En uskonutkaan, että Kurjen mieli muuttuisi, mutta ainakin muille asia toivon mukaan jotenkin selkeni.

Punainen kirja arvioi lajien uhanalaisuutta, arvioitujen lajien määrän perusteella ei voida tehdä päätelmiä esim vanhojen metsien kaikkien lajien määrästä, varsinkaan kun suurta osaa lajeista ei ole uudelleen arvioitu koska ne on aiemmin metsien pääluokissa todettu yleisiksi ja elinvoimaiseksi.

Sekä lajitietokeskuksen että Punaisen kirjan vanhat metsät, varjoiset metsät, harjumetsät ja muut erikoismääreillä haettavien alueiden arvioitujen lajien lista on edellä mainittujen alueiden erityispiirrelajeja, joitten lajien lisäksi em alueilla elävät tuhannet yleiset ja elinvoimaiset metsien lajit.

Vaikka kuinka yrität väittää, puut, sammalet, sienet, metsäkanalinnut, petolinnut, nisäkkäät (poislukien liito-orava) ovat yleisiä myös vanhoissa metsissä vaikka lajit eivät ole noissa listoissa.

Vuokon vähän yli 100 kukkakasvin arvion perusteella ei voi tehdä suuria päätelmiä.

Kurki nyt nosti esille Lajitietokeskuksen vanhat metsät lajimäärän, mutta eihän siellä ole listattu vanhoihin metsiin yhtään lajia, kun käytetään Kurjen määrettä ensisijainen elinympäristö. Miksiköhän näin on?

Sieltä sun täältä noukitaan lukuja mutta ei oikein tiedetä mitä luvut tarkoittavat.

Punainen kirja ei edelleenkään ole metsätyyppien kaikien lajien luettelo.

Jos laji on arvioitu yleiseksi laajassa metsien lajien arviossa, ei sitä arvioida uudelleen varsinkaan erikoismääre alueissa, jota vanhat metsät ovat, kuten varjoisat metsät, harjumetsät jne.

Tästä hyvä esimerkki on puut, joita ei ole Kurjen mainitsemassa vanhojen metsien arvioidussa 1163 lajin listassa. Listasta puuttuvat myös metsäkanalinnut, petolinnut, suuri osa sienistä, jäkälistä ja sammalista. Listassa ei ole myöskään metsien tuhohyönteisistä kuin kuolemankello, ei tukkimiehentäitä, ei pistiäisiä, ei nävertäjiä, eikä kirjanpainajaa.

Miksi, koska esim kuusi ja mänty on todettu yleiseksi ja elinvoimaiseksi lajiksi samoin kuin valitettavasti tuhohyönteisetkin. Vanhojen metsien lajien uhanalaisuusarviossa keskitytään pääasiassa vanhoissa metsissä eläviin lajeihin ja niiden uhanalaisuuteen.

Vanhoissa metsissä elää myös suuri osa yleisistä ja elinvoimaisista metsien lajeista, eivätkä ne ole siellä sen harvinaisempia kuin muissakaan saman metsätyypin nuoremmassa versioissa. Näitä metsien lajeja on noin 8200, eikä 9200 kuten aiemmin väitin, anteeksi kirjoitusvirhe.

Punaista kirjaa toimittanut Esko Hyvärinen on todennut:

”<span data-olk-copy-source=”MessageBody”>Lisämääre v on merkitty lajeille, jotka ovat esiintymisessään rajoittuneet/vahvasti painottuneet vanhoihin metsiin, eikä sen perusteella voi tehdä päätelmiä vanhojen metsien kokonaislajimäärästä. Lisämääre v sisältää myös yksittäiset vanhat puut ja runsaasti lahopuuta sisältävät nuoremmat metsät (=metsien luontaisen sukkession alkuvaihe, jossa on runsaasti jäljellä puuainesta edeltävästä vanhemmasta sukkessiovaiheesta).”</span>

Eli kyse ei ole vain fyysisesti vanhoista metsistä vaan yleisesti riittävästi lahopuuta ja myös vanhoja puita sisältävästä metsästä.

Metsien eri ikävaiheilla on oma tehtävänsä, turha niitä on mihinkään paremmuusjärjestykseen laittaa, ei ainakaan Punaisen kirjan perusteella.

Vuokko on verrannut vanhan kuusikon ja hakkuuaukean kukkakasvien lajimääriä? Metsissä on n 4800 hyönteislajia ja n 2700 sieni/jäkälälajia. Putkilokasveja on noin 160 (joiden osa kukkakasvit ovat), valitettavasti Vuokon arvioiman noin sadan lajin perusteella voi tehdä suuren suuria johtopäätöksiä.

Vuokko on myös ihan hyvin sanonut: ” Tavoitteena pitäisi olla metsä, jossa on eri-ikäisiä ja erilaisilla maaperillä kasvaneita metsiköitä, koska se tukee sekä monimuotoisuutta että hiilensidontaa.”