Sivusto on porautunut nimellään asian ytimeen. Kun puhutaan puuntuotannnosta niin tokihan toimija on puuntuottaja eikä metsänomistaja.
Aika nopeasti tämä unohtuu sivuston Fixteristä kertovassa jutussa. Puuntuottaja -sana esiintyy jutussa vain kolmesti, mutta metsänomistaja -sana 22 kertaa. Näin on, vaikka koko juttu käsittelee puhtaasti puuntuotantoa. On tosin huomattava, että tämäkin on paljon parempi kuin mhy:n ja lähes kaikkien muidenkin metsällisten toimijoiden jutut, joissa puuntuottaja on täysin tuntematon tekijä. Jopa monet puuntuottajat itse korostavat sitä että omistavat metsänsä.

Ei enää muutoksia puunmyynnin verotukseen. Ei ainakaan mitään lisäyksiä. Jo nykyisetkin kiemurat näyttää olevan monelle puuntuottajalla vaikeasti ymmärrettäviä puhumattakaan metsäsektorin ulkopuolella olevista. Puunmyyntitulo on selkeästi pääomatuloa, joten sellaisena sitä myös pitää verottaa.

Aiempi pinta-alavero oli hyvä, sitä mieltä on moni, mutta silloin oli moni asia toisin. Silloin oli hintasuositussopimukset, ja tuottaja sai likimain saman hinnan puusta riippumatta korjuu- ym. tekijöistä. Nyt markkinatalous säätelee hinnan, ja tienvarsileimikosta tuottaja voi pyytää enemmän.
Silloin oli maanhankintalaki, jonka vuoksi puuntuottajakunta oli suppea koostuen pitkälle maataloustuottajista jolloin tuollainen verotusmuoto saattoi jotenkin olla hyväksyttävissä, etenkin kun nykyinen pääomatuloveromuoto ei ollut silloin voimassa.

Jo nykyinen metsävähennysjärjestelmä on sudenkuoppa, johon moni on pudonnut ja josta on ollut hyötyä paljon vähemmän kuin uskotaan. Metsävähennys on nostanut kiinteistön hintoja ja alentanut puun hintaa. Metsävähennyksen käyttö poistaa mahdollisuuden katua tehtyä kiinteistökauppaa, koska vähennys tuloutuu kiinteistä myydessä. Ainoa hyöty lienee kiinteistöjen omistuksen lievä keskittyminen, mikä onkin ollut tavoitteena, mutta kovin pientä on keskittyminen ollut siitäkin huolimatta.

Puun saatavuus ei ole ongelma. Puuta kasvaa riittästi. Sitä riittää kaikille, jotka sita haluavat ostaa. Ei muuta kuin kaupoille vaan..

Lähtisin myös liian suuresta hirvikannasta. Siihen voi löytyä syy paitsi metsästäjistä, jotka kannan suuruuden määräävät oman metsästyslähtöisen riistaviranomaisorganisaationsa kautta, mutta myös lainsäädännöstä, jota luvan myöntäjän on noudatettava. Laissa nimittäin annetaan kaksi määräystä kannan koosta. Kumpikin pääkohta tulee täytetyksi kunhan kanta on mahdollisimman suuri.

a) hirvikanta on pidettävä niin suurena, että siitä aiheutuvat vahingot puuntuotannolle ja maataloudelle pysyvät vähintään kohtalaisella tasolla.
b) hirvikanta on pidettävä niin suurena, että kanta ei kuole sukupuuttoon.

Tämä on kerrottu metsätyslain 26§:ssä. Pykälän lopussa vielä korostetaan, että metsästysmahdollisuudet on turvattava maan joka kolkassa.
Oliskohan metsästyslaki jonkinlaisen tarkistuksen tarpeessa?

>>Samoin voisi kokeilla systeemiä jossa osa metsätulosta voitaisiin saada verovapaana osinkotulona kuten yrittäjät saavat.<<

Mielenkiintoinen ehdotus, mutta pelkäänpä ettei järjestelmämme taivu siihen.
Sitäpaitsi osingot kuuluvat ketjuverotuksen piiriin, eivätkä ne ole kovinkaan kevyesti verotettuja. Listattujen yhtiöiden osingosta yritys maksaa yhteisöveron ja osingonsaaja tuloveron, siis 24,5%+21%=45,5%.
Listaamattomattomien yritysten kohdalla osingoista pääsee vähän kevyemmällä, usein pelkällä yhteisöverolla 24,5%, mutta isompien osinkojen osalta pienyrittäjienkin verotus nousee herkästi yli tuloveroprosentin.

Hirvenmetsästystä säätelevät lait ja asetukset ovat paljolti politiikkaa, eikä sitä todellakaan ole tehty puuntuottajaa varten vaan hirvimiestä ja seurametsästysharrastusta varten.

1.000 hehtaarin aluevaatimukselle ei ole mitään perusteita. Hehtaarikin riittää, kymmen hehtaaria on jo oikein hyvä alue, kun metsästys kohta vapautuu.

Hirviluvat myöntää hirvimiehet eli riistaviranomainen, joka sivuillaan tänäkin päivänä härskisti ja kursailematta kertoo lähes sanatarkasti, että ”hirvikanta on pidettävä sellaisella tasolla, että hirvikanta ei kuole sukupuuttoon ja että puuntuottajalle aiheutuu vähintään kohtalaisia vahinkoja”.

Riistakeskus toteuttaa työtään tunnontarkasti. Hirvi ei todellakaan kuole sukupuuttoon kun niitä on kymmeniä tuhansia yksiköitä. Eihän se kuollut sukupuuttoon viime vuosisadallakaan kun hirviä oli maassamme vain sata yksilöä. Ja todellakin, puuntuottajalle aiheutuu vähintään ”kohtalaisia” vahinkoja.