Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Se voi olla että siinä tarvittaisiin sitä joidenkin populistien halveksimaa metsäalan koulutusta, kokemuksen lisäksi, että kunnollisia tarjouspyyntöjä voisi tehdä (ja samoin tarjouksien tekemiseen.)
Onkohan Ruotsissa huonommat puun hinnat ? Siellä oman rahan kurssia voidaan säädellä, joten vertaaminen voi olla vaikeaa, mutta eipä juuri alemmas Suomen alehinnoista voi mennä.
Tukit hinnoitellaan ainakin paremmin laadun perusteella kuin täällä.
” Runkohinnoittelu voisi toimia, jos leimikosta on aito tarjouskilpailu. Jos ollaan alueella, jossa kilpailua ei ole, tai myyjä ei edes halua kilpailuttaa leimikkoa, mistä myyjä tietää saiko leimikostaan hyvän vaiko huonon hinnan? Nykyisessä systeemissä on edes jonkinlainen mahdollisuus katsoa ja päätellä, mitä metsästä löytyi ja oliko hinta sinnepäin. ”
Hyvistä leimikoista tulee yl. aina kilpailua jos ne kilpailutetaan.
Runkohinnoittelu tarkoittaisi muutosta mittalakiin, eli tukkipuu mitattaisiin erilleen kuitupuukokoisesta. Ostaja saisi edelleen katkoa puut omien tarpeidensa mukaan vaikka kaikki tukit 61 :ksi. Leimikon hinta olisi myyjällekin tiedossa jo kaupantekovaiheessa vähän tarkemmin eikä olisi yhtä helposti muokkautumassa vasta ostajan hakkuuajan tarpeiden mukaan.
Jälkeenpäin päättely ei muuta puukauppatuloa enää mitenkään.
Runkohinnoittelu sille sopivissa kohteissa ( ei ryteiköissä) olisi se paras vaihtoehto, jos siihen olisi vain halua ostajapuolella.
Helposti jää 10- 15 % tukkiosuudesta hakkaamatta tukin normaalihinnalla hyvälaatuisessa päätehakkuuleimikossa, jos esim. lyhyitä mittoja ei käytetä, lumppeja ei tehdä tai hinnottelu voi muutenkin olla ”ostajaan päin kallellaan”, kuten muutamilla sahureillakin, kun normi tukki tulee vasta yli 20 cm / 49 dm tukista.
Lähinnä talkoohinnoilla on menty puukaupassa jo aika pitkän aikaa v:n -07 jälkeen. Ei metsänkasvatuksen yleistä kannattavuutta voi kovin paljon parantaa olipa puunkorjuu sitten kenen tahansa tekemää. Tienvarsihinnatkin on laskeneet melkein samassa suhteessa kuin kantohinnat. Puutavaralajikohtaisia ja aluekohtaisia eroja tosin on paljon. Kuusikuidun reaalihinta on laskenut eniten. Jo ennen -07 hintapiikkiä sen hinta oli n. 23 € /kuutio. Kun inflaatiokin on vaikuttanut niistä ajoista, niin sen k-hinta on nyt n. puolet siitä.
Parempaan kannattavuuteen voi yrittää vaikuttaa korjuuketjun rukkaamisen ohella, tai paremminkin sijasta, lajittelemalla arvokkaammat jakeet erilleen jo metsäpäässä ja esim. käyttämällä metsänuudistuksessa sopivia alkuperiä, tekemällä metsänhoidosta kokonaisedullisempaa sen laadun kärsimättä ja luottamalla kasvun parantumiseen (joka on jo osin tapahtunutkin ) Onhan niitä varmaan muitakin mahdollisuuksia yrittää kuroa kiinni heikentynyttä kannattavuutta, jos vain intoa riittää.
Pystyvarastojen korkokulut kustantaa pääasiassa puun myyjät. Nykyisin itse korkokulut on aika pieniä, ellei sitten lasketa pääomalle vertailutuottoa muualta.
” Viimeisimmässä Metsälehti makasiinissa kerrottiin, että Suomen puut ovat alkaneet tyvestä turpoamaan. Ihmeteltiin – kuinkas nyt näin. Voi aiheuttaa kuutiointikertoimien tarkistuksen, jonka herkun on ainakin pari kertaa meikäläinenkin kärsinyt. ”
Eikös jokin aika sitten ollut juttua siitä, kuinka tyvien kuutiokerrointa muutettiin toiseen suuntaan ? Jos se tulikin vain turhaan muutettua.
Kun metsiä on monenlaisia kuten on kuljettajiakin, niin aina ei min. ppa tai -runkoluku vielä riitä kuin alkuun.
Metsäkonetyön ja myös korjuun hinta on noussut tällä vuosikymmenellä n. 20 % mutta puun hinta on laskenut , joten mahdollisia kustannussäästöjä siltä puolelta on aiheellista selvittää.
Esimerkkileimausalan tekeminen on paljon vaivattomampaa. Leimaa vaikka nauhoilla parin aarin pyöräkkeen jos siihen on tarvetta. Ei kannata tehdä siitä liian työlästä.