Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Just näin, raivuut vuosi ennen hakkuuta, niin ei tarvi yhtään pudotella kaadettuja runkoja, vaan katkoa pelkästään kaikki ylimääräiset. Firmoilla täällä menee usein niin että ennakkoraivuu tehdään juuri ennen hakkuuta, tietysti ainakin kelirikkoleimikot kun ostetaan, niin hetihän ne on hakkuuohjelmassa. Itselläkin on usealla tilalla harvennuksia tulossa ja mitä ei itse viitsi harventaa, ennakkoraivuu tietysti ensin ja sitten tarjouksia kysymään seuraavana syksynä.
Ensiharvennusten tukkien ja pikkutukkien myyminen hieman mietityttää, olisiko paras myydä kuitenkin sellufirmalle hyvälatuisetkin ensiharvennukset, jolloin parhaat rungot olisivat varmemmin pystyssä hakkuun jälkeen, onko ajatuksia? Aika pieni riski tietysti että sahan moto alkaisi tukkia oikein keräämään enskalta, mutta kannattaako muutaman kympin tai satasen takia ottaa mitään riskiä.
Ovat kuitenkin myyneetkin joitakin tutkimusmetsiä sisältäviä erillispalstoja, kun suurin osa vanhan Metlan maista siirrettiin suoraan Metsähallituksen metsätalouskäyttöön. Saakohan noita vanhojen tutkimusmetsien arkistoja käydä penkomassa, vähän kiinnostaa yhden palstan kuvoiden historia, kun on omassa omistuksessa nykyisin. Taas aiheen vieressä syvällä..
Lisäksi metsurihakkuuna ja alun motoharvennuksetkin enskat tehtiin pienemmällä poistumalla, eikä manuhakkuussa havutus ollut kokonaan uran suojana. Motoharvennuksessa kun poistetaan 70 mottia hehtaarille ja kaikki oksat ja latvat on urilla ja kantokäsittely suoritetaan niin onnistuuhan nuo kesähakkuutkin, kelirikko leimikot on asia eri. Useimmin kesähakkuun esteenä on tiestön kunto.
Maannouseman räjähdysmäinen kasvu on melkovarmasti seurausta kesäaikaisista hakkuista ja puutavaran ajosta. Kun metsäkoneet alkutaipaleellaan yleistyivät ja kesäisinkin alettiin puita ajamaan, olivat urapainaumat lähes ojitukseen verrattavia. Sentakiahan nuo kesähakkuun kannot käsitellään, meni vaan ainakin 30 vuotta kesähakkuut tuurilla, joskus hyvällä ja joskus huonolla.
Varmasti 2000 tuntia sahaa näillä Stihlin ammattikäyttöön tarkoitetuilla raivussahoilla ja moottorista löytyy vielä tehoja. 450 on hyvä saha ja siihen saa huippukierroksetkin ruuvattua, jos sellainen tuntuu tarpeelliselta. Kytkimiä voi matkalla mennä, jos on paljon paksumpaa katkottavaa.
Aikoinaan kun linjojen raivauksessa ja kepityksessä käytettiin vesureita niin parhaimmaksi osoittautui pitkään varteen lyhyen vesurin terä. Oiskohan Jätkän mainitsema vesuri juuri tällainen. Pitkän varren ansiosta voi lyödä kahdella kädellä ja kevyen terän ansiosta voi tehdä tarkempaa työtä yhdellä kädellä.
