Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Erikoista että osa kieltää koron merkityksen, vaikka kutenkin toimii sen mukaisesti. Kuivankankaan uudistamisessa käytetään kylvöä tai luontaistauudistamista, koska istutusketjun hinta on sille pohjalle niin kova että 2% laskentakorollakaan homma tuskin kannattaisi. OMT pohjat taas mätästetään ja istutetaan kuusen taimilla, sehän kannattaa sijoituksena, kun se tuottaa nopeahkolla kiertoajalla 6%.
Ja kun viimeksi harvennusohjeita sekä kiertoaika suostuksia muutettiin Tapion toimesta, niin syynä oli laskentakoron huomioon ottaminen. Aiemminhan Tapion suositukset optimoi puuntuotantoa, ei taloudellisesti kannattavimpia harvennuksia tai kiertoaikoja. Että sellaisia neropatteja sitä 2000-luvulla on, sopii Jätkän pätkänkin päivittää omaa sivistystä tälle vuosituhannelle.
2% tuotto vaatmuksella päätyy aika konservatiiviseen metsän kasvatukseen. 5% tuotto vaatimuksella harvennuksia täytyy suunnitella tähdäten nopeaan kiertoaikaan, tai vaikka yläharventaen. Eihän sillä metsällä ole mitään optimaalista tuottoa, joka ei riippuisi siitä korosta. Ei voida optimoida tuottoa huomioimatta korko tekijää. Jos ajatellaan metsä edellä, mahdollisimman hyvää tukkipuusaantoa tai motti saantoa tietyllä aikajaksolla, niin eihän se optimoi sitä sijoituksen tuottoa. Kun niitä tuloja ja menoja on matkan varrella, jotka riippuvat siitä tuottovaatimuksesta tai laskentakorosta, niin sittenhän sitä pitää laskea ne tulot ja menot nykyhetkeen käyttäen sitä laskentakorkoa tai tuottovaatimusta. Voihan sitä tietysti kasvattaa mutu tuntumalla käyttämällä karuilla pohilla kylvöä ja rehevillä istutusta ja harventaa niinkuin motomies sen osaa, kyllä silläkin tavalla voi onnistua.
Jos nyt kuitenin pysytään asiassa, niin kyllähän harvennuksen voimakkuudella vaikutetaan suoraan järkevän kiertoajan pituuteen. Voihan se olla että harvennuksen voimakkuuteen vaikuttaa eniten se miten paljon kelpo tukkiaihioita metsässä on, mutta ihanne tapauksessa korko tekijn voi ottaa huomioon ja ohjeistaa hakkuut sen mukaisesti. Vrt. 1200 tukkirungon kasvatus yläharvennuksilla ja pitennetyllä kiertoajalla, vastaan 700 tukkirungon kasvatus yhdellä harvennuksella vaikkapa MT männikössä.
Tuossa olisi pdf suoraan asiaan. Ja nykyisin Tapion ohjeissa on käytetty suopohjilla toimenpiteisiin 2 – 3 % korkoja ja kivennäismailla parhailla pohjilla korkeampia laskentakorkoja.
Maanantaina pitäisi taas sovitella raivaussaha Octavia Scoutin perälootaan ja lähteä pehmeän tien varresta raivuulle. Kyllähän sinne etuveto autollakin pari vuotta sitten pääsi, mutta joskus piti sitten peruuttaa takaisin isolle tielle, Nykyään ei ole samanlaisia tarpeita pehmeissä paikoissa, neliveto ei jää sutimaan paikoilleen.
Omakohtaisia kokemuksia savimaan männiköistä. Olin 4 vanha kun isäni istutti vanhat laitumet (savipeltoa) männyn taimilla, osallistuin tietysti innokkaasti talkoisiin. Tein noissa ensiharvennuksen noin 25 vuotiseen puustoon, jolloin poistin kaikki vänkkyrät ja alle jääneet. Ensiharvennuksesta toivuttuaan puusto kasvoi varmasti 15 mottia vuodessa. Toisen harvennuksen tein 36 vuotiaaseen, jolloin poistin kaikki puut, joista tuli kahta tukkia ja mitä mutkapuita oli jäljellä. Nyt on 600 runkoa suoria tukkipuita ja vielä joku alle tukkipuun kokoinenkin, hurja kasvu on puustossa romahtanut susipuiden poiston jälkeen, pitäisikin kairata että tapahtuuko siellä enää mitään. Kun tein harvennuksen vuonna 2008, oli tukin hinta niin hurja että yläharvennus oli vähintään kannattava, sanoisin pakollinen. Minulla on sellainen toive, että 55 vuoden kiertoajalla tuosta kuitenkin se 200 mottia hehtaarilta tukkia raapaistaan, voi olla että jää toveeksi.
Sellainen erikoisuus tuossa oli, että taimia ei tarvinnut heinätä, eikä syöneet myyrät. Hirvet sitten vähän myöhemmin vikuuttivat ja tekivät niitä vänkkyröitä. Istutuskin tosin tehtiin paljasjuuritaimilla kyntöpalteeseen.
Olen kyllä samaa mieltä MM:n kanssa. Erikoiset lehtipuut kelpaavat liian hyvin kaikille jyrsijöille ja lopuksihan ne erikoisuudet rauhoitetaan, jos sattuvat isoksi metsäksi kasvamaan.
Ja osalle metsänomistajistakin on jäänyt päälle jonkinlainen kolhoosi ajattelu. Olihan vielä 90-luvullakin metsäopetuksessa kansatalouden edistäminen yksi tärkeimpiä metsätalouden tavoitteita. Jos tuottovaatimus on se että saa omansa pois ajan saatossa ja saa samalla palvella isänmaataan, niin kyllä niistä metsäpohjista voi vähän maksaakin.
