Käyttäjän Pakahe kirjoittamat vastaukset
-
Nyt on käsitteet tosi pahasti sekaisin.
Yhdiste on kemiallinen aine, joka muodostuu kahdesta tai useammasta alkuaineesta ja yhdisteellä on kiinteä kemiallinen kaava.
Mikä on humuksen kemiallinen kaava Kurki?
Humus on orgaanisten aineiden seos, se sisältää useita kemiallisesti sitoutumattomia aineita, eikä humuksella ole mitään kiinteää kemiallista kaavaa, joten humus ei ole yhdiste.
Eikä humus täysin liekene veteen, mutta osa humuksen orgaanisista hapoista kyllä.
Kuten kerroin, järven lahden pohjan aine ei ole kiintoainetta kuten yrität väittää vaan sedimentoitunutta humusta ja jos yrität väittää, että ei humus sedimentoidu, ota ensin asiasta selvää, ettei tarvitse perusasioita taas käydä läpi.
Voi Kurki, nyt kannattaisi henkäistä ja vähän miettiä, mitä kirjoittelee.
Pakkohan tänne on palata kun ihan nimeltä taas mainitaan ja lainataan tekstejä.
Siis tämä humuksen hajoaminen 6-12 kuukaudessa oli oikeasti Kurjen oma pullo juttu, näin vähän epäilinkin. Eli yhdistit oman pullokokeen Helsingin yliopiston tutkimukseen, sepä kävi näppärästi, varmaan p arvo oli todella julma.
Sukeltamani järven lahden pohjan kerros ei ole mitään mineraali kiintoainetta: hiesua, savea, silttiä tai hiekkaa. Orgaaninen kiintoaines on näpeissä aivan erilaista kuin humus, karikkeesta saat puristettua vaikka pallon, humuksesta et saa puristettua mitään massaa, se vain velloo vaaleanruskeana pilvenä.
Järven pohjan humuskerrokseen voi sukeltaa, ilman että siinä tuntuu mitään erityistä vastusta, kiintoaineeseen ei sukellella. Mutta mukavaa humussukeltelu ei ole, näkyvyys on 0, ei nää edes sukellusmittareita vaikka tuo maskiin kiinni.
Mutta eipähän lopu sukellushommat, enemmänkin joutuu rajoittamaan filttereiden harjauksia ja vaihtoja.
Pitänee kertoa asiakkaille, että nyt meillä on nero löytynyt kun voi keskustelupalstalla heittää vastauksen, ettei varmasti ole humusta. Voinevat ottaa sinuun yhteyttä jos epäilevät näinköhän on tosissaan?
Mitä taas tulee ojituksen N ja P aiheuttamaan kuormitukseen ojitusalueen vesistöihin, ilmasta tuleva 15 g/ha/v fosfori laskeuma on mielestäsi järkyttävä, mutta 20 g/ha/v P lisäkuormitus ei oikeastaan mitään, niimpä niin.
EDIT
Veden humus on orgaanista ainesta, joka muodostuu kasvien ja eläinten hajoamisesta maaperässä. Tämä aines liukenee veteen ja antaa sille tyypillisen kellertävän tai ruskean värin, ja se voi myös aiheuttaa maan tai turpeen makua ja hajua. Humusta esiintyy erityisesti turvemaiden ja soiden lähivesissä, ja se on hyvin yleistä Suomen järvissä ja kaivovesissä.
Humus ei häviä vedestä itsestään lyhyessä ajassa. Se on stabiili, ja sen poistaminen on hidasta. Mistähän tämä Kurjen 6-12 kk ”tutkimustulos” on peräisin, omista pulloista?
Leinosen kurki voi kertoa samalla minulle, joka sukellan puhdistamassa järvivesisuodattimia, mitä on se pohjan tummanruskea pölisevä ainekerros jonka paksuus vaihtelee järvenselän mitättömästä alle sentin kerroksesta jopa puolen metrin kerrokseksi lahdissa, joita ympäröivillä soilla on lahteen laskevia ojituksia?
Silttiä se ei ole, jää veteen pilveksi pitkäksi aikaa, eikä ole näpeissä saippuamaista kuten siltti. No humustahan se on ja kerros vain paksunee vuodesta toiseen, kun syöttö on suurempi kun hävikki. Jos et usko, mennään yhdessä vaikka 10 metriin, ei tarvitse mennä syvemmälle jos et halua.
Näitä järviä on paljon.
Kyllä ne suo-ojitukset vain lisäävät ravinnekuormitusta ojitusalueen veistöissä. Se että koko maassa metsätalouden aiheuttamat TOC päästöt ovat ”vain” 4 % kokonaispäästöistä ei anna mitään kuvaa siitä, mitä ongelma on siellä, missä on ojituksia, ja niitä meillä piisaa.
Ja millä perusteella ojitusten aiheuttat P ja N päästöt ovat pienet, silläkö perusteella, että kun päästö ei ole yli tonni per hehtaari, niin sitten se on mitätön? Taitaa enemmänkin olla siksi, että P ja N päästöt ovat niin reilusti suuremmat ojiusalueilta kuin luonnontilaisilta alueilta, jolloin ne pitää jollakin konstilla nihiloida.
Näin on mukavasti metsätalouden vesistövaikutukset selvinneet, 101 sivua silkkaa faktaa. Vaikka onhan vielä joku vääräuskoinen mukana.
On se vain outoa, että Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa joillekin sudet ovat ongelma. Itse olen asunut lapsuuteni ja suuren osan aikuisuuttani korvessa rajan tuntumassa ja Savossa näkemättä yhtään sutta. Myöskään pienviljelijä isovanhemmat eivät tai heidän karjansa tai koirat eivät joutuneet petojen saaliiksi.
Valistakaa minua, miksi vaikka noin 400 sutta /300 000km2 on muuta kuin itse rakennettu ”ongelma”. Kuinka paljon meidän metsästys ja muita koiria kuolee liikenneonnettomuuksissa ja hukkumalla.
Sudethan tappavat valkohäntäpeuroja ja hirviä vähentäen niiden aiheuttamia vahnkoja. Itsellä on pari +45 kg koiraa, enkä todellakaan usko, että yksikään susi tuhlaa energiaa heitä vastaan.
Jos yksinäinen koira lähetetään innoissaan jälkeen, omistaja tekee tietoisen riskin. Koira voi kuitenkin suuremmalla todennäköisyydellä hukkua tai jäädä auton alle kuin kuolla pedon suuhun (tilastollinen fakta).
Suorittavalle portaalle kysymys, korvattiinko petovahingot ja oliko ”sieluun ottava susikokemus” omakohtainen?
Ollaan samaa mieltä, kiitos Kurki.
Vastauksesi on vähän epäselvä, onko päästöjä vähennetty 80 % ja mistä lähtökohdasta vai onko 80% Itämeren rannikkovaltioista vähentänyt päästöjä.
Muista Kurki, termien oikea käyttö on tärkeää.
Mutta näinhän lähestytään keskustelussa 100 sivun maagista rajaa pääsemättä yhtään mihinkään.
Eikä mitään kommentia Matti Lappalaisen tutkimuksesta? Siitähän kyse oli.
Muuttaako ”oikea” termi mustan mönjän koostumusta, Husq165r ja moni muukin kommentoija (98/100:sta) on oikeassa. Ja veikkaampa, että jos käyttäisimme ”oikeaa” termiä, se ei enää olisikaan ”oikea”.
AJ, jos kysymyksesi oli minulle osoitettu, en kehittele tuon tason teorioita , sitä varten on alan oikeat tutkijat.
Matalia järviä syvennettäsiin? No jopas tuli todella kustannustehokas ehdotus. Keskustelun taso nousee uusiin sfääreihin vai vajoaako yhä syvemmälle?
Finer tutkimuksen sivun 29 kuvan 2 tuloksista tutkijat itse toteavat, että tulokset eivät ole tilastollisesti merkittäviä, aineisto oli tuolloin suurelta osin käsittelemättä ja tutkimus kesken.
Tarkoittanet edesmennyttä Matti Lappalaista, hän nosti esille Itämeren sisäisen kuormituksen.
Hän mietti syitä, miksi vähentyneestä ihmisen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta huolimatta Itämeren ravinnekuormitus ja sinilevätilanne pahenee.
Ei hän kieltänyt, etteikö ihminen aiheuttaisi myös Itämerelle ravinnekuormitusta.
Hän korosti hapettomissa syvänteessä tapahtuvaa ravinteiden vapautumisen noidankehää.
Hänen mielestä myös happirikkaat suolavesipulssit ovat vähentyneet, mutta tämä hänen havainto on todettu paikkaansa pitämättömäksi.Suolapulsseissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. ” Salinity dynamics of Baltic sea” Lehman et al 2022.
Soiden ojitukset lisäävät sisämaan vesistöjemme ravinne ja mystisen ”mustan mönjän” kuormitusta.
No varmasti Pietarin sonnat ovat jo 1800- luvulla aiheuttaneet ongelmia Itämerelle. Pietarin väkiluku oli 1800 n 200000 ja 1900 noin 1200000.
Soiden ojitukset lisäävät sisävesiemme ravinnekuormitusta.
Sen näen itse kun sukeltelen ja putsaan pohjaan asennettuja järvivesisuodattimia, jos ei ole ojituksia, näkee 10 metrissä ilman lamppua tehdä töitä. Jos on vesistöön laskevia suoojituksia, 4 metrissä pitää sytyttää lamput.
Sama pätee jos on paljon maataloutta järven ympärillä.
Asia on moneen kertaan tutkittu.
89 sivua on ”keskusteltu”
99 kommentoijaa tietää miten asia on ja 1 jankkaa näitä näitä omia tulkintojaan fantasiapulloista. Ihan turhaa touhua.
”Tässä Itämeren perusanatomian kertaus sitä tarvitseville.
Tässä myös.”
Kurki ei kertoile mitään Itämeren anotomiaan liittyvää, vaan väittää suurimmalta osin patologista prosessia fysiologiaksi.
Itämeri on suolaköyhä matala sisämeri, jonka vähähappisista syvistä osista vapautuu ravinteita ruokkimaan sinileväkasvua.
Gotlannin syvänteen 1800 luvulta laajenneet sinileväkukinnot ovat suurelta osin ihmisen toiminnan käynnistämiä, Tukholman asukasluku kasvoi 1800 vuoden noin 75000 asukkaasta vuoden 1900 n 300000 asukkaaseen. Ruoka tuotettiin lähellä, kaikki kaupunkien sonta kipattiin sananmukaisesti mereen tai jokeen. Mutta nyt tilanne on happiköyhissä syvänteissä jo niin huono, että sieltä vapautuu jo meren omassa oravanpyörässä ravinteita.
Tietenkin ihminen on lisännyt Itämeren ongelmia, maatalous suurimpana, mutta on parantamisen varaa vielä metsätaloudessa.
Sisävesissä ojitetut alueet aiheutta merkittävän ravinnekuormituksen. Jos ojituksia ei ole, metsätalouden aiheuttama vesistökuormitus on pieni.
Itämeri on jaettu useisiin osiin, joista jokaisella on omat ominaispiirteensä. Nämä osat jaetaan yleisesti kahteen pääryhmään: suuret lahdet ja pääallas.
Pohjanlahti- Perämeri: Itämeren pohjoisin osa, joka sijaitsee Suomen ja Ruotsin välissä. Se on erittäin vähäsuolainen makean veden virtausten ja mataluuden vuoksi, ja jäätyy usein kokonaan talvella.
- Selkämeri: Perämerestä etelään sijaitseva osa, joka on syvempi ja suolaisempi. Sen ja Perämeren välinen matala alue tunnetaan Merenkurkkuna.
- Ahvenanmeri: Itämeren ja Pohjanlahden yhdistävä merialue, joka sijaitsee Ahvenanmaan ja Ruotsin välissä.
- Saaristomeri: Maailman suurin saaristo, joka sijaitsee Suomen lounaisrannikolla. Se on erittäin matala ja sokkeloinen alue, jossa on tuhansia saaria.
Muut lahdet ja altaat
- Suomenlahti: Itämeren itäisin osa, joka ulottuu Suomen ja Viron välissä Pietariin saakka. Se on liikenteellisesti erittäin tärkeä lahti.
- Riianlahti: Suurista saarista (mm. Saarenmaa) eristetty lahti Viron ja Latvian rannikolla.
- Gotlannin allas: Itämeren pääallas, joka on sen syvin ja suurin yhtenäinen alue. Sen ja Tanskan väliset alueet tunnetaan nimillä Bornholmin ja Arkonan altaat.
- Tanskan salmet: Itämeren ainoa yhteys Pohjanmereen ja Atlanttiin, johon kuuluvat Juutinrauma, Iso-Beltti ja Vähä-Beltti. Ne ovat erittäin tärkeitä, sillä niiden kautta Itämereen pääsee suolaista ja hapekasta vettä valtamerestä.
Tässä Itämeren perusanatomian kertaus sitä tarvitseville.
