Käyttäjän puutuomas kirjoittamat vastaukset
-
Kyllähän Suomen luontoa on tuhottu pääosin metsätalouden takia, mutta metsäpeuran ahdinkoon nyt on vain syynä suurpeto kantojen suuruus. Ja rajan takaa, karjalastakaan, ei välttämättä enään löydy salametsästyksen yleisyyden vuoksi, peuran peuraa kun tähän tilanteen todellisuuteen viimein havahdutaan, tehdään mitä tehtävä on ja aletaan taas odottelemaan idästä peuroja saapuvaksi korvaamaan jälleen oman maan hävitetty kanta. Se on sitten sen lajin sukupuutto. Muualla maailmassa niitä ei luonnossa taidakkaan olla. Onhan se historiallinen tapaus kun eläin suojelijat aiheuttaakin typeryydellään sukupuuton.
Höpö, höpö, täytyy olla että kotiseuduillasi ei karuja jäkälämaita vain ole, jos tuollainen hyvinkin vääristynyt mielikuva on päässyt nostokoukulla muodostumaan. Jäkälikköjä on loputtomasti tuolla m-peuran elinalueilla ja etelämpänäkin, siitä kannan väheneminen ei ole kiinni, että ei elinympäristöt olisi kelvollisia vaan yksin omaan suurpetojen vimmaisesta suojelusta ja sitä kautta kohtuuttomuuksiin paisuneesta kannasta. Kuka avokallioilta mitään hakattavaa löytää? Saati maanmuokkauksia tekee metsätalousmielessä? Siellä ne parhaat jäkälämaat monesti on, täysin koskemattomina. Pohjois lapissa saatat löytää vastaavia jäkäliköitä ainoastaan suurten siirtolohkareiden poron pääsemättömältä huipulta, max neliömetrin verran. Metsäpeura ei avohakkuita säikähdä verrattuna vaikka metsoon. Kaikki tapaamani m-peurat ovat olleet avohakkuu alueella tai pellolla. Metsoa saat odottaa pysyvästi palaavaksi n.30 vuotta avohakkuun jälkeen, jos metsänhoitotyöt on tehty riittävän voimakkaina ja ajallaan.
Onhan se suuri ihme että metsäpeuroja yleensä vielä on olemassa tässä maassa, omin silmin havaitsemaa suurpetokantaa kun ajattelee. Ahmakin vahvoilla leuoillaan tappaa sen tuosta vain. Metsätaloudella ei ole juuri ratkaisevaa merkitystä, jos yleensä mitään, m-peuran kohtalolle, kuten wwf sivuillaan, ei niinkään yllättäen, virheellisesti väittää.
Bertsa halusi tietää olenko itse aktiivinen metsänomistaja, niin olen ja tyhjästä lähtenyt. Tosin viitisen vuotta antanut metsieni olla omassa rauhassa kun on nyt parempaakin tekemistä, paremmassa paikassa ja paremmalla palkalla. Tosiaan ennen meni kaikki aika pitkälti metsänhoidon parissa, pääosin toisten ja mitä kerkesi niin omissa. Moottorisahalla kaikki hoitohakkuut tuli tehtyä tiloilleni. Ja jatkuvaan tyyliin, uudistukset. Tosin loppui rahat alati huononevan palkkatason vuoksi niin jouduin myymään pystyyn lopulta kaiken mitä myytävissä oli ja vaihtamaan alaa. Velat ja mittavat taimikonhoitotyömaat jäi muistoksi, mutta luottotiedot säily. Enin metsänhoito ja omistus into on karissut edellämainituille turhille työmaille, mutta hitunen sitä vielä kuiten löytyy.
Metsäpeura, huoltovarmuudenkin kannalta hyödyllinen ja kohtuu harmiton sorkkaeläin(elelee talvetkin lähes yksinomaan jäkälällä) kuolee kohta taas Suomessa sukupuuttoon ylisuurten suurpetokantojen takia. Isolla rahalla elvytetty, jo kertaalleen maastamme hävitetty kanta katoaa susien suihin. Susia, ahmoja ja ilveksiäkö me sitten syömme kun huolto lakkaa pelaamasta?
Jos tilan vakavarainen ja hyväkuntoinen isäntä on mielellänsä moottorisahalla hankintahakkuulla niin kyllä silloin jk tyyliin pyrkivä hakkuutapa on ehdottomasti paras. Ajatelkaapa verrata siihen, että hän alkaisi 10hehtaarin aukkoa näillä moottori sahalla ja metsävarustellulla traktorilla tekemään, hankinta kaupalla. Kyllä pitäisin silloin jälkimmäistä tyyliä ennemminkin kaikinpuolin kyseenalaisena toimintatapana. Mutta kukin tekee miten parhaaksi näkee, omassa metsässään.
Olipa hieno video jatkuvasta kasvatuksesta. Lehtipuita ei tosiaan näkynyt, mutta eipä niitä joka paikassa välttämättä kasva tai omistaja haluaa kasvattaa vain havupuustoa. Kyllä mielestäni Jk.hon pyrkivä kasvatus on riskeistä huolimatta sitä oikeinta ja eniten ammattitaitoa vaativaa metsän kasvatusta. Toki muutkin tyylit on hyviä, kunhan vain maltettaisiin olla sotkematta vesistöjä puunkasvatus höyryissään.
Paljon suurempi tauti riski on jaksollisen metsän kesä aikaiset raivuut kuin alikasvoksen säästeleminen jatkuvan kierron hakkuissa. Molempia oon tehnyt. Jos raivuut tehtäisiin oikeaan aikaan vuodesta, aika on todella lyhyt usein mutta ilmaston vaihtelua on paljon. Tosi asiassa koko se ajanjakso vuodesta kun lumi ei haittaa tekemistä, taimikon hoitoja tehdään minkä keretään. Huomatkaa ehdottomien jaksollisen kannattajien lahottaja sienten pelko, omakohtaista kokemusta täytyy olla asiasta ja paljon, mitä en epäile. Harsinta on eriasia mitä ammattitaitoisesti tehty jatkuvan kierron hakkuu. Siihen on turha verrata putkinäköisten jatkuvan kasvatuksen metsänhoito menetelmiä.
Ilmaston muutokseen havaintojeni mukaan vaikuttaa aurinko ja että pääsekö se paistamaan vai onko pilviä edessä. Ilmasto lämpenee heti kun pilvet väistyy. Tietääkö kukaan kuinka paljon auringon lämpö vaihtelee? En jaksa selvittää, mutta veikkaan että ei sekään aina samalla teholla lämmitä päivästä, vuodesta ja vuosituhannesta toiseen. Vai onko auringon lämmitysteho aina maailmanlaajuisesti vakio? Montako astetta auringon säteilyn vaihtelu vaikuttaa maapallon keskilämpötilojen vaihteluun, siitä en ole vielä yhtään tutkimusta nähnyt. Me suomalaisetkin maksetaan kehittyville maille kuten Kiinalle ja Saudiarabialle, hiilidioksidipäästöistämme ja turve urakoitsijoillemme tukea kaluston hävitykseen. Ilmastotoimia tehneet ovat nähneet että näin se maailma parhaiten pelastuu.
Minä nostan hattua kaikille peto pyytäjille. Myös kotkia ja kanahaukkoja joutaisi mielestäni lainsäätäjienkin mielestä ruveta metsästämään. Viimeisimmän syömäni teeren takavarikoin kanahaukalta, alkuviikosta. Myös perjantaina törmäsin samalla alueella kanahaukkaan, tällä kertaa sillä oli riekon syönti jo niin pitkällä että ajattelin olla sotkematta käsiäni.
