Käyttäjän MIISU4F kirjoittamat vastaukset
-
RANELLE, Jos Horjumaton ei vastaa kohta. Luin ketjua läpi ja hän on vastannut:
****** Jo toki 🙂
Ja kyllä minä loppupeleissä varsin konservatiivisen hankinnan tein. Hyville keleille ja – teille hommasin farkku Mondeon ja riparapa-ajoon Rangerin , siis Fordin avolavan. Näillä nyt mennään toistaiseksi. Sellainen yhdistetty vaihtoehto voisi markkinoille tullessaan olla Mondeon neliveto-farkku.
Lähetetty: 10.02.2015
Lähettäjä: Horjumaton****Pojasta minulle olisi sopinut Land Rover, sellainen oli myyynnissä naapurikunnassa. Kysyin, että paljonko vero on vuodessa- noin 1000 euroa.. Lakkasin haaveilemasta, hinta oli vajaa 9000 euroa, ajettu 195 000km, vm 2002 diesel, eikä ihan ruostekasakaan.- Pajerossakin oli vero tuota luokkaa. Saati vakuutukset. Muuten kiva mutta ei napannut.
En maksa turhasta painosta ja siitä, että saatan tarvita pari kertaa vuodessa ajaa lähemmä.. Aika päästöpesä taitaa tuollainen myös olla ja kulutus kova. Ei oo dieselkään enää edukasta.Kiitos Jees *kannustuksesta*. Olen siis pärjännyt 8 vuotta *metsäurastani* henkilöautolla. Pari vuotta oli ikäloppu Mitsun Pajero. Sillähän koitinkin kerran taimilastissa säästää parin sadan metrin kävelymatkan ja eikös painunut ajouralla. Juuttui hetkesi. Pääsin irti ja luulin jopa pääseväni jatkamaan matkaa kun se juuttui uudelleen. Hyppäsin ulos ja niinhän se oli jäänyt öljypohjasta kantoon. No.. Purin koko taimilastin mitä oli auton sisällä n. 50 säkkiä kuusta. Pistin puuta ja havua renkaiden eteen ja koitin kaikki mahdollisia temppuja- siinähän killui.
Soitin esimiehelle, joka tilasi lähimaatalosta traktorin avuksi. Pönkättiin vähän Pajeroa, että irtosi. Esimies siihen, että mitä lähdit täydellä kuormalla ylämäkeen ajouraa. Eihän tuonne kukaan ajaisi.
Kantamalla olisin saanut nopeammin taimet palstalle.
Pajerolla menin liiankin uhkarohkeisiin paikkoihin. Mutta toi taisi olla ainoa kerta kun jäin totaalisesti jumiin Pajeron kanssa.
Totesin, että voin luopua siitä muutenkin pitovaikeuksien (kallis) vuoksi ja sitten oli Volvon aika kuusi vuotta.
Metsäurani aloitin VW Jettalla jotain 1989 mallilla. Sillä ajoin niin ikään pari vuotta ongelmitta.En todellakaan ole siirtymässä siisteihin enkä sisähommiin!
Enkä ajaisi millään autolla enää ajourille. Jalat toimii ja metsätyöaika on huhti-joulukuu. Ei tule olemaan ongelmia sen enempää tuon kuin edellisenkään auton kanssa umpihangessa ajosta. BTW työkausien lopussa, kun lumentulot alkoi, Volvo suoriutui 15 sentin umpilumesta talvirenkailla auraamattomalla hiekkatiellä.Itse olen raivaussahannut Jonseredillä 10 vuotta ja tyytyväinen. Ammattisahoina: 2145 ja 2245 ja 2256 oli vähän aikaa käytössä. Alussa joku muinaissaha RS 52…
Pisimpään kesti työkunnossa 2010 ostettu 2145, jonka laitoin vasta tänä keväänä vaihdossa pois.Vielä siitä joku *mökkiläinen* sai halvan sahan mikä toimii. Minulla oli n.2 ja n. 5 vuotta raivatut siis.
Tuota *isompaa pyssyä* en koe tarvitsevani eli 2256 :la sahasin alle yhden kauden, kun oli oikein pahaa nuoren metsän kunnostusta. Niitä tehdään niin vähän enää, pärjään ihan hyvin 2245. Se 2256 painaa enemmän eli 8h työpäivässä se vähä oli minulle tarpeeksi liikaa.Vectorin valjaat on hyvät. Ne tulevat raivurin mukana. Meni aikansa tottua niihin mutta enää en pois antaisi.
Itse vaihdan raivurit niin, että yleensä on 2- 3 vuotta ja se vanhempi varasahana. Kun tuoreempi alkaa väljähtyä, vaihdan vanhemmasta päästä pois jne. Nyt kyllä laitoin molemmat *vanhat* pois kerralla. Uskon pärjääväni hetken aikaa yhdellä Jonsered FC 2245, hyllyhinta 850 € mutta paikallisia tarjouksia tms. vaihtoalea voi tutkailla.
Ensiostajan ja muutenkin uuden raivurin ostajan kannattaa pyytää läjä teriä ja/tai 2T öljyä ja/tai viilainohjain ja viiloja sun muuta *pientä’ kaupantekijäisiksi. Vähintään sytytystulppia.
Minulla on hyvä ja laadukas huoltopalvelu, ja raivurit pelanneet, että tiliäkin on tehty lue = kolme lasta saatu opiskelemaan. Itselle en ole maista mammonaa haalinnut, lapset tärkein menoerä. Nyt vasta kaikkien vuosien jälkeen hankin *kalliin* auton, kun nuoret alkaa olla enemmän itse pärjääviä.
Tämä minun kokemus ammattilaisena JA naisena. Naispyssyistä tai edes naisvaljaista en osaa sanoa. Taisin kerran kokeilla nais-avo-valjaita päälle. Ei ollut minun juttu. Tykkään, että valjaat saa lantiosta ja rinnalta kiinni tiukkaan+tukevasti. Kun ei ole juuri kiinteää rinnoissa: kolme lasta oon imettänyt, ne koirankorvat antaa periksi tarpeeksi.
Minun kuusi vuotta omistamani Volvon, 440 vm 1994, moottori sanoi sopimuksen irti kunnioitettavassa 407 000 kilometrin määrässä. Oli halpa pitää ja metsätöissä juutuin sen kanssa (uhkarohkeutta tai laiskuuttani) kerran- pari vuodessa a) mutaan, b) peruutin jonkun korkean päälle. No, AL vakuutus kattoi hinauksen/irroituksen.
Oli pakosti hankittava uusi kaara. Jos en tekisi metsätöitä, en taitaisi edes tarvita autoa. NO: Kolme viikkoa nettiautoa ja noin 20 autoliikkeessä vaihtareita käydessä fyysisesti katsomassa ja osaa koeajettua aloin olemaan runsauden määrästä sekaisin.
Metsälehden autojuttu, jossa oli yhdellä se Foorttin Farkku. Sellainen oli melkein näpeissäni. Jäin haikailemaan liikaa ja se meni nenän ohi.
Koska asia on vaan päätettävä- piste tuli, kun hankin Skoda Fabia Ambienten 2010 vm. Kertaheitolla 1900 luvulta tälle vuosituhannelle ja kymmennellekin =D
Etuvetoisella olen pärjännyt pitkään ja huonommalla maavaralla. Tuossa on korkeamman profiilin renkaatkin kuin köppänäVolvossa. Jos tie muuttuu oikein pahaksi- kyllä osaan kävelläkin. 8kk/vuosi metsätyöaikaa on suht säädylliset kelit ajaa.
Volvo lähti Kuusakoskelle ja siitä pieninä palasina kohti uusioelämää ties missä. Bless You! Minun seikkailu farkun kanssa alkaa.
Nythän moni ehti kirjoittaa minua ennen tuossa. Alkaa samaa mieltä löytymään porukassa monistakin asioista =D =D
Olen samaa mieltä, ettei oikea-aikainen hoito ole kallista eikä tee kipeää yksityisenkään mo tehdä/teettää.Ja samaa mieltä, että kun on jo niitä rästejä kerta, niin tottakai niihin mahdollisimman tehokas näppärä kone tulille.
Minä henk.koht. en tahdo sinne nuoreen metsään itseäni väsyttämään raivaussahalla, kun vähemmällä vaivalla saa paljon enemmän aikaan normiraivuulla. Mutta meillä ei oikein harrasteta energiapuujuttuja tällä alueella. Joten kevyt raivaus ja ensiharvennusta varttuumaan. Onneksi rästit täällä alkavat olla jo menneitä aikoja. Vahva panostus on varhaishoitoon.
Joensuun suunnalla kyllä tarkemmin otetaankin sitten talteen ja on sopimuskoneketjuja pienpuun keruussa. Siellä on sille tarve suuri koska firmalla omaa biotaloustoimintaa pienessä mittakaavassa.Pitää saada valtakunnallinen *mene metsään*- kampanja liikkelle. Kyllä te kaikki tänne kirjoittavat ja moni muu osaatte hoitaa tiluksenne!!
On iso joukko joka ei osaa/tiedä/pysty/jaksa/ tai joku muu syy, ettei.
Odotan uutta metsäpoliittista ohjelmaa ja uuden kemeralain voimaansaattamista. Metsästä odotetaan paljon ja on lupa odottaa paljon työtä ja menestystä. Kunhan Eurooppa nousee lamasta pikkuhiljaa, on jatkotuotteillekin kysyntää. Ja innovaatiot ja ja. Ellei Kiina tule ja jyrää meitin Tai Venäjä.
En minä ole pessimisti vaan optimisti romanttisella säväyksellä!
Juu, ei sitä paalainkonetta ehkä tarvitsisi, jos olisi raivattu ajoissa. Ei moni metsurikaan riemusta kiljahda, kun nuoren metsän käsittelyyn pääsee/joutuu joko raivarilla tai moottorisahalla. Tilanne on mikä on.
Varsinainen taimikonhoito ja varhaishoito on metsurin hommia. Raivataanhan sitä uudisalojakin ja mikään ei korvaa ennakkoraivausta hakkuun onnistumiseksi.
Ja se on ollutkin hyvä kehitys se, että motot ja ajokoneet on kehitetty! Metsurintyö siitä keveni mutta ei se ihan kevyttä tieten ole vieläkään. Kehityksen haitta metsurille on ollut vaan se, ettei kaikille sitten ole sitä talviajan mh-/hakkuutyötä. Liian pitkällä lomautusajalla saattaa kunto rapistua. Se ei ole hyvä juttu työturvallisuudelle keväällä aloittaa kylmänä ryskähommat.
Onneksi osalle on tarjota sahahommia. Vähälumiset talvet jatkavat raivuukautta.
Niiden lauhatalvienkin kääntöpuoli on se, ettei puuta saada korjattua. Alentuneet hakkuumäärät näkyy yhtiöiden tuloissa ja se taas näkyy hoitomäärärahojen suppeutumisena. Ilmoista kannattaa olla huolissaan yksityisten ja yritysten yhtä lailla. Siinä ei auta (parjattu) ammattiliittookaan, kun kelit määrää lopulliset tahdit. Korkeimman kädessä siis.Mikä se olisi seurava kone-> ilmatyynyaluksena toimiva, ei vaurioita maata. Hullu idea mutta mistä sen tietää. Kävelevästä metsäkoneesta ei ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään? Entä etäohjattava?
Lähellä oleva hakevoimala työllistää jo useamman ketjun mutta missä sellaisia ei ole, ei pikkurisun korjuu ole kannattavaa. Joku hoito pitää silti tehdä ja toiv. ei halpismetsurilla kuitenkaan.
Mutta minusta on oikeasti ihanaa lukea Jeessin vaihtoehtomenetelmiä ja rakkautta uusiin tapoihin hyödyntävästä tavasta hoitaa metsiään, sekä saada homma kannattavaksi. Olet sellainen Hannu Hanhi kertakaikkiaan! Mutta koko Suomeen metodisi ei käy, kuten ei Antoninkaan tavat ja Yaralla tehotuotetut broilerimetsät.
Kaikilla ei kuitenkaan ole aikaa/tahtoa/varaa hypätä jatkuvasti nysväämässä tiluksiaan. Helpommalla ja halvemmalla pääsee, kun antaa taimikolle mahdollisuuden ripeään alkukasvuun ja nitistää taimiston kilpailijat tarpeeksi ajoissa, ettei tule yhtään viivästystä. Sitten voi olla huoletta vuosia ja antaa kasvaa ensiharvennukseen asti tilannetta silloin tällöin silmäillen.
Suuressa mittakaavassa Suomen talousmetsät tulee pitää tasaisesti tuottavana ja tukkipuu tähtäimenä. Vaikka metsälaki suo monenlaisia menetelmiä ja kiva juttu kokeileville mo:ille. Yhtiöissä vielä onneksi edetään *perinteisin* menetelmin ja suosituksin.
Paalain – tai taimikonkitkentäkoneet ovat marginaalissa eikä esim. tällä alueella ole missään muodossa kilpailukykyisiä.
Sama istutuskoneiden kanssa, vaikka takavuosina povattiin, että ne(kin) korvaa metsurin.
Kävelevää aitoa oikeata metsuria tullaan tarvitsemaan vielä vuosia ja vuosia. (paitsi Jeessin palstalla?)
Koneiden voittokulku näyttää pysähtyneen em koneilla, koska hinta/laatu suhde ei pärjää vieläkään metsurille. Sitten on niin vähän sellaisia maastoja, missä koko metsän kiertokulun vaatimat hoitotoimenpiteet voitaisiin hoitaa istuttamisesta alkaen koneellisesti. Hoitorästejä nyt on niin valtavasti, että pitäisi tarttua toimeen heti, eikä odotella parempia päiviä tai koneita.Kaikki tuntemani ja tietämäni metsänomistajat Jeessiä lukuunottamatta pyrkivät kasvattamaan tukkia. Kuitukin on siinä kierrossa välttämätön paha mutta siitä vielä saa voittoa toisin kun energiahötön kasvatuksesta.
Koska joka tapauksessa on vielä n 2500 palkoillista metsuria ja joitain harmaan alueen metsureita, sekä yrittäjät päälle. Metsurin palkkaaminen hoitotöihin ei ole niin iso kuluerä varsinkaan oikea-aikaisesti tehtynä metsänkasvatuksessa kuin mitä tappiota tulee, jos kukaan ei tee mitään. Alipalkalla ei pidä niitä tehdä eikä teettää oli yrittäjä tai työsuhteessa. Ei kai se palkkaaminen sitten kannatakaan, kun on jo rästit ja paras tuleva tuotto menetetty hoidon laiminlyönnin seurauksena.
On hämäriä rempparetkuja ja hämäriä metsäketkuja. Yhteistä niille suuret puheet, muka hyvät hinnat laadun ollessa myös sitä ja tätä.
Esim vanhalta mummolta virolaisremparetkue huijasi rahaa kuistin tekoon. Kuisti jäi puolitiehen, äijät hävisi rahojen kanssa. Niin saatetaan myös huijata metsänomistajia, suuria ja pieniä.
