Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Ensiharvennuksen jälkeen keskimääräinen puiden etäisyys MT-pohjan männukössä ja kuusikossa voi olla vaikka 3 metriä, jos tuollainen puusto on aivan suoraa ja muutoinkin hyvälaatuista. Metsässä kannattaa kasvattaa niin monta tukkipuuta, kuin puusto ja ravinteisuus antaa mahdollisuuden. Tällaiseen metsikköön, kun avataan 20 metrin välein 4,5 metriset suorat urat, on aivan selvää että urien takia ei voida kasvattaa 1200 tukkipuuta ja urien avaamisessa tärvääntyy niitä parhaita runkoja.
4 metrin puuvälit ensiharvennuksen jälkeen tulevat kysymykseen tukkipuun kasvatukseen tähtäävän koivikon harvennuksessa. Myös karun pohjan, eli kuivan kankaan männikössä voi ko. etäisyys olla järkevä. Jos rehevämmillä pohjilla tehdään harvennus noin harvaksi, tavoitellaan tietysti nopeita päätehakkuutuloja ja jätetään 2-harvennus hyödyntämättä, mikä tietysti voi olla järkevää. Mutta sanoisin että 650 rungon sijaan kannatta yhden harvennuksen mallissa rehevimmillä pohjilla kasvattaa noin 800 runkoa päätehakkuuseen, jos tuon verran tukkiaihioita on.
On se tuo vähäruokainen dieseli hyvä peli metsänomistajalle, 92 km tulee nyt päivässä ajoa, mutta verottajan vähennyksellä kuittaantuu polttoaineet ja vielä jää auton muihinkin kulunkeihin. Ennen kun oli bensa käyttöinen etuveto, joka hörppäsi reilun 7 litraa sataselle, piti miettiä etäpalstoille kulkemisen järkevyyttä, nyt voi hyvillä mielin lähteä vaikka Rovaniemelle ensiharvennuksille tai jos olisi tarvis niin tarkistamaan hirviaidan kuntoa ilman kulkemisen kustannuksia.
Noinhan se juurikin on, kerran kestää kulkea. Yhtenä syksynä ajokone upposi tosi syvälle kivennäismaan kokoojauralle, josta joutui kulkemaan 5 kertaa, mutta ajoi täyden kuorman raskasta 5 metristä turvemaan mäntykuitua ojitetulta suolta ilman painaumia, kuski sanoikin että kyllä se turvekangas kestää, jos mahtuu puut yhdellä kerralla.
Turvemaiden hakkuissa pitäisi pyrkiä siihen, että ajouria ei tarvitsisi ajaa kuin kerran.
Vähän nuorempana oli nuo kelkalla puun ajot parasta hupia. Sitten kävi talvet epävarmoiksi. Kerrankin oli vähälumista pitkään ja kohta lumetonta ja pahin kivikkorinne ajamatta. Sitten tuli yllättäen 10 senttiä lunta ja isäukko piti ottaa avuksi että saadaan rinne tyhjäksi ennenkö sulaa voitelut, kauheata kolutusta se oli, mutta ei siinä ollut kuin joku 20 mottia, puut huilasi alamäkeen ja samalla valosalla ne oli tienvarsi pinossa. Oli järeää mänty-koivu sekametsää, eikä sitten edes paljon havuja kivikon päällä. Sen jälkeen kelkkahommia olen tehnyt vain Lapissa, kun on pieniä kuvioita, jänkiä tai kuusentaimikon päältä pitänyt viedä koivut pois.
Juurikin näin, Ms-200:lla menee normi päivinä alle 3 litraa polttoainetta, kun Husqvarnan isommalla sahalla 3,5 litraa.
Mutta sitä minä ihmettelen, että ammattimetsuri turruttaisi 2 tuntia ison Husqvarnan tankillista, siinä pitää sammutella jo sahaa kasausta varten, nuohan hörppää jo tyhjäkäynnillä enemmän.
Kuormainvaakamittaus mahdollistaa pientenkin hankinta erien kaupat, pinon vieressä ei tarvitse käyä muut kuin puutavara-auto. Toki noissa punnituksissa heittoa kuutiotilavuuksiin tulee, jos karsit oikein huolella, niin että kuori irtoaa moninpaikoin ja puut odottavat lokakuusta toukokuulle punnitusta, niin tappiota hiukan tulee.
Venäjä puu taitaa olla FSC-sertifikaatin mukaista, siellä on eri perusteet kuin meillä ja onhan siellä koskemattomia alueitakin paljon. Mutta koko Suomi olisi FSC-sertifikaatin piirissä, jos meillä olisi samanlaiset FSC-ehdot kuin tuolla eucalyptuksen viljely maissa. Ihme touhua näillä vihreillä täällä, oikeita vitun luusereita, saunan taakseko pitäisi?
Aamulla kun laittaa sahan käyntiin 8:30 niin kyllä siinä on kaadeltava ajouraa auki, kun ei näe vielä kunnolla. Mutta 9 aikaan valkenee jo. Iltapäivällä pitää kiirehtiä tekemään perheelle ruoka ja auto starttaa viimeistään klo 15 kotimatkalle, mukavampi lähteäkin ennen pimeää. Hakkuupäivää ei tule kiireellä pilattua, mutta konkeloita ei tule, eikä terä osu koskaan kiveen, pääsääntöisesti kasaaminen on puiden kääntämistä tai muutaman metrin veto kasalle. Alaoksia olen kyllä välillä pyyhkinyt vasta kasalla, kun kiven nyppylöitä tahtoo olla. Mutta mikä tärkeintä omat paikat on pysynyt kunnossa ja kunto on suht hyvä.
Joo, kyllä Metsägrouppi ostaa aina ja kun hankinnalla tekee, niin ei siinä mitään valittamista ole. Varmaan joku haapakuidun päätehakkuukin onnistuu aina, eikä tuossa tietysti katkonnalla ole merkitystä.
2007 vuonna UPM:llä oli elämänsä tilaisuus upottaa koko Metsäliitto. Itsekin taisin tehdä hankintapölkkyjä Metsäliitolle 2007, ei kyllä tullut mieleen että olisi pitänyt tehdä remburssi kauppaa, vaikka firman oikea jalka oli jo haudassa. 2008 sitten myyttin enempikin sattuneesta syystä ja silloinhan m-real selvisi jo pahimmasta, Sappi pelasti. Jälkeenpäin miettinyt, että puunhinnan nousulla yritettiin kaataa koko osuusliike, tiedä sitten oliko yhtään sen suuntaista, vai pelkkää maailman markkinoiden aiheuttamaa ostoryntäystä.
