Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
20-30 litraisten puustojen korjuu on varmastikin ministeriössä hyvä idea, kotimaiset konevalmistajat tekevät koneet, urakoitsijat hankkivat niitä kilpaa ja energiapuu bisnes kukoistaa. Tuossa vain on se huonopuoli että urakoitsijat eivät tuollaisia koneita halua, kun 20-30 litraisen puuston korjuusta ei jää kantohintaa, jos kunnon palkkaa edes tekijöille. Tympeäähän se semmoinen työnteko on, missä metsänomistaja aina ihmettelee mites tässä näin kävi vaikka itse työn tehnyt tekee homman puoli ilmaiseksi.
Suuryritysten toimintaympäristöjen luominen mahdollisimman hyväksi on Suomen kärkihanke ollut jo pitkään, siinä jää yksityiset metsänomistajat, eläkeläiset, luonto, perustuslaki, sote ja kaikki mahdollinen toiseksi. On ihan älytöntä alkaa metsänomistajien käymään oikeutta isoa metsäfirmaa vastaan, viisaampi on vain jatkaa eteenpäin unohtaen kärsitty vääryys, oikeuslaitokselle on tärkeämpi säilyttää suuryritysten toimintaympäristö, se on pyhä asia.
MG:n ostomiehelle ei tarvi kuin soittaa ja kysyä hinnat, kun puut on tienvarressa soittaa uudestaan ja kertoa tienvarren motit. Sähköposti kilahtaa kun kauppasopimuksen voi hyväksyä netissä. Voihan tuon tietysti vähän erilaillakin tehdä, mutta harvoin on hankintapuun ostokieltoja ollut ja jos on ollut, kesto muuan kuukausi.
Ja excelissä on oma veroilmoituskin, kuitit lompakossa ja kaapissa sekä pankin palvelussa, josta ne tulostelen. Jatkuva seuranta kuiteista ei ole minusta tarpeen, en kuitenkaan pelaa tuon tuloksen kanssa hankintoja tekemällä, tulos on mikä on, usein negatiivinen. Kaikki tekemiset ovat metsä ja omat resurssit edellä, sekä tietysti markkinoiden mukaan (puun hinta, lannoitteen hinta). Eikähän noista kemera rahoistakaan tiedä, milloin rahat tulevat, tänä vuonna tulivat joulukuun loppupuolella.
Kassavirta plussalle ja tulos nollille, niinhän sitä yritetään. Suurin kulunki oli lannoitteet (4tn) ja raivaussahan ja moottorisahan bensat. Hakkuutuloja oli 9000 euroa ja kemeratukia 6000 euroa ja ostokuittien + matkakulujen summa reilu 5000 euroa ja poistot alle 100 euroa, eli positiivinen kassavirta tuli selkeästi ja tulos kuitenkin -1600 euroa. Ilman lannoiteinvestointia tulos olisi ollut lähellä nollaa. Hankintahakkuuillahan tuo tulos saadaan tappiolle.
Kyllä minäkin ostaisin 100 ha:n omt-pohjan 500 euroa/ha, jos ajomatka olisi alle 20 km. työtähän siinä olisi ensimmäiset kaksi vuotta, kun pitäisi saada istutettua niin paljon kuusen taimia, ehkä 1200 kpl/ha ja 50 ha/vuosi. Varhaisperkausta voisi jakaa jo neljälle vuodelle, kun on noita muitankin palstoja hoidossa.. Heinäykseen jos isolla uudistusalalla joutuu, niin sitten tulee kyllä harrastustoimintaa liikaa. Ja se tieasiakin tietysti vaikuttaa paljon. Tuostahan voisi Metsäkupsan ohjeen mukaan löhkaista myyntiin pari 10 ha:n puuhapalstaa kun taimikko on selkeästi vakiintunut.
Lukitusmuttereita saa olla repussa sitten myöskin, kun kuluvat teränvaihdossa. Raivaussahan teroittamiseen ei kulu aikaa montaa minuuttia, sama aika kuin siihen terän vaihtamiseen. Lukitusmutterit ovat melko tyyriitä, taitaisi Tolopaisen systeemillä mennä ammattimiehellä parikymmentä lukitusmutteria vuodessa, varmaan niistä saa alennusta kun ostaa useamman kymmenen erissä. Minun mielestä teränvaihtaminen tulee kysymykseen vain kiveen sahauksen tai terän loppuun kulumisen vuoksi.
Vuonna 2007 suomalaiset tutkijat kirjoittivat tutkijakirjeen, jossa tutkijat vaativat Lapin vanhojen metsien suojelua ja kertoivat että asiat ovat Lapissa ajautumassa metsien osalta huonoon jamaan. Kirjeen allekirjoitti yli 250 tutkijaa ja se tietysti käännettiin erikielille ja julkaistiin ainakin Greenpeacen toimesta monessa paikassa varmaan monenlaisten kuvien ja skenaarioiden kera. Stora Enso sai kyselyjä ja tietysti huonoa mainetta ja lopulta Kemijärven sellutehadas päätettiin sulkea ja Stora Enso osoitti näin olevasa Lapin vanhojen metsien suojelija. Olikohan noiden yli 250 tutkijan mieli hyvä kun saivat aikaan tämän? Osa varmaan koki onnistuneensa, mutta luulenpa että valtaosa olisi toivonut vain yksittäisten metsiköiden suojelua, joka oli kirjeen alkuperäinen tarkoitus.
Eihän tässä pilkata, liioittelu on savolaisuuden suola ja se maustaa näitä metsäisiäkin keskusteluja mukavasti. Savolainen, joka liioittelee, osaa nauraa itselleen sekä tekee pilaa itsestään ja läsnäolijoista on hauska seuramies. Kaikki savolaisetkaan eivät ole samanlaisia, mutta liioitteleminen on heille yhdistävä tekijä.
