Käyttäjän mehänpoika kirjoittamat vastaukset
-
Suomessa hyvälaatuisen raakapuun kasvatus on suurelta osin tyssännyt liian tiheänä pidettyyn hirvikantaan. Se on lisännyt monesti myös uudistamisen kustannuksia. Myös taimien hinnat ja palkkataso on karannut käsistä metsänhoitopuolella. Puuntuottamisen kannattavuus on heikentynyt jo vuosikymmeniä, joten jatkuva kantohintujen aleneminen vaikuttaa selvästi metsien hoidon tasoon alentavasti..
Puunkorjuuta rasittaa palkkakustannusten lisäksi korkea polttoaineen hinta ja koneiden kallis hankintahinta. Metsäkoneita voi olla nykyisin jopa liikaa teollisuuden puuhuoltoa ajatellen. Sekin on lisäämässä paineita korjuun kustannuksiin.
Puuta jalostavissa tehtaissa, ainakin sellu, ja paperilinjoilla, ovat työntetkijät jo vuosikymmeniä sahanneet altaan oksaa jolla istuivat ylisuurten palkkavaatimustensa muodossa. Se on työnseisausten ja lakkojen muodossa vienyt Suomelta mainetta hyvänä ja luotettavana sellun sekä paperin toimittajana.
’
Jos järkeä ei löydy kustannusten alentamiseksi, voi viime vuosien epäedullinen kehityssuunta metsätaloudessa jatkua edelleen.Mm. kuusentaimikon istutus hirvituhojen pelossa juurikäävän saastuttaman kuusikon hakkuun jälkeen ei näy missään virallisena pidetyssä hirvivahinkotilastossa. Tällaista järjettömyyttä on tehty kuusen juurikääpäalueilla jo vuosikymmeniä runsaasti ja joudutaan tekemään edelleen. Hirvikantaa pidetään itsepäisesti sirkushuvia muistuttavan hirvenmetsästyksen runsaiden saaliiden turvaamiseksi jatkuvasti ylettömän suurena.
Myöskään VMI:n yhteydessä havainnoidut vuotuisia hirvivahinkoilmoituksia kattavammat hirvituhot on hirvikannan suuruudesta tiheyssuosituksin päättävä viranomainen jättänyt enemmälti huomioimatta. Virallisina vahinkoina pidetään hirvivahinkoiltuksien pohjalta arvioitaviksi ilmoitettuja hirvivahinkoja, vaikka valtaosa metsänomistajaryhmistä on rajattu kokonaan korvausmahdollisuuden ulkopuolelle. Eipä ole ollenkaan ihme, että hirvikannat pysyvät korkealla ja kuusta istutetaan metsänomistajan ja yhteiskunnan edun vastaisesti sille sopimattomille alueille.
Nykyistä hirvipolitiikkaa on onnstuttu tekemään kaksinaamaisesti täysin kestämättömin perustein jo yli 40 vuotta. Ministeriössä selitetään näennäisen asiallisesti syyt vuotuiseen hirvikannan metsästyksen mitoitukseen. Myös hirvien pyyntiluvat selitetään Suomen Riistakeskuksen myöntämiksi, vaikka lupien ohjaus on ministeriöstä lähtöisin. Selvää vastuun pakoilua. Selitellään ja selitellään. Ei siinä juurikaan ajatella laatupuun kasvatusta, vaikka se tuntuu tulevaisuudessa olevan lähes ainut kilpailukykyinen raaka-aine Suomen puuta jalostavalle teollisuudelle.
Ennen vanhaan opetettiin että aukean maan metsittämisessä olisi käytettävä kuusen taimien keväthallan arkuuden vuoksi puulajina joko mäntyä tai rauduskoivua (lehtipuuta). Ohje toimi aivan hyvin sinne saakka, kunnes ylitiheät hirvikannat alkoivat tuhota männyn ja koivun taimikoita. Tätä on jatkunut jo yli 40 vuotta.
Nykyisin istutusta vaativat uudistusalat on hirvituhojen pelossa jouduttu uudistamaan maapohjan viljavuudesta välittämättä lähes systemaattisesti kuusen taimilla. Tähän ei lähivuosina näytä tulevan muutosta, koska nytkin tulevalle metsästyskaudelle on hirvenpyyntilupia leikattu kolmannes, vaikka hirvikanta on säilynyt ennallaan. Tuntuukin metsästäjillä olevan suunnitelmissa yksisilmäisesti tavoitteellinen hirvikantojen lisääminen.
Metsien kuusettaminen huonontaa metsien monimuotoisuutta ja köyhdyttää maapohjien viljavuutta. Se vähentää eri kasvi- ja eläinlajien määrää pitemmällä tähtäimellä, ja aiheuttaa myös hirvikantojen paisuttajille pienempiä ja niukempia hirvilaitumia ja sitä kautta myös vähemmän metsästettävää tulevaisuudessa.
Tuntuisikin siltä, että hirvipolitiikkaa tehdään nykyisin hyvätuloisten eläkeläisten ehdoilla, jotka vähät välittävät siitä, mitä tulevat sukupolvet metsistään hyötyvät ja kuka valtion jättivelat lopulta maksaa.
Pahinta mitä metsästäjä voi suustaan päästää, on selittely että meidän porukka on tehnyt oman osuutensa hirvikannan harvennuksessa. Kaikki lupahirvet on aina kaadettu. Eihän ministeriön tavoitetiheyksiä mukamas saa mennä alittamaan.
On runsaasti parempia harrastuksia metsästyksen tilalle. Valokuvaus, metsien hoito, marjastaminen ja sienestäminen. Aseet joutaa kohta kerätä kansalaisilta piiloon, kunhan hirvikanta ja karhut on ensin hoidettu. Metsästäjiä on 10-kertaisesti liikaa.
Yhteiskuntasopu ei siedä suuria suurpetokantoja. Nytkin on niitä on pahasti liikaa. Suuri hirvikanta on kuitenkin ylivomaisesti suurempi paha, mutta sen kielteisiä vaikutuksia talouselämälle ei ymmärretä. Kuunnellaan pelkästään metsästäjien selityksiä, ja järkipuheille viitataan kintaalla.
Nykyinen käytäntö on lopun edellistä iloa niin hirvien kuin petojenkin suhteen.
Myönnetyt karhujen metsästysluvat tähtäävät päivänselvästi karhukantojen kasvattamiseen eli päättäjät valehteli. Tämän todistaa Pohjois-Karjalan karhujen kaatotilanne avauspäivän iltana.
Lupia oli myönnetty 39. Eilen illalla oli kaadettu jo 17. Tällä menolla luulisi jäävän kaatamatta runsaasti häirikkökarhuja muiden lisäksi. Todellinen runsas karhutilanne oli varmasti metsästyslupien päättäjien tiedossa.
Suomella ei ole varaa läheskään nykyisen suuruiseen suurpetokantaan. MMM:n metsästysorganisaatio on kehitellyt petopolitiikkansa oman organisaationsa ja vaikutusvaltaisuutensa pöngittämiseksi. Siellä riittää nykyisin puolestapuhujia nykyiselle karhu- ja susipolitiikalle.
MMM:n kala- ja riistaosastoon tarvitaan nykyisin kaikenmaailman tutkijoita ja suunnittelijoita vahtimaan ylettömän suuriksi paisuneita suurpetokantoja ja niistä johtuvia peto-ongelmia. Tervejärkisiä johtajia ei enää päästetä ministeriöön virkapaikoille. Sanonta kuuluu: ”henkilökemian pitää toimia”. Vasta sitten tehdään valinta.
Järki olisi otettava nyt käteen ja ministeriön kaikki ylijohtajat panna heti vaihtoon. Petopolitiikka tulisikin panna heti uusiksi, että loppuisi metsästäjiltä selittelyt petojen pihoihin tulosta hirvikantojen totaalisten leikkausten jälkeen.
Kovasti on metsästysorganisaatioilla ollut viime aikoina tarvetta tiedottaa metsästysmatkailun soveltuvuutta Suomalaisiin yksityismetsiin osana luontomatkailua. Tutkimusta on tehty jo vuosia mm. Sitran, elinkeinoministeriön ja mmm:n toimesta jopa yhteisinä tutkimushakkeina.
Pohjana on pidetty erillisen kyselynä tehdyn tutkimushankkeen osoittamaa muutosta Suomalaisten metsänomistajien arvoissa. Huomattava osa metsänomistajista nimittäin pitää muita kuin puuntuotannollisia arvoja tärkeimpinä omissa metsissään. Miten ovelasti lie kysymykset kyselyyn asetettu? Tarkoitushakuisuuttako?
Metsästysmatkailuelinkeinon harjoittamista tunnutaan ajettavan jopa tulevan metsälain säädösten avulla myös yksityismetsiin. Käytännössä se koskisi hirvieläinten ja karhujen metsästystä. Ehkäpä juuri tämä asia mielessä on aloitettu tulevien saaliseläinten kantojen suunnitelmallinen kasvatus. Onhan syksyksi anottuja hirvieläinten ja karhujen pyyntilupia jo leikattu.
Vaikka hirvien ja karhujen metsästys on monella mittarilla mitaten täysin kannattamatonta puuhaa, yritetään tällaista huonotuottoista harrastusta soluttaa hatarien mielipiteiden tuella tuettavien elinkeinojen joukkoon. Kyseinen touhu on aivan käsittämätöntä, kun samalla annettaisiin tuottoisan metsätalouden kärsiä kannattavuusongelmaa taimikoiden hirvituhojen muodossa.
Maantieliikenteen turvallisuuden parantaminen on myös hirvien pyyntilupien myöntäjältä täysin unohtunut. Pyyntiluvat tulisikin ottaa välittömästi uuteen käsittelyyn. Lupien kaksinkertaistaminen olisi oikea suunta.
