Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
Uikevamalliset pihdit ovat kapeamalliset ja pitkäleukaiset.Ps,Lapsena samnmallisella,joskin pienemmällä maitohampaitakin jotka heiluivat,niin vanhempani poistivat suutani.
On teriin hakelkeamia tullut,osassa tullut kai haritusta liikaa laitettua.Taanoin ohveen terään ilmestyi hiushalkeamia,vaikka en ollut vielä jakoa lisännyt,eikä ollut terää vänkäykseen saattanut.Harvoin sektorisuojan ja terän väliin mitään jää,kun täysillä kieroksilla sahailee.Itsellä huoltopussissa uikevamalliset pihdit,joilla ollen joskus joutunut risutapin poistamaa.
Olen peltoja metsittänyt yli 20 ha.Ensimmäisen v.1989,josta ainoastaan olen saanut harvennustuloa.Muista alueista ei hakkuu tuloa vielä tullut.Lähes kaikkiin olen valtion kustantamat taimet saanut,itse istuksen suorittanut.En ole kuluja kirjannut,joten en voi Esalle tietoja toimittaa.10 ha on kahteen kertaan istutettu,kun myyrät v.2008 söivät 80-90% taimista,valtiolta tuli taimet,itse istutin ja viisi vuotta heinäsin.
Kokemuksesta voin sanoa,pelto metsitettävä heti viljelyn loputtua,muutoin on kaikin puolin erittäin työläitä,etenkin jos suopalstoja on.
Metsään piste fi antaa puumääristä yllätävän tarkat tiedot ilmaiseksi,ne sinun kannattaa katsoa.Puulajit kyllä saattavat heittää paljon.25-30 € kertaa puumäärä,niin silloin alkaa tilan hinta hahmohtua ,kun metsä on varttunutta.Toivotan onnea ja asia on sitten varma,kun kauppakirja allekirjoitettu,ei ennen.
Puukaupoilla ja lainoilla tilakaupat olen rahoittanut.Itsellä oli aikanaan satatuhatta mummon markkaa ,viiden vuoden palkkatyöstä sivuun säästettyä .Jos suinkin on realistista,niin kyllä kiinteänä ,eli maata kannatta pyrkiä saada ostettua sukulaiskauppana.
Valmis kahiseva tuppaa ajanmittaan olla epäedullisempi perintö,tuppaa haihtumaan ajanmittaan,mitä olen sivusta seurannut.Jos tilalla hakkuita suuremmassa mitassa tehty 1960 luvulla,niin tilan täytyy olla metsäinen.120 ha metsäinen tila ,helposti vapailla markkinoilla miljoonan euron arvoinen.Yleensä metsäisen tilan ostaminen on ollut pitemmän päälle kannatava investointi,itsellänikin on kokemusta.
Edellä on hyviä neuvoja anettu,joilla kyllä pärjää.Mutta ensimmäiseksi kannattaa tunnustella minkä sortin omistajia perikunnassa on.Suosittelen ,että itse kannattaa olla taustalla ja antaa puolison tutkailla tilanne.Ettei käy niin,että toiset osakkaat luulevat vävyn rupeavan isännöimään ja silloin saattaa kapuloita rattaisiin tulla.Meillä on yli 80 vuotta perikuntaa ollut,ei isänikään koskaan kokotilan omistajaksi tullut,enkä ole minäkään.
Kokemukset eivät hääppöisiä perikuntaomistuksesta ole,joten olen joutunut tilani ostelemaan.Ei tarvitse olla kuin itsensä kanssa tekemisissä,kun päätöksiä tehdään.Toivottavasti Teillä on toimivampi perikunta,jossa metsän etu etusijalla ja vasta sitten mahdollisesti oma etu.
Oma kantani on,että muutamakin aari tuhottua taimikkoa on liikaa.Olen pyrkinyt metsän pitämään hyvässä kunnossa läpeensä ja itse olen mielestäni sen verran pientilallinen,että siellä täällä puolihehtaari ”kesanto”syötyjä kuvioita sydäntäkin särkee.Usein tuhokuvio on huonon hoidon ja hirvien laiduntamisen summa,joita ostotiloilta väliin kylkijäisinä riesaksi saa.
Otsikko montako hirveä tarvitaan,oma näkemykseni että 10 000 yksilöä Suomessa jo turvaa kannan säilymisen.Omille mailleni en kaipaa yhtään kaustakuonoa,hirvipaistit ovat tulleet vuosien saatossa hintoihinsa.On kumma.että monimuotoisuuden kaipaajat eivät hirvistä pukahda,vaikka niiden takia kuusikoituminen on vauhdittunut olosuhteiden pakosta.
