Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Gla:lle kuusettumisesta:
Kirjoituksesi lopussa esittämääsi kysymykseen vastaisin sillä tavoin, että metsiemme puulajisuhteiden pitäisi saada hirvistä välittämättä muodostua metsän uudistamisessa siten, että aina voitaisiin käyttää maapohjan tuottokyvyn mukaisia puulajeja. Mänty, kuusi ja rauduskoivu ovat arvokkaimmat puulajimme.
Lähtökohtana olisi aina mahdollisimman hyvä taloudellinen tulos, eli mahdollisimman runsaasti hyvälaatuista tukkia sisältävä puusato. Siitä muodostuu sopivasti vaihtelua myös metsäkuvaan ja maisemaan. Metsien monimuotuisuus olisi yksi hyötyjä.
Koko Suomen aluetta koskevista tilastoista ei aina saa vielä kovin selkeää kuvaa metsiemme kuusettumisen etenemisestä. Esimerkiksi pohjoisin osa on viljavuudeltaan keskimäärin karumpaa, ja tiheät hirvikannat ovat siellä olleet riesana melko lyhyen aikaan, kun verrataan tilannetta maan eteläosaan.
Kannattaa lukea Terve Metsä, Stora Enson Metsänlehti metsänomistajille 02/2012 sivut 10 ja 12. Otsikko ”Suomen metsät kuusikoituvat”:
”Metsäpinta-alastamme on mäntyvaltaisia metsiä 65 prosenttia.Kuusivaltaisten metsien osuus on vajaa neljännes ja koivuvaltaisten runsaat 10 prosenttia. Eteläinen Suomi on kuusikoiden luontaista aluetta, mänty hallitsee karumpaa ja kuivempaa pohjoista Suomea. Kuusikoistamme kertyy runsaasti puuta. Kuusen osuus vuotuisesta poistumasta on 32 prosenttia, männyn 38 ja koivun 30 prosenttia. Poistuma sisältää hakkuut ja metsään luontaisesti kuolevan runkopuun.””Kuusi ei näiden lukujen valossa vaikuta vielä hallitsevan metsiämme, mutta asian ydin piilee siinä, että kuusta on suosittu uudistusaloilla 2000-luvun alusta lähtien. Kuuselle uudistetaan jo yli puolet viljelyalojen pinta-alasta. Suomen metsät kuusikoituvat hyvää kyytiä”
”KUUSI OHJAUTUU LIIAN KARUILLE MAILLE”
”Puuntuottaja, emeritusprofessori Matti Kärkkäinen katsoo, että kuuselle uudistetaan liikaa. Syy on selvä: Kohtuuttoman suureksi päästetty hirvikanta.”Gla:lle: Anteeksi kun vastaus on viipynyt!
Tietoa löytyy haulla: 3 metsien hoito-metla (on osa Metsätilastollista vuosikirjaa 1965-2010) sivulla 125-126 on metsänviljely 45 vuoden ajalta käyrinä männyn, kuusen ja koivun osalla.
Etelä-Suomen osalta tilasto olisi selvemmin kuuselle uudistamisen lisäystä näyttävä. Onhan pohjoinen osa (1/2) maapohjaltaan enemmän karuja kivennäismaitamaita ja rämesoita.
Pohjois-Savon metsäkeskus noin vuonna 2010 ja Pohjois-Karjalan metsäkeskus vuonna 2012 uutisoivat TV-uutisissa molemmat metsiemme kuusettuvan kovalla vauhdilla.
Pitää yrittää katsoa! Elokuvan kesto 2 tuntia ja 35 minuuttia noin myöhään illalla voi ottaa koville. Saanut 8 Oskari-ehdokkuutta ja 4 Oskari-palkintoa.
Elokuvan esittelystä: Liewelyn löytää autiomaasta salkullisen rahaa. Tästä alkaa absurdi tapahtumaketju. Menetetty maa hämmentää, järkyttää ja naurattaa samanaikaisesti.Suorittavalle portaalle:
VTV:n mielestä pyyntilupiin perustuva hirvikannan säätely ei toimi. Se johtaa aika-ajoin liian tiheään hirvikantaan ja sen tuloksena kohtuuttomiin hirvivahinkoihin. Siksi olisi VTV:n mukaan yhtenä vaihtoehtona tarpeen ryhtyä selvittämään pyyntiluvista luopumista hirvien metsästyksessä.
Eihän pyyntiluvista luopuminen tarvitse merkitä luopumista hirvien seuruemetsästyksestä eli hirviporukoista. Ainut vaatimus olisi, ettei kohtuuttomia vahinkoja pääse syntymään kuten nykyisellä järjestelmällä syntyy takuuvarmasti.
Kun lukee ”suorittavan portaan” tarinoita hirvikantojen pitämisestä hirvestäjien mielen mukaisina, tuntuu nykyisin ongelmia riittävän. Yhteistoiminta ei tunnu hirviporukoiden välillä toimivan tai hirvenpyyntilupien jakaminen pinta-alaperusteisesti hirviuporukoille lisää epätasaisuutta hirvikannoissa.
Tuntuukin siltä, että pyyntiluvista vapaa hirvien metsästys, ilman metsästysmaiden erikseen vuokraamista, olisi myös hirvestäjien kannalta käyttökelpoisin keino hirvikannan pitämiseksi riittävän alhaisella tasolla. Tähän kannattaisi metsästäjien pyrkiä jo oman harrastuksensa jatkuvuuden kannalta. Eihän pelkät kuusentaimikot riitä ruokkimaan kovinkaan suurta hirvien talvikantaa. Arvokkaita metsätaimikoita kun ei kannattaisi syöttää vähämerkityksellisen hirviharrastuksen ylläpidon vuoksi.
Hirvet liikkuvat, ja tämän vuoksi metsästyskäytäntöjenkin on muututtava tilanteeseen. Kaikilla olisi joka vuosi yhteinen lupa metsästää hirviä, ja samalla voisi tehdä autoilijoille, metsänomistajille, maanviljelijöille ja yhteiskunnalle hyödyllinen palvelus. VTV:n mukaan yhteiskunnalle on hirvistä nykyisellään lähinnä kustannuksia.
MJO:lle!
En ole kuullut luonnonsujelijoiden vaatineen hirvikantojen pienentämistä. Osa luonnonsujelujärjestöjen aktiiveista on nimittäin soluttautunut mukaan luonnonsuojelujärjestöihin taka-ajatuksenaan mahdollinen tuki hädän hetkellä. Myös hirvestäjien levittämä propaganda on ehkä vaikuttanut todellisiin luonnonsujelijoihin. Ehkä siellä ollaan liiankin herkkäuskoisia.
Luonnonsuojelijoita huolettaa kovasti metsiemme kuusettuminen ja siitä johtuva maisemien synkistyminen ja muiden luontoarvojen väheneminen. Talousmetsien hakkuut eivät heitä huoleta. Niissähän otetaan nykyisin luontoarvot huomioon jo hakkuita valmisteltaessa.
Suorittavalle portaalle hirvivahinkojen tilastojen viiveistä ja laiskoista metsänomistajista:
Esimerkiksi tälle syksylle tehdyt leikkaukset hirvenpyyntilupien leikkaamisesta näkyvät varmuudella selvänä lisäyksenä jo vuoden 2013 hirvikolaritilastoissa. Nyt käytössä olevat vuoden 2011 hirvieläinkolaritilastot eivät olisi oikeuttaneet hirvikantojen lisäämiseen. Pitäisikin hirviporukat virheellisine laskentoineen saada vastuuseen, jos vuoden 2012 ja 2013 hirvikolaritilastot eivät osoita laskevaa suuntaa, niinkuin pitäisi edelleen osoittaa.
Metsätaimikoiden osalta viivettä tulee VMI:n määräaikaisuuden vuoksi. Inventointeja ei tehdä läheskään joka vuosi. Niitä ei myöskään uutisoida kovin näyttävästi. Ilmeisesti syynä siihen on metlan alisteisuus MMM:lle. Metsäkeskuksille arvioitavaksi ilmoitetut hirvivahingot antavat ehkä noin 5 %:n otannan edellisen vuoden taimikkovahingoista. Niissäkään ei viivettä ole 5-10 vuotta vaan pari vuotta.
Väität vielä edelleen taimikonhoidon hoitamattomuuden vaikuttavan hirvivahinkojen määrään. Voit olla oikeassa nimenomaan sen nimenomaisen hoidetun taimikon osalta, mutta Suomen metsien metsätaimikoiden hirvivahinkojen määrään sillä ei ole merkitystä. Näin se vaan menee.
Kyllä metsänomistajat hoitaisivat taimikkonsa hyvinkin aktiivisesti, mutta hirvivahingot ovat jo pitkään vieneet motivaatiota alaspäin. Tämä pitäisi suorittavan rehellisesti tunnustaa.
Vesottumisen vuoksi liian tiheään tehty varjostuksen poisto männyntaimikoissa on omiaan lisäämään taimikonhoidon kokonaiskustannuksia, joita hirviporukat eivät edes tule kompensoimaan. Taimikonhoidon tarkoituksenmukaisen ajankohdan määrääminen hirvitalouden ehdoilla ei kuitenkaan vähentäisi hirvien tekemiä vahinkoja kokonaisuutena ajatellen.
MJO:lle metsästysmaan vuokraamisesta:
Ei metsänomistajilla todellakaan ole pakkoa vuokrata maitaan hirviporukoille. Tämänsyksyinen hirvenpyyntilupien leikkaaminen kolmanneksella panee hyvin monen metsänomistajan harkitsemaan asiaa, sillä selvästi on tarkoituksena jo ennestään liian tiheiden hirvikantojen lisääminen. MMM:ssä ilmeisesti kukkii mielessä Hemilän työryhmän raportti kaupallisesta riistataloudesta, jonka toteuttaminen vaatisi tiheimpiä hirvikantoja.
Mistään joukkoirtisanomisista ei ole näkynyt vielä merkkejä, joten jää taas kerran nähtäväksi, miten pahasti hirvilaskenta on nyt taas kerran metsässä. Kun hirvieläinten laskenta ja metsästys on samoissa käsissä, on mahdollisuus monessa vaiheessa virheen muodostuminen samaan suuntaan, yleensä alaspäin eli varman päälle ilmoittaen. Tämä voi näkyä hirvikolaritilastoissa lisäyksenä vuoden viiveellä.
Tällaista tuottamuksellista ihmisten turvallisuuden vaarantamista tehdään siis jo hirvilaskennoissa. Se pitäisi ymmärtää tehdä rangaistavaksi teoksi. Jos nykyinen laki ei rangaistusta sellaisesta vaadi, pitäisi lakia pyrkiä heti muuttamaan.
En ole kuullut luonnonsuojelijoiden milloinkaan vaatineen hirvikantojen lisäämistä metsästystä rajoittamalla. Ilmeisesti he ovat hirvestäjiä valveentuneimpia ja ovat huomanneet hirvien aiheuttavan metsiemme kuusettumista ja siten lajien ja monimuotoisuuden vähenemistä. Siitä tunnustus heille. Myös turveasioissa he ovat enemmän kuin oikeassa.
6 m3:n tekemän otannan mukaan pahin ongelma puuntuotannolle olisi hirvestä, 6,5/9. Suden osuus 1,5:9 ja karhun osuus 1/9. Prosentteina pyöreästi 70, 20 ja 10%. Se vastaa hyvin tilannetta Suomen metsissä.
Näillä ongelmilla MMM:n kala- ja riistaosasto on saanut paisutettua henkilöstönsä ilmeisesti paljon suuremmaksi kuin metsäosastossa. Tehtävät ovat kuitenkin enemmän toissijaisia yhteiskunnan kannalta katsottuna.
Samalla vaikutusvalta ministeriössä on luisunut kokonaan kala- ja riistaosastolle. Ainakin, kun ylijohtajaksi valittavalta vaaditaan aina ”henkilökemian” toimivuutta vahvimman osaston ylijohtajan kanssa.
Metla ehkä ja RKTL ainakin työllistävät henkilöstöään pitkälti ministeriön kala- ja riistaosaston rahoittamilla tehtävillä. VMI ja vastaavat kuuluvat ehkä metsäosastolle. Kuitenkin tutkimusten puolueettomuus on nykyisellä organisaatiolla hyvin kyseenalaista.
Mielestäni esim. metlan tai RKTL:n tutkimukset ovat epärehellisiä, jos tutkimuksissa keskitytään enemmän hirvien hyötyjen keksimiseen ja tutkimiseen ja samalla hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen tutkiminen jätetään hyvin vähälle. Valtiovarainministeriö olisikin kyseisille tutkimuslaitoksille puolueettomampi työllistäjä.
6 m3 on tahallaan ymmärtävinään väärin sanomani. Tein vähän tekstiin lisäyksiä että ei hänkään pysty enää selittelemään.
1970-luvulla olivat aseineen aiheuttamassa hävitysjälkeä muut kuin veteraanit, hirvestäjät ymmärtämättömyydessään. Siitä touhusta on isänmaallisuus ollut hyvin kaukana. Kreikan ja Italian tie häämöttää siksi hyvin lähellä.
