Käyttäjän Pakahe kirjoittamat vastaukset

Kurki, anteeksi, olet oikeassa, jos käytämme hakkuusäästö kuutioita  pohjana tulee koko puu huomioida laskuissa aivan kuten kirjoitit. Luin vastauksesi väärin ja luulin laskusi koskeneen LUKE niilinielua eikä hakkuusäästöä.

Onko niin, että LUKE laskee puuston inventaarion lajikohtaisten tiheyksien ja massafunktioiden avulla ja saamasi 1,25 on keskiarvo, LUKE ei oikeasti käytä lukua 1,25 laskuissaan?

Mitä tulee LUKE laskemaan metsämaan hiilinielun ja kertoimilla korjatun hakkuusäästön vertailu on mielestäni epävarmaa kuten aiemmissa kommenteissani mainitsemien kertoimien ongelmallisuudesta johtuen. Kertoimet ovat aika kertakäyttöisiä, varsinkin kun metsämaassa ja metsissä on tapahtunut ja tapahtumassa muutoksia.

Kyllä LUKE laskelmat ovat tarkistettava ja verrattava tuloksia ja varsinkin laskentaa Ruotsiin.

Sillä kun poliitikot sekaantuvat tähän enemmän, kaikki menee päin prinkkalaa, lehmänkaupat alkavat.

Kiitos tiedoista Kurki.

Kommentteja:

Suomi ja Ruotsi eivät käytä hakkuusäästön hiilinielulaskelmissa mainitsemiasi 0,74 tai 1.0-1,1, kertoimia. Laskelmat perustuvat mitattuihin tietoihin (VMI) ja laskenta on huomattavasti monimutkaisempaa. Yleispätevää kerrointa heidän laskelmissaan ei valitettavasti ole olemassa.

Kertoimesi ovat epävirallisia (omia?) arvioita, eivätkä osa IPCC-laskentaa. Ei naturvardsverket viitteessä ole mitään kerrointa, oletko poiminut yleisen poliittisen kannan, 1m3 sitoo noin 1-1,1 t CO2 (itse asiassa pyöristetty luku viestintää varten) ja laskenut itse LUKE kertoimen 0,74, joka ei myöskään ole LUKE käyttämä vakio?

Käyttämäsi suhdeluku 0,74 on kyllä todennäköisesti oikea historillinen luku, joka on voinut olla totta tiettynä ajanjaksona. Jos kuitenkin esim turvemaiden päästöt kasvavat, suhde voi olla jopa 0,5 ja taasen jopa yli 1 jos maaperä on nielu. Eli kyseessä ei ole vakio.

Ruotsissa on paljon kivennäismaa metsiä, Suomessa taasen suometsiä, mikä osin selittää eron hiilinieluissa.

Mitä taas tulee Ilvesniemeen, tarkistin asian, ei hänkään ole antanut 0,82 kerrointa hiilinielun laskemiseksi hakkuusäästöstä. Ilvesniemi kyllä on todennut, että elävän puuston hiilivaraston kasvu on noin 80 % koko metsämaan nettotaseesta, mutta jälleen osuus vaihtelee ajankohdasta ja metsämaan laadusta. Laskusi kertooo puukuivaaineen maksimaalisen CO2 varaston, kyllä näin käsittäisin, mutta ei kai tuo ole Ilvesniemen teoria?.

Jaat myös laskelmassasi LUKE nielun luvulla 0,6 saadakseen koko puun biomassan nielun. Tämä on teoriassa oikein, jos tarkastelisimme hakkuusäästöä (runkopuu).

Mutta et voine soveltaa tätä suoraan Luken nettolukuun, koska Luken -13,2 Mt CO₂ sisältää jo koko puun oksineen, juurineen jne.

Lisäksi LUKE hiilinielu sisältää maaperän päästöt, kuolleen biomassan hajoamisen, turvemaiden päästöt, luonnonpoistuman, sekä puutuotteiden varaston muutoksen. Kun jaat LUKE  nettoluvun 0,6:lla, oletat, että kaikki nämä muut komponentit skaalautuvat samalla suhteella kuin elävän puun biomassa. Tämä ei pidä paikkaansa, joten johtopäätös -22 Mt CO₂ ei ole looginen.

Yhteenveto: Näköjään itse laskemasi (taas kerran) LUKE/Naturvårdsvärket/Ilvesniemi kertoimet eivät ole vakioita vaan kertovat tietyn hetken tilanteen, eikä niiden avulla voi laskea ennusteita. LUKE hiiliniellussa on jo puun kaikki puuaines, ja paljon muutakin, sen skaalaaminen kertoimella 0,6 (runkopuu koko puuksi) ei kyllä ole ollenkaan järkevää. Ei esim maaperäpäästö/nielu ja sahatavara tieteenkään skaalaudu samassa suhteessa.

Ymmärrän, että LUKE laskelmat korpeaa, mutta ei ne nyt tällaisilla laskuopeilla korjaannu.

Akhakkinen

”Pakahe suoltaa täyttä puppua.”

Tarkoitatko tällä kommenttiani ”Totta, ei jaksollisen kasvatuksen maaperän hiilivarasto tietenkään häviä”?

Mielestäni se on juuri aivan sama asia mistä itse kirjoitat, eli suollamme molemmat täyttä puppua?

Sanomani oli myös se, ettei Kurjen käyttämä 60/40 % suhde ole yleispätevä, suhde vaihtelee metsätyypistä ja metsän iästä riippuen, eli suhde toimii jossakin metsätyypissä tiettynä aikana, muttei yleisesti kaikkialla tai vuosikymmenestä toiseen metsän ikääntyessä.

Tässä nyt menevät myös käsitteet taas sekaisin, Kurki kirjoittaa kommentoimassani kirjoituksessaan maaperän hiilestä, siis hiilestä joka ei ole elollisissa organismeissa.

Sitten on biomassan hiili, johon kuuluvat myös juuret.

Kurki kyllä seuraavassa kommentissaan lisäsi maaperän hiilivarastoon myös juuret.

Häkkinen tarkoittanee viimeisellä lauseellaan, ettei avohakkuu vaikuta pitkässä juoksussa maaperän hiilivarastoon, näin voi olla kivennäismailla.

Oletuksesi on osittain looginen mutta ei täysin oikea. Maaperän hiilivarasto ei määräydy lineaarisesti puuston kasvun tai puuston kuutiomäärän mukaan, eikä 40/60‑suhde päde yleisenä sääntönä. Jatkuvan kasvatuksen (JK) metsissä maaperän hiili voi olla sama, pienempi tai suurempi kuin jaksollisessa kasvatuksessa riippuen juuribiomassasta, karikkeen laadusta, hakkuutavasta ja maaperän häiriöistä – ei pelkästään puuston kokonaistilavuudesta.

Kasvu ≠ maaperän hiili

Maaperän hiilivarasto ei riipu suoraan puuston vuotuisesta kasvusta, tärkeämpiä tekijöitä ovat:

• juuribiomassan määrä ja jatkuvuus
• juurieritteet,  jotka ovat erittäin hiilirikkaita
• karikkeen laatu (neulaset, oksat, juuret)
• maaperän häiriöt (ojitus, maanmuokkaus, avohakkuun aiheuttama lämpeneminen)
• sienijuuret (mykorritsat) ja niiden hiilivirrat

JK-metsässä juuristo on jatkuvasti aktiivinen, mikä voi stabiloida hiiltä maaperään, vaikka kokonaistilavuus olisi pienempi.

Tämä on myös Helsingin yliopiston ja Luken tutkimusten keskeinen löydös:
JK-metsissä juuriperäinen hiili voi olla merkittävämpi kuin jaksollisessa kasvatuksessa, koska juuristo ei koskaan kuole kokonaan pois avohakkuun seurauksena.

Onko 40/60‑suhde (maaperä/puusto) yleispätevä?

Ei ole. Se on karkea keskiarvo, joka pätee vain:

• tietyissä kasvupaikoissa
• tietyissä ikärakenteissa
• tietyissä metsänhoitohistoriassa

Suhde ei ole vakio, eikä sitä voi käyttää ennustamaan maaperän hiiltä pelkän puuston kasvun perusteella.

“Jos JK-metsän kasvu on vain puolet jaksollisesta, maaperän hiili ei voi olla suurempi.”

Tämä väite ei pidä paikkaansa, koska:

Juuribiomassa on JK-metsässä jatkuvasti läsnä

Avohakkuussa juuristo kuolee → suuri osa juurihiilestä mineralisoituu → maaperä menettää hiiltä. JK-metsässä tätä juuriston totaalikuolemaa ei tapahdu.

Juurieritteet ovat maaperän hiilen tärkein lähde

Tutkimusten mukaan jopa 50–60 % maaperän pysyvästä hiilestä voi olla peräisin juurieritteistä, ei karikkeesta.

JK-metsässä juurieritteitä tulee tasaisesti, jaksollisessa sykleittäin.

Häiriöiden määrä ratkaisee

Avohakkuu + maanmuokkaus → maaperä lämpenee → hajotus kiihtyy → hiili vähenee.

JK-metsässä häiriö on pienempi → hiilen hajoaminen on hitaampaa.

Kasvu ei ole sama asia kuin hiilen stabiloituminen

Maaperään päätyvä hiili riippuu:

• karikkeen laadusta
• juuriston turnoverista
• mikrobien toiminnasta
• maaperän fysikaalisesta suojauksesta

Ei pelkästään puuston kasvusta.

Mikä tutkimuksessa oikeasti tapahtui?

Kuten itse huomasit:

• koealoilla ei ollut oikeita JK-metsiä
• jaksolliseen metsään tehtiin poimintahakkuun kaltainen harvennus
• mallinnus jatkoi siitä eteenpäin ikään kuin metsä olisi JK-mets

Tämä on tärkeä rajoite, malli ei kuvaa todellista JK-metsän pitkän aikavälin dynamiikkaa, vaan jaksollisen metsän muuntamista JK:ksi.

Kurki, oletuksesi, että maaperän hiili määräytyy puuston kasvun mukaan ja että JK-metsä ei voi sisältää enempää hiiltä kuin jaksollinen, ei pidä paikkaansa.

JK-metsän puuston kasvu voi olla pienempi, mutta maaperän hiili voi silti olla sama tai suurempi, koska juuristo ja maaperän häiriöttömyys ovat tärkeimpiä tekijöitä.

Kurki, kirjoitit:

Metsän GPP ≈ 800–1500 g C m⁻² v⁻¹ = 8–15 t C ha⁻¹ v⁻¹

Tuo haarukka on täysin realistinen boreaaliselle metsälle. Kun muutetaan hiilidioksidiksi:

8–15 t C ha⁻¹ v⁻¹ × 3,67 ≈ 30–55 t CO₂ ha⁻¹ v⁻¹

Eli GPP-tasolla 30–55 t CO₂/ha/v on ihan linjassa sen kanssa, mitä näet Lettosuon taulukossa (40–50 t CO₂/ha/v). Tässä ei vielä ole virhettä.

Mutta: GPP ei ole “nielu” siinä mielessä kuin ilmastopolitiikassa puhutaan.GPP ≠ metsän CO₂-nielu. Tässä menee helposti sekaisin kolme eri asiaa:

GPP (gross primary production). Kaikki kasvien yhteyttämä hiili. Tästä iso osa palaa heti takaisin ilmakehään autotrofisena respiraationa (kasvien oma hengitys).

NPP (net primary production)NPP=GPP−Raut. Se osa hiilestä, joka jää kasvien biomassa- ja juurikasvuun, karikkeeseen jne.

NEP (net ecosystem production) NEP=NPP−Rhet. Kun vähennetään vielä maaperän ja hajottajien hengitys (heterotrofinen respiraatio), saadaan ekosysteemin todellinen hiilitase.

Tämä NEP (tai siitä johdettu NEE) on se, mitä käytännössä tarkoitetaan metsän CO₂-nielulla. Eli: GPP on “bruttotulo”, nielu on “nettotulos”.

Kun kerroit: Jos laskee Suomen metsien CO₂-nielun keskimäärin 10 t C/ha mukaan…

Tässä käytät GPP:n suuruusluokkaa ikään kuin se olisi suoraan nielu. Se johtaa liian suureen lukemaan.

Missä kohtaa Kurjen lasku karkaa taas käsistä?

Kurki laski: 10 t C/ha/v × 3,67 × 20 Mha = 734 Mt CO₂/v

Tämä vastaisi sitä, että koko GPP olisi suoraan pysyvää hiilen sidontaa. Todellisuudessa GPP:sta ehkä noin 40–60 % palaa takaisin ilmakehään kasvien hengityksenä. Lopusta osa varastoituu biomassa- ja maaperähiileen, osa taas vapautuu hajotuksessa. Siksi Suomen metsien virallinen nielu on luokkaa kymmeniä Mt CO₂/v, ei satoja. Se, että päädyt 734 Mt CO₂/v, kertoo nimenomaan siitä, että käytät GPP:tä väärässä roolissa.

Tältäkin laskusekoilulta olisit säästynyt, jos et yrittäisi kaikkea itse keksiä.

Annan sinulle nyt todella hyvän vinkin. Kun keksit taas jotakin suuremmoista, tarkistuta myös se AI:lla.

Eli virhe oli taas sylttytehtaalla, ei sen kauempana.