Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Noin voi toki tehdä ,mutta termi ”metsätalous” on siinä vaiheessa unohdettava. Kysessä on vain huonosti tuottava harrastus. Samaa sarjaa ,kun hevosenpitokin monen kohdalla on. Rattailla pitää istua ahkerasti ja tehdä työtä, että saa edes omansa pois. Kun jk:een verrataan, siellä ulkotöitä vierastetaan eikä saada edes kuluja katettua.
Eikö ole opittu mitään hirvikannan räjähtämisestä vuosituhannen vaihteessa? Kun ongelmaan ei puututtu ajoissa se ehti paisua sietämättömäksi ja korjaustoimet kestivät vuosikymmenen verran. Vahinko tapahtui ,kun tietoa oli siinä vaiheessa vähän ja tilanekuva sen myötä virheellinen.
Petojen kohdalla tilanne on tänä päivänä toinen. Tietoa saadaan reaaliajassa. Kuvaa pukkaa faceenkin päivittäin jatkuvalla syötöllä eri puolilta maatamme pelkästään pelloilla ja pihoissa norkoilevista pedoista. Sitä, millainen vilinä syvemmällä metsissä käy, voi vain arvailla.
Petojen työllistävä vaikutus viranomaistenkin puolella on jo todettu lähestyvän sietokyvyn rajoja. Kotieläinvahinkoja kärsineiden osalta sietoraja on ylitetty jo ajat sitten. Miksi huonoa kehityksen suuntaa ei voida katkaista. Kannanoidolliselle metsästykselle on hyvin vankat perusteet. Lupien evääminen on saivartelua. Muutama periaatteen vuoksi vailtuksia tehtaileva aiheuttaa yhteiskunnalle miljoonien vahingot laissa olevien porsaanreikien vuoksi. Ihmisen arkea pedot eivät saa haitata.
Karhukantakin on kasvanut huomattavasti ,ja maalilmalta näkyy esimerkkejä ,mihin kehitys johtaa. Ei tarvita kun huono marjavuosi niin meilläkin on tuntuva ongelma karhujen vallatessa pihapiirit etsiessää korvaavaa ravintoa.
Tälläkin kylällä nähtiin ,mitä tapahtuu karhun näyttäytyessä pihapiirissä. Monien kohdalla ulkoliikunta loppui kuin seinään. Lapsia vietiin harrastuksiin autolla. Matkan kulkeminen pyörällä tai jalan koettiin liian vaaralliseksi. Pahinta tietysti ,että lapset jäivät viettämään kotiin ”laatuaikaa” somen parissa ja muutama vannotunut marjastajakin jätti marjareissut kuluneelta kesältä tekemättä.
Mitä sitten , kun tilanne onkin päällä jatkuvasti. Pahalla tuulella lähistöllä seikkaileva nalle ei ole häävi leikkikaveri. Näin ihan livenä riistakameran välityksellä ,kun harmistunut nalle pisti ruokintapaikan kalusteet palasiksi ja levitteli pirstaleet pitkin metsiä. Kyyti olisi ollut kylmää, jos käpäliin olisi joutunut ihminen. Näillä karhutiheyksillä sekään tilanne ei ole enää kaukana.
Joopa joo. Se jatkuva ei valitettavasti toimi enää siinä vaiheessa, kun ei ole taimia ja alkaa loppua hakattavat puut . Tämän takiahan se metsälakikin aikanaan laadittiin.
Kymmenen vuotta sitten lakia löysättiin ,mutta kun vaikutukset on nähty, lakia päivitetään sen verran ,että uudistamisen (koskee myös jk:ta) jälkeen pitää hakatulta alueelta löytyä määräajassa vakiintunut ja kehityskelpoinen taimikko . Jos ei löydy, on mo:n ryhdyttävä sellaisiin toimiin, että löytyy. Ennen tähän oli varsin toimiva sapluuna. Puut myyntikieltoon niin pitkäksi aikaa, että elinkelpoinen taimikko oli todettavissa.
Ymmärrän varsin hyvin tämän muutamien nimimerkkien kielteisen asenteen istuttamalla tapahtuvaa uudistamista kohtaan. Kun puukaupat ovat jumissa ja joudutaan lain määräämänä istuttamaan taimet vuosia heinää kasvaneelle arolle, ei puhuta aivan pienestä haasteesta. ( nimimerkillä omakohtaista kokemusta on).
Ei se jatkuvan kasvatuksen yrittäminen edellisen metsälain voimassa ollessakaan tavatonta ollut. Tehtiin korpikuusikoihin siemenpuuhakkuita ajatuksella, että alue taimettuisi. Ei tullut taimia, mutta puut olivat muutamassa vuodessa pitkin pituuttaan . Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi korjata jäljelle jäänyt puusto, muokata ja istuttaa. Silloin oli pakko aloittaa alusta paljaalta maalta kalleimman mukaan. Kyseinen tapahtumasarja ei ollut tavatonta kivennäismaillakaan. Siemenpuukuusikkoon ilmestyi vain heinää ja lepikkoa taimien asemasta. Sen jälkeen seurasi edellä mainittu tapahtumaketju. Tuulelta säästyneet puut myyntii halvalla ja uudistaminen kalliilla valmiiksi heinettyneelle ja vesakoituneelle maapohjalle. Siinä riitti työmaata ja hammastenkiristelyä. ”Tositamppaajat” löytyvätkin siitä porukasta ,jotka paikkailevat jk:n epäonnistumisen jälkiä. Edelliset tapaukset ovat esimerkkejä kohteista ,jotka hakkasin isäntien toimeksiannosta siemenpuuasentoon ja kävin myöhemmin parsimassa jäljet. ”Viimeisenä palveluksena” jk- metsiin tehtyjä avohakkuita on kertynyt kokemuskenttään lukuisia.
Jaksottaisella menetelmällä toimineet korjaavat metsistään jo toista satoa siinä vaiheessa ,kun finaaliin päätyneen jk-metsän uusi puusto on hädin tuskin kuitupuun mitoissa venähtäneiden uudistushommien seurauksena. On varmasti katkeraa katsella ,kun osaavammat ovat pysyneet tuplaamaan puunmyyntitulonsa ja metsänsä puustopääoman 50 vuodessa ja itse on jäämässä entistä kauemmas jälkeen. Menestys vaatii toki jonkin verran työtä, mutta paljon vähemmän verrattuna siihen ,että pidetään maata ( jk-uskonnon varjolla) tuottamattomana ja tehdään mahdolliset korjaukset liian myöhään. Silloin ”tamppaamisesta” voi saada traumoja ja rakkoja kämmeniin.
Perkon kommenttiin…
Nyt keskustellaan käytännöstä . Ei teorioista.
Jaksottaisen menetelmän avulla on hakkuiden lisääntymisestä huolimatta pystytty lisäämään puustopääomaa 35%:lla vuodesta 1990. Perko voisi näyttää käytännössä miten omat metsät ovat kehittynyt vastaavalla ajanjaksolla ja oletko pystynyt kasvattamaan hakkuumääriä samassa suhteessa. Hakkuumäärät valtakunnassa ovat kasvaneet 1980- luvun lopulta tähän päivään 40 milj. kuutiosta lähes 80 miljoonaan kuutioon . Tästä huolimatta puustopääoma kasvaa. Jk:n puolella kasvaa vain puusta vapaa pinta-ala uudistumisongelmien seurauksena.
Olen hyvin skeptinen asian”hoitoon” saamisen suhteen. Hallitus ei lotkauttanut korvaansa edes karhun jo voimassa olevan kannanhoidollisen metsästämisen saamiseksi käyntiin. Nyt ollaan vielä pari vuotta pattitilanteessa ,kun hyvinkin perustellut lupahakemukset saadaan valittamalla nurin. Tämä siitä huolimatta ,että karhukanta ei ole ollut vuosikymmeneen uhanalainen ja on kasvanut metsästyksesyä huolimatta. Susikanta on myös kasvanut paikoin sietämättömän suureksi eikä käytännön poliittista tahtoa tunnu löytyvän saada asiat edes jotenkin siedettävälle tasolle. Suunta on ollut jo vuosia saada asiat entistä enemmän sekaisin. Asialla toimii pieni joukko ,jonka perimmäisiä motiiveja voi pitää vähintäänkin kyseenalaisina. Lopullinen tavoite on vain lisätä vastakkainasettelua ja kaaosta. Se näyttää onnistuvan erinomaisesti ottaen huomioon, kuinka pieni joukko meitä terrorisoi. Päättäjien olisi kiireesti tukittava porsaanreijät ,jotka mahdollistavat yleistä haittaa aiheuttavat toimet. Toimivassa demokratiassa enemmistö päättää ,miten toimitaan. Vähemmistön on tyytyminen enemmistön tahtoon.
No , annetaan ajan kulua. Jos petotilanne kehittyy nykyiseen tahtiin,huomaa Gla:kin ,että tämän hetken murheet hirvikannan suhteen olivat vielä pieniä.
PS. Gla:n on syytä palauttaa mieleen ,että päätökset tehdään sillä hetkellä vallitsevan tilannekuvan perusteella. Jälkeenpäin on helppo arvostella virheeksi osoittautuneita toimia ,kun tilannekuva osoittautuukin virheelliseksi. Nyt kuitenkin tuntuu petojen suhteen olevan enemmistöllä kutakuinkin oikea tilannekuva ,mutta oikeita päätöksiä ei kyetä tekemään. Metsästäjiä ei ainakaan voida syyttää siitä ,että tarpeelliset päätökset puuttuvat.
Vielä 2021 ja 2022 kaatoja on tehty UU2:lla samat määrät kuin täälläkin, eli 1,5 yksilöä/1000 ha. Sitten kaatomäärät pienenivät. Ilmeisesti sen seurauksena suoritettiin paljon keskustelua aiheuttanut lentolaskenta, jonka perusteella luke teki hirvilaskelmiin ”tasokorotuksen”. Se tarkoitti talvehtivan hirvimäärän kasvattamista tilastoihin lähes kolmella yksilöllä tuhatta hehtaaria kohti. No mitä siitä seurasi? Hirviä kaadettiin seuraavalla kaudella pinta-alayksikköä kohti vielä vähemmän. Tämän päivän tilanne on se, mitä edellä kerroin. Metsästys on varsin maltillista, vaikka hirviä pitäisi olla teoriassa runsaasti.
UU2 on kokonainen hirvitalousalue. Siis keskustellaan useamman seuran keskimääräisestä tilanteesta eri paikkakunnilla. Tähän mennessä ovat kaataneet yhden hirven 2500 hehtaaria kohti. Täällä keskemmällä maata kaadetaan vähäisemmän kannan alueella 1,5 hirveä/1000ha! Jokin siis mättää ja pahasti.
Ne etelän kovat hirvitiheydet vain osoittavat, mitä”susivara” merkitsee. Käytäntö yleistyy muuallakin sitä mukaa, kun sudet valtaavat uusia asuinalueita. Samaan syssyyn toki päättyy tuotantoeläinten laiduntaminenkin ja lammastarhaus loppuu kokonaan.
PS. Eihän tuo UU2:n 6,5 hirveä tuhannella hehtaarilla mikään erityisen iso määrä ole. Kun näillä tienoilla alettiin vuosituhannen vaihteessa leikata hirvikantaa, meidänkin seuran alueella kaadettiin lähes kymmenen vuoden ajan 5 hirveä tuhannelta hehtaarilta ja enimmillään 7. Sen ajan männyntaimikoista kehittyi kuitenkin aivan kelvollista metsää, kunhan ne oli muistettu hoitaa. Onneksi ei ollut petoja vastuksina kiivaimman lahtauksen aikana. Olisi jäänyt projekti kesken.
Nostokoukku sen kertoikin, että hirvi on susille haastava kohde. Saalistusyrityksessä voi olla henki katkolla.
Täällä hirvenpyyntiluvista on käytetty hieman runsas puolet, jos pankkiluvat lasketaan mukaan. Havaintomäärätkin laskusuunnassa. Seurassa ,jossa metsästin on tehty varma havainto 1,5:stä hirvestä päivää kohti 12 päivän aikana ja pyyntilupia kolmannes jäljellä. Havaintojen keskiarvo on tällä hetkellä 2,5 metsästyspäivää kohti koko pitäjässä.
Valkkareihin kohdistuvista pitäjän 40:stä pyyntiluvasta on käytetty kolme. Pidetään kanta alhaalla, että ei saada petoja riesaksi….tai näyttää pysyvän alhaalla pitämättäkin.
