Käyttäjän Metsäkupsa kirjoittamat vastaukset
-
En ole metsätöitä palkollisena tehnyt, mutta olen syntynyt perikunnan maatilalla. Siellä aloitin vesurilla alakouluiässä leppiä kaatamaan rantapolun laidasta, isompi koitin käsisahalla. Käsisahalla siksi, että kanta näytti samanlaiselta kuin naapurin isännän raivaussahan jälki. Lepän vesurikannot olivat niin pitkiä, että isä kävi ne sahaamassa. Kun meillä oli hevonen siihen aikaan, pelkäsi hevosen puhkovan mahansa niissä.
Loppu Makarovin viisiin, maannälkä vein mennessään. Siirryin palvelualalta metsätalousyrittäjäksi , ostamalla velaksi metsää. Onhan sitä yli kolmekymmentä vuotta osteltu ,leipäkin siitä on irronnut. Kun ei myy kuin puita, niin silloin pikkuhiljaa mantut lisääntyy.
Eniten seisokki päiviä vuodessa keräävät sellutehtaat ovat suurella todennäköisyydellä niitä ensiksi alas ajettavia. Suhdanteista paljon riippuu, montako havusellutehdasta lakkautetaan. Enemmän kuin yksi ainakin.
Olen pärjännyt ilman metsätaloussuunnitelmaa yli 20 vuotta, enkä myöskään vastaisuudessa tule sitä hankkimaa. Metsään.fi antaa riittävän tiedon ja kuten edelliset kommentoijat, omassa päässä parastieto. Kunhan muutaman vuoden välein käy tiluksillaan tarkastamassa metsän tilan. Olen itse sitä mieltä, ettei nykyisin metsätaloussuunnitelma annan hintaansa takaisin vähänkään metsistään ymmärtävälle.
Takautuva metsävähennyksen lisäys on johdonmukainen jatkumo aikaisempaan . On myös siinä mielessä selvä, että koskee vuodesta 1993 alkaen vastikkeellisesti tehtyjä tilakauppoja, kuten aikaisempikin metsävähennyksen korotus. Kiitän hallitusta tästä, sillä tilojen hintahan ainakin 75 prosenttisesti puuston arvosta muodostuu.
Kyllä etusijalle pitää laittaa metsänhoidolliset tarpeet , myöskin puumarkkina tilanne syytä huomioida hakkuu ajankohtaa valittaessa. Jos saat kuusipuilla parikymppiä enemmän , kuin joskus huipun jälkeen kuten nyt kävi , ei siinä lannoitusripellykset paljoa merkitse.
Aikoinaan täällä suurmaanomistaja liikemies keväällä lannoitti , syksyllä saman alueen aukoksi hakkuutti. Kerkesihän siinä lannoitteetkin jo maahan sulaa.
Ei taso Ylen uutisissa päätä huimaa metsäasioissa. Kuvassa metsänomistaja rahakuusta näytti, sen kun kaataa niin aukko jää. Sellaiselta metsä vaikutti, että tuleva tulo jatkossa on onneton, sanoisin harsittu parsittu.
Metsätaloudellisesti arvostus lammen/ järven osalta on miinusmerkkinen, Syy tähän on suojavyöhykkeet, joiden puiden talouskäyttö rajoitettu. Metsätalousyrittäjinä emme osta mielellään rantoihin rajoittuvia tiloja, myöskään rakentamattomista rakennusoikeudellisista rantatonteista ei ole väliä.
Jos tilan sisällä on oma lampi, joka kuuluu tilan pinta-alaan voihan siellä vaikka sorsia kasvatella. Lähes poikkeuksetta näistä on laskuoja, jolloin siitä ei muodostu tilan omaa lampea.
Muutama vuosi sitten oli UPM:llä suunnitelmat pöydällä neljännen yksikön rakentamiseksi Ristiinan Pellosniemeen, Rakennuslupakin vedettiin takaisin ennen kuin Mikkelin kaupunki kerkesi asiaa käsitellä. Nyt ollaan sitten tässä, lakkokin oli keväällä parinkuukauden mittainen. Kyllä on sorvikuusille ollut oiva kohde, sää nähdä mitä tuleman pitää.
Eihän se niin mene, vaan uusia kaivoksia tai entisten laajennukset jätetään tekemättä. Vanhat louhitaan kyllä kannattavaan loppuun, mutta jokaisen luulisi mitä sen jälkeen lopputulos.
Metsuri motokuskin ajatuksiin yhdyn. Tolkku se pitää olla kulutuksessa, itse kuulun niihin. Kansantalous on nykyisin savijaloilla, puolet kansasta hassaa kaikki rahat kulutukseen. Heistä varmaan voi puolet olla pienituloisia, mutta sitten se toinen puoli, joka ei osaa talouden hallintaa.
Toisessa päässä taasen on taloudelliset ihmiset, joilla on puskuria, toisilla liikaakin. Vuosia sitten naapurin pienituloinen kuoli, niin lapsetkin olivat yllättyneitä satojen tuhansien talletuksista. Suuri syyllinen on tiedotusvälineet, joiden uutisointi on leikkauksista valittamista ja kansan köyhtymisestä paasaaminen.