteiseen sopimukseen, jonka mukaan hirvituho luokitellaan luonnontuhoksi. Hirvivahinkojen korvausjärjestelmän olemassaolo puolestaan vapauttaa luonnontuhoa tekevän hirvieläimen vahinkovastuun pois hirviporukoilta. Käytetäänhän hirvien pyyntilupamaksut lähinnä hirvien tekemien metsätaimikkotuhojen korvaamiseen.
Samoilla periaatteilla sopien on ehkä myös hirvikolaria alettu pitää osittain autoilijan aiheuttamana, koska hirviturmatilanteessa on aina ainakin kaksi osapuolta, autoilija ja hirvi. Ainakin eräs MMM:n entinen ylijohtaja pyrki hirvikolaritilanteessa syyllistämään autoilijoita.
Voisikohan nuo entiset sopimukset vielä ottaa uudelleen käsittelyyn, kun luonnontuhomääritys metsästysrajoituksin lisätyn hirvikannan tekemistä vahingoista tuntuu kovasti järjen vastaiselta? Samoin autoilijoiden syyllistäminen hirvikolareista tulisi selkeyttää, koska eihän yksikään autoilija aja hirvikolaria tahallaan. Syyllinen molemmissa tapauksissa olisi mielestäni metsästyksen ylin johto, joka ylläpitää vahinkoja väärillä perusteilla luomansa hirvien säätelyjärjestelmän kanssa.
A. Jalkaselle männyn istutuksen luonnollisesta vähenemisestä:
Minulla on muodostunut sellainen käsitys, että ainakin Etelä-Suomen osalta männyn istutuksen lähes loppuminen ei ole siinä mielessä kovin luonnollista, kun jopa puolukkatyypin kangasmetsien uudistusalueita istutetaan hirvituhojen pelossa kuusen taimilla. Kun ei edes männyn kylvöön kuivahkoilla kankailla jakseta aina luottaa, on joku perustavaa laatua oleva tekijä pielessä metsien uudistamisessa. Kyseinen ei ole männyn istutuksen luonnollista vähenemistä.
Aiemmin metsäopetuksessa neuvottiin aukeiden maiden metsityksessä käytettäväksi keväthallaa kestävää puulajia, kuten koivua tai mäntyä, jotka luonnostaan metsittivät aukeita maita. Kyseisen opin mukaan mustikkatyypin tai karumman maan kuusikot tuli viljellä männylle joko istuttaen tai kylväen, koska mänty sietää keväthallaa kuusta paremmin.
Nykyisin otetaan suuri keväthallariski istutettaessa myös aukea hallanarka kohde kuusen taimilla. Epäilen, että tämän asian vuoksi on jouduttu taistelemaan työläästi ja kalliiksi kuusentaimien kanssa. Hallan vioittamia kuusentaimia ei tahdo millään saada nousemaan heinikon ja aukkoihin runsastuneen vatukon ohi yli nelimetriseksi ja siten paremmin eroon keväthallasta. Näissä kohteissa mänty (MT:llä) tai koivu (OMT tai viljavavammalla) olisivat olleet kuusen sijaan huolettomampi vaihtoehto taimikon varhaishoidon ja lopputuloksen kannalta ajateltuna.
Tämäkään kehitys ei ole ollut männyn istutuksen luontaista vähenemistä. Valitettavasti! Tällaista tulee metsien hoidosta, kun sokeat voimat ryhtyvät tunteiden vieminä ja yhtä metsien sivutuotetta paisuttaen holhoamaan kansallisomaisuuttamme.
VTV hirvitarkastuksessaan 100/2005 lausui käsityksenään, ettei nykyinen hirvenpyyntilupiin perustuva säätelyjärjestelmä toimi. Se johtaa- aika-ajoin liian suureen hirvikantaan, jonka johdosta hirvien aiheuttamat vahingot maantieliikenteessä ja metsätaimikoissa kärjistyvät olennaisesti. Siksi VTV:n mielestä olisi tarpeellista harkita pyyntiluvista vapaata hirvien metsästystä.
Hirvitarkastuksesta on kulunut aikaa jo 7 vuotta, joten ilmeisesti lähivuosina on VTV:llä oikea aika tehdä välitarkastus siitä, onko heidän tarkastuksessaan esille tuotuja puutteita ja epäkohtia ollenkaan ryhdytty korjaamaan, vai onko tilanne mahdollisesti luisunut vieläkin huonompaan suuntaan.
Ainakaan vielä valmisteilla olevasta hirvenhoitosuunnitelmasta tai riistatalous elinkeinona – hankeraportista päätellen eivät korjaavat toimenpiteet jukuripäisen riistahallinnon puolelta ole edes alkaneet. Päinvastoin! Uhma yhteiskunnan perusrakenteita kohtaan näyttää hirvitarkastuksen johdosta vain kasvaneen. Tästä osoituksena on ylhäältäpäin määrätty hirvenpyyntilupien leikkaus vuodelle 2012. Olipa käsittämätön veto tällaisessa Suomen taloudellisessa tilanteessa!
