Käyttäjän Rukopiikki kirjoittamat vastaukset
-
En epäile etteikö kestä hyvinkin kasvaa 42v, ehkä enemmänkin. Vanhin kuusi minkä olen harsitusta metsästä kaatanut ja iän laskenut on ollut lähes 300-vuotias eikä ole ollut vielä läheskään tukkipuun mitoissa.
Tämä uusi metsälaki on siitä hyvä, että se mahdollistaa järkevämpien käsittelykuvioiden muodostamisen kun ne muutaman hehtaarin nuoremmat läntit voidaan hakata aukoksi vaikkapa samalla kun isompi ympäröivä alue tai vaikka koko pieni tila voidaan hakata samalla kertaa, niin ei jää muutaman hehtaarin eri-ikäisiä läimäreitä sinne tänne.
Mitä järkeä tällaista jaottelua on edes tehdä kun sekään ei näytä olevan selvää mikä on mitäkin. Mitäpä jos kukin tekee metsässään niin kuin parhaaksi näkee.
20ha alkaa olla jo ihan passelin kokoinen käsittelykuvio. Kerralla aukoksi niin siihen saa sitten koko alalle samalla kertaa joskus ensiharvennuksen jne. Täälläpäin hakattiin yhteen aikaan kokonaisia isoja metsäsarkoja kerralla aukoksi. Nyt niihin saa hyvänkokoisia harvennusalueita kun pystyy koko sarat käymään kerralla läpi. 100ha ensiharvennus menee jo ihan hyvin kaupaksikin.
Miksi siitä hameen alle peittyvästä läntistä pitäisi edes pystyä jatkuvasti puuta myymään. Tuottaahan se raha muuallakin. Alle 1000 kuution leimikkoa ei viitsi yhtiöille edes tarjoilla ja sellainen taitaa olla jo kovasti harsimalla keruusessa.
Melkein koko Pohjois-Pohjanmaa on liian karua kuuselle. Vallitseva kasvupaikkatyyppi on kuivahko kangas ja sitä vastaava suo.
Jalostushyötyhän alkaa metsissämme näkyä vasta pikkuhiljaa. Koivu on jalostajalle unelmapuu. Jalostettu koivu kasvaa pohjoisessakin hyvää laatua ja nopeasti. Pitkiä suoria koivikoita tulee jalostetuista taimista Pohjois-Pohjanmaallakin. Eräs aikanaan peltoon istutettu vielä hyvässä kasvussa oleva koivikko alkaa olla kylän pisin metsä.
Ei kaikki harsitut kuivahkot kankaat olleet täysin kuusettuneita. Osassa oli hyvinkin paljon pientä mäntyä. Niitä on kokeiltu harvennuksella vapauttaa poistamalla kuuset vähiin, mutta ne männyt ovat yleensä jo niin juroutuneita etteivät kunnon kasvuun lähde vaikka latvusta on hyvinkin. Satojen vuosien harsinnan jäljiltä kun on pystyssä vain se kaikkein heikkoi aines. Yläharvennus onnistuu kerran, ehkä kaksi. Sitten pitää antaa metsälle uusi alku.
Pohjois-Pohjanmaalla uudistettiin 2000-luvulle asti paljon harsimalla vajaatuottoisiksi hakattuja metsiä. Puumäärä hehtaarilla yleensä 40-100 kuutiota. Vaikka metsissä ei oltu tehty yhtään mitään kymmeniin vuosiin. Pienikin tukkipuu saattoi olla 200-vuotias. Kuusi ei siinä iässä aina edes tukkipuun kokoinen.
Pitkään aukolla/taimikossa lihonut siemenpuu on puusepäntöihin piloilla. Hyvässä puussa on tasaiset lustonpaksuudet ilman suuria hyppäyksiä. Hirreksikin mielestäni piloilla, koska parhaassa hirressä pitää olla paksusti hitaasti kasvanutta kierteistä pintapuuta. Tämä joopas eipäs väittely kasvatustavoista ei ole minun mielestäni mistään kotoisin. Aina tilanteen ja metsikön mukaan.