Käyttäjän Rukopiikki kirjoittamat vastaukset
-
.
Eihän kävely kuluta samalla tavalla kuin pyöräily. Ongelma tuli vasta nyt kun pyöräily buumi alkoi. Sähköpyörät voitaisiin kyllä kieltää siellä mielestäni hyvinkin. Ja tarvittaessa muutkin. Jokamiehen oikeudella ei saisi jättää näkyviä jälkiä luontoon ja sähköpyöräily ei kuulu mielestäni jokamiehenoikeuteen. Jokamiehen oikeuksia voi käyttää nokian nelivitosilla. Vai missä menee tehoraja jokamiehenoikeuden kaksipyöräiselle. Kyllä se sorastettu reitti alkaa vain hyvin pajon tieltä näyttää. Näyttää jo enemän tieltä kuin 50-luvun autolla ajettu kylätie. Ja kun soraa ajetaan lisää kun kunnostetaan niin lisääntyyhän se tiemäisyys. Sorastus muuttaa maisemaa enemmän kuin pahinkaan tossulla kulutettu polku.
Jos lannat ostaa esim 30 000 hehtaarille niin voi jo saada määräalennusta.
Sitä miettii että jos kansallispuistoihin aletaan sorastaa reittejä ja niitä vuosien mittaan lisäsoralla koko ajan korjataan, niin mikä on lopputulos. Lopputulos on soratie tunturin rinnassa jota pitkin pystyy ajamaan jo autollakin. Alkaa olla kansallispuiston ja erämaan tuntu poissa. Kyllä se pitää olla niin että jos kansallispuistossa liikkuminen maastoa vaurioittaa, niin sitä liikkumista rajoitetaan tai kielletään. Ei niin että aletaan sinne baanoja rakentaa. Maisemanhan nuo pilaavat ainakin täysin.
Olisi lapissa valtiolla talousmetsiäkin minne voisi helpommin noita baanoja tehdä ja sorastaa.
Omien kokeilujen perusteella pieni koivuntaimi hyötyy enemmän lannoituksesta kuin havupuuntaimet. Pienen koivun kasvuunlähtö ja lehtimassan lisäys on niin nopeaa verrattuna havupuihin, että siinä tarvitaan paljon ravinteita jotta niiden puute ei rajoita kasvua. Maatalouden lannoiteita olen sekoitellut niin että hivenaineita myös tulee. Lannanhan pitää olla taimella heti käytössä ja sulaa nopeasti. Jos kosteutta piisaa niin tuskin missään on tarpeeksi lantaa maassa.
Metsänmistajien yhteishankkeissakin tarvitaan kuitenkin se vetäjä joka ei sitä ilmaiseksi voi tehdä. Sopimusosapuolia ja kontakteja on paljon. Puhelimien jatkuvaa pirinää ja pärinää ja sopimista ja neuvottelua ihan eri määrät. Yksi iso toimija esim valtio tai iso firma voi tehdä homman niin että kustannus hehtaaria kohden jää paljon pienemmäksi
Jos saman lantamäärän saa myytyä yhdellä sopimuksella yhden kontaktin kautta mitä ruljanssi satojen asiakkaiteen kanssa, niin sitä kautta voi kuvitella että isolle asiakkaalle kannattaa myydä aika paljonkin halvemmalla.
Entäs yli 200 vuotiaat?
Onko etelässä vanhoja metsiä missään? Oma käsitys on että keskimääräisellä normi metsänomistajalla on Lapissa vanhempaa talousmetsää mitä ne etelän suojelupuistot.
Kun vielä 3mm vuosilustolla 20cm paksun puuston kasvu on kohtalaisen vaatimatonta, niin tuo 0,3mm saa jo epäilemään pilkkuvirhettä.
Tottakai valtiolla ja isoilla firmoilla kannattavuus on omaa luokkaansa kun ostettavat lantamäärät ja lannoitettavat alueet ovat niin suuria. Ei voi verrata esim maanomistajaan joka muutamia kymmeniä hehtaareita lannoittaa.