Käyttäjän pihkatappi kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä ne ammattimetsurit ainakin 80-luvulla aika ripeästi liikkuivat ja elävää muistikuvaa on talvisavotalta, kun kaveri lähti tauolta tupakki suussa 254:lla puita kaatamaan, siinä oli monta 3 pölkyn koivua kasalla ennenkö tupakki oli sammunut, varmaan sitten kuudessa tunnissa se 200 puuta ja 6 tankillista.
Hankintahakkuu osioon jatkoa. Metsä-Serlan johtajat olivat täysin holtittomia, ostettiin vanhoja hienopaperi tehtaita useilla miljardeilla, vaikka USA:ssa hienopaperi oli jo laskussa. Sitten ei tehty mitään, kun hienpaperi ryhmä teki useiden satojen miljoonien tappioita vuosittain, ei ehkä enää kyvyt riittäneet. Jordan tosiaan pelasti koko Metsäliiton, kun alkoi pistämään tappiollisia tehtaita kiinni, vaikka tase paukkui. Ja varmaankin Sappi pelasti omalta osaltaan myös, kun osti konkurssikypsältä firmalta käypään hintaan tehtaita. Metsä-Serlan – m-realin 1990 – 2010 lukujen tapahtumista pitäisi kirjoittaa kirja. Siellä on mielenkiintoisia yksityiskohtia, kun esimerkiksi mrealin johtaja paukautti saksalais vieraille että ikävä kyllä Liittoutuneet eivät pommittaneet Dusseldorfia maan tasalle ja Metsä-Serla sitten lopulta osti Zandersin.
Ohjelmistojen tai järjestelmien suunnitteleminen on pitkäjänteistä työtä, missä tarvitaan tarkat speksit siitä, mitä asioita pitää valmiissa järjestelmässä huomioida. Järjestelmäsuunnittelijan pitää selvittää asiat asiakkaan edustajien kanssa ja usein asiakkaiden edustajat eivät kaikkea kerro, kun eivät ymmärrä, että ihan kaikki asiat pitää tuoda esille. Sitten kun ohjelman prototyyppiä kokeillaan, asiakas löytää yhden virheen, jonka jälkeen hän ei pääse siitä yli ja testaa eteenpäin, vaan toteaa että tämä virhe pitää korjata että voidaan käyttää ohjelmistoa, no väkisin tuota ohjelmistoa käytetään kuitenkin, että löydettäisiin virheet, mutta asiakas ei osaa ennakoida vieläkään miten ohjelmisto käyttäytyy hänelle tutuissa poikkeavissa tilanteissa, jotka ovat rutiineja, joita hän ei osaa erikseen tuoda esille ja virheitä korjataan kuukausien ajan.
Palstalle kasaus toimii, kun on oikea metsäkone ajossa ja kun oikeasti lähtee paljon puuta, se on välttämätönkin, kun kaikki tavra ei mahu uran varteen.
Hankintahakkuussa ollaan valosa aika, tarkoitus tehdä parilla eri paikkakunnalla. Nyt on mielenkiintoinen ensharvennus kuvio, 3500 runkoa/ha lähtötilanne ja 1000 runkoon tuon olen laskenut. Joitain isoja mutkaisia kun olen poistanut, niin vuosilustot ovat sentin kannolla, No on siinä paljon myös alikasvos kuusta, joista tulee yhtä kuitu pölkkyä. Sekametsä suorine hieskoivuin ja mäntyin sekä kuusten kesken.
Vaikea sanoa mitä tulee motteja, olen tehnyt samalla polttorankaa, kun sitä tulee helposti ja ei tuolla rankojen seassa muuten pääse takaisin repulle. Aluksi sahailin ms200:lla, mutta nyt olen käyttänyt Husqvarnan 357 sahaa, 5 tankillista päivässä kahdella teroitus ja palastelu tauolla. Pikku Sthliä saa teroitella kokoajan. Ehkä tuo Huskussa oleva ketju pysyy paremmin terässäkin, kun tuntuu että ei paljon tilanne muutu vaikka kahden tankillisen jälkeen teroittaa, Stihlillä sen eron huomaa kyllä. Kelit oli alkuun erinomaisia, nyt enempi sateisia ja sumuisen hämäriä, mutta eipä mene aika sitten nuotiolla istuskellessa, kun tuulessa ja sateessa se nuotio ei ilman laavua tai kotaa juuri selkää lämmitä.
Satamassa Venäläisen haapakuidun hinta on ollut noin 50 eur/motti. Luulisi että jos Pohjois-Satakunnan palstalta pikitien varresta myisi 1000 mottia haapakuitua päätehakkuu kuviolta, että hinnan pitäisi olla 30 euroa. Kuitenkaan hyvistä leimikoista ei makseta niin paljon kuin niistä kuuluisi ja huonoista taas maksetaan ehkä juuri sopivasti.
Ulkolaista puuta tuodaan nimenomaan siksi, että kotimaisesta ei tarvitse sitten maksaa niin paljoa, kun kotimaan tarjonta ylittää tarpeen. Jos Venäjältä tuodaan miljoona mottia kympin kalliimmalla ja sen avulla saadaan 10 miljoonaa mottia monta euroa halvemmalla, niin kannattaahan se.
Kotimainen puu on tietenkin ensisijainen kaikilla Suomalaisilla sellutehtailla. Venäjän puulla on pidetty huolta siitä että kuitupuuta on liikaa markkinoilla ja kotimaisesta kuitupuusta ei siten ole tarvinnut maksaa kuin kipurajahinta. Eli Venäjän ym. ulkolainen puu voi hyvinkin olla tehtaille selvästi kalliimpaa kuin kotimainen, mutta sen avulla saadaan kuitenkin kokonaisuudessaan edullisemmat puukustannukset, kun päämarkkina-alueen hinta pysyy alhaisena. Eihän nämä metsäyhtiöt ensisijaisesti mitään isänmaallisia laitoksia ole, voiton maksimointi on ykköstavoite.
Entistä suuremmin vaikuttaa hankintahintaan puutavaralajin määrä, sekä luovutuspaikan olosuhteet. Esim. kelirikkoaikainen kuljetusmahdollisuus yli 200 motin erälle on 5 euroa arvokkaampi yksikköhinnaltaan, kuin alle 50 motin erä talvitien päässä, näinhän se pitää ollakin. En tiedä onko samanlaista käytäntöä miten laajasti, tämä yksittäinen Metsäliiton alue.
KaiCellin sellutehdas suunnitelmat etenevät, Paltamosta on alue jo varattu ja ympäristöarvioinnit ovat meneillään. On se tuo kuitupuu halpaa, kun sellutehtaita kannattaa rakentaa korpeen ilman plantaasiviljelyjä.
