Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Eikös näitä Laakkosen sijoitus taitoja kehuttu täälläkin jossain ketjussa. Taitaa olla niin että perus työ, eli varsinainen bisnes hoidetaan hyvin ja voittojen ”sijoittaminen” on holtitonta.
Hyvähän se on jos nyt ostovaiheessa jo ilmoittavat että tukin minimi läpimitta on 18 tai 20 cm. Kun se on tahtonut olla käytännössä usein 18 cm, vaikka kauppaa on tehty 15 cm:n läpimittaisista. Olen kyllä tullut siihen lopputulemaan, että näissä katkonta asioissa on eri paikkakunnilla ja ostajittain hyvin erilaisia käytäntöjä. Ja varmaan leimikkokohtaisesti vielä saman ostajankin toimesta tulee vaihtelua, varsinkin jos siellä viitsii olla valvomassa.
Isot sijoittajat ostavat mielellään tällaisia yrityksiä, joille taataan tietty tuotto. Koko kauppasumma saadaan halpakorkoisella lainalla ja lainapääoma laitetaan uuden yrityksen taseeseen. Sitten kassavirroista maksetaan omistajile osingot ja taseen takia firma tekee paperilla niin huonoa tulosta ettei veroja tuloksesta tarvitse paljon maksaa.
Siinä oli joku systemaattinen tilastoimis asia, mitä en nyt muista. Toisaalta kun juttuja kuuntelee että pystyyn ensiharvennuksilla tarjotaan alle 10 euroa, niin onhan tuossa laskua tullut sitteen iman tilastoimisen tuomia muutoksiakin.
Mutta hankintapuukin on koukannut selkästi alaspäin, sitä ei haluttaisi juuri ollenkaan, sen olen kuullut ostomiehiltä. Ostaahan ne, mutta maksavat sitten minimaalisesti. Saa nähdä miten halukkuus lisääntyy hankintapuullekin, kun Äänekoski käynnistyy.
Tämä alennusmyynti kertoilee kyllä sitä että puuta on tarjola paljon enemmän, mitä sitä käytetään. Onneksi asiaa hieman korjataan nyt sellufirmojen puolesta, vielä kun saataisiin energiapuun kysyntä nousuun niin alkaisi hinnassa näkymään. Minä luulen että hinnan korotukset selluteollisuuden ”kilpaillessa” pienpuusta ovat melko maltillisia, tarvitaan kartellin ulkopuolisia tahoja tekemään sitä kilpailua, no pikkutukki tuo sitä kilpailua ja sitten tämä energiapuu.
Luotettavia kumppaneitahan sitä yleensä haetaan. Lisäksi kumppanuudesta pitäisi olla myös itselle hyötyä. Minä olen osan kumppanuuksista opiskellut kantapään kautta, lähinnä puiden katkonta on tullut pari kertaa kalliiksi. Kuitenkin kun on kymmeniä vuosia ollut alalla, ymmärtää jo asiat riittävän hyvin pärjätäkseen. Ja eihän se aina kaikki tarvitse mennä niinkuin Strömsössä, pääasia että kokonaisuus on hallinnassa.
Ja metsänomistaminen on minulle elämäntapa. Saan monipuolista sisältöä elämään ja työllistän kausilunteisesti itseni. Palkka ja sijoitetun pääomn tuotto ovat heikkoja, mutta kokonaisuuden mielekkyys on tärkeämpää. En ymmärrä miksi jokut ostavat nykyhinnoilla metsää sijoitusmielessä ilman tarpeellisia kykyjä omatoimiseen metsänhoitoon, sitä voi kyllä kyseenalaistaa, joko ymmärrys on huono tai syy pitää olla jotain muuta kuin taloudellinen hyvinvointi.
Ainakin tuon kaukokuljetuksen osalta homma menee toimituskupoissa kalleimman kautta, vai mikä taho huolehtisi kuljetusten suunnittelusta. Sen sijaan koneketjujen osalta ketjutukset saataisivat onnistuakin ja korjuun voisi saada ihan kohtuu hintaan. Kyllä minä sanoisin että jonkinlainen hankintakaupan tai korjuupalvelu mallin lisääminen voisi tulla kysymykseen ja tietysti jobbareiden tekemä toimituskauppa olisi suotavaa, mutta metsätalousyrittäjän itse hoitaessa koko paletin mennään kyllä väärille poluille.
Kyllä metsäomaisuudsta pitäisi osata irtautua siinä viheessa kun ei itse kykene hoitohommiin. Mitä sillä on väliä enää mitä siellä mesässä tapahtuu, jos ei sinne enää itse kykene edes menemään. Myymällä jälkipolville tai ulkopuolisille on paljon viisaampi tapa kuin pantata omaisuutta, jonka arvo ei nouse sillä etä sitä ei hoideta. Mutta onko tuo perintöveron korottaminen sitten se oikea tapa ohjata, kyllähän täällä puuta riittää, vaikka osa omistajista ei enää metsälleen mitään teekään. Jos perillinen on kiinnostunut metsänhoidosta, pitäisi tuo myyminen olla järkevälle perheelle itsestään selvyys. Minun isä myi metsänsä alle 60 vuotiaana, hyvin oli metsät hoitanut, ja kerää vieläkin hakkuun jälkeset polttopuut metsästä ja osallistuu istutustalkoisiin. Mikähän siinä joillakin on niin vaikea jakaa vastuuta perilliselle, ei se ainakaan suurinta rakkautta osoita.
Metsäfirmat painostavat päättäjiä. Luvataan taata työpaikkoja sitä vasten että täällä säilytetään mahdollisimman alhaiset tuotantokustannukset. Puusta maksu kykyä olisi, metsäyhtiöt tekevät sellulla parasta tulosta, mutta kun puun tarjonta on selkeästi kysyntää suurempi, näkyy se hintatasossa. Metsäfirmojen tavoite on pitää poissa kilpailu pienpuusta ja siinä ei kansallinen etu paina pätkänkään vertaa.
