Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Sadassa vuodessa kasvaa puuta jaksollisen menetelmän turvin korjattavaksi pitkästi yli 100m3/ ha. Rehevimmillä mailla 2000m3. Jk: n puolella kasvaa vastaavissa olosuhteissa pääasiassa vain puuton pinta-ala ja heinä.
Jos tuottoja halutaan, on myös investoitava oli kyseessä teollisuus tai metsä. Asuntokin on investointi. Kuinka moni jättää senkään kohdalla huoltotoimia tekemättä. Jos jättää, seuraukset voivat olla karut.
Ne jk- hakkuut ovat yrittäjille tappiollisia ja aiheuttavat tekijälle usein pelkkää mainehaittaa. Lisää taksaakaan ei saa vaikka kuinka rukoilisi. Taksat määräytyvät normaalin jaksottaisen toiminnan mukaan.
Joka tätä keskusteluketjua on lukenut, ymmärtää, kuinka epärealistiset odotukset jk- menetelmään kohdistuvat. Viisaimmat väistävät jk- hommat mikäli suinkin pystyvät. Raha tehdään muissa hakkuissa.
Tukkipuuta on metsissämme enemmän kun koskaan ja puusto järeytyy jaksottaisen menetelmän ansiosta myyntikuntoon pääsadon osalta 45-60 vuodessa. Jk- n kohdalla yli sadassa vuodessa.
Yhtiöiden metsäekonomistit ovat laskeneet, että puunhinnan pitäisi olla kaksinkertainen, jos kasvatusaikaa jatketaan kymmenellä vuodella optimiajankohdasta. Paljonko jk- puusta pitäisi maksaa ekstraa, kun sen kasvatusaika on monesti tuplat jaksottaiseen menetelmään verrattuna? Ja onko ekstraa maksettu? Ei , jonka johdosta pidempi kasvatusaika koituu suoraan metsänomistajan tappioksi. Lisänä loppuvaiheessa pakollinen uudistaminen kalleimman jälkeen, kun puusto on ehtynyt eikä uutta kasvua ole luvassa.
On kyse varsin vakavasta asiasta, kun keskustellaan koneen liikkumisesta omine aikoineen. Itsekin olen kokenut tilanteen, jossa käynnissä oleva moto lähti liikkeelle avatessani sen oven vuoronvaihdon yhteydessä. Vaihde sattui olemaan ajoasennossa ja tietokoneohjelma ohjasi laitetta pysymään paikallaan. Oven avaaminen katkaisi tietokoneohjauksen, jolloin kone lähti yllättäin likkeelle. Yllätys oli iso konessaa istuneelle kollegalle ja minulle erityisesti ,kun seisoin siinä vaiheessa telan päällä. Hyvällä onnella säilyin ehjänä ja hengissä.
No , miksi kone oli käynnissä? No siksi, että kovan kuormituksen jälkeen konetta ei ole viisasta sammuttaa ennen lämpöjen tasaantumista .
Ovikytkin puolestaan oli rakennettu turvaamaan kuljettajaa motokouran yllättäviltä toiminnoilta sitä tarkasteltaessa koneen ollessa käynnissä. Muutama kuljettaja oli menettänyt henkensä liikuttaessaan kouran ulottuvilla koneen mittapyörää. Mittapyörän pyörittäminen aiheuttaa kouran sulkeutumisen. Siitä halauksesta harva selviää hengissä.
Kokonaissysteemiin oli siis jäänyt vielä pieni bugi,joka aiheutti poikkeustilanteessa koneen liikkumisen itsekseen. Sekin vika korjattiin pikaisesti , kun ongelma havaittiin.
Ihmettelen , miksi täällä suhtaudutaan välinpitämättömästi turvallisuusasioihin. Ne on saatava kuntoon viivytyksettä. Mikäli ei onnistu, laitetta ei tule laskea markkinoille. Ei riitä selitykseksi, että muitakin samankaltaisia on liikkeellä.
Mitäs hävittämistä se on, jos vanhan metsän tilalle saadaan aukko tekemällä parempikasvuinen metsä. Minäkin olen ehtinyt nähdä jo kaksikin aukkoa elinaikanani samalla kohtaa. Seuraava kierros on ollut kertymältään edellistä parempi. Jatkuvapeitteiset sitävastoin jatkavat vain taantumistaan ja kuusettuminen edistyy. Puuton pinta-ala tilakohtaisesti kasvaa, kun uusia taimia ei kehity poistettujen puiden tilalle.
Perko kehuu metsän myynnillä ja kasvatuksella ilman kustannuksia. Haluaisin nähdä dokumentit 50 vuoden ajalta, miten tilan puustopääomalle on käynyt tänä aikana alkutilanteeseen verrattuna. Timpalla, Visalla ja muutamalla muulla puustopääoma on kasvanut tänä aikana reippaasti avohakkuista huolimatta. Uskaltaako Perko julkaista kehiryksen suunnan omissa metsissään. Väitän, että ei uskalla. Satuja aiheesta sitävastoin saamme varmasti lukea jatkossakin kyllästymiseen saakka. Faktoja emme riviäkään.
Kyllä! Ero on iso ,kun jk-yritelmään ei suostu ilmestymään uusia taimia vuosikymmeniin ja toisaalla ripeäotteisen jaksottaisen kasvatustavan omaksuneen metsänomistajan vajaa vuosi sitten hakatussa aukossa kasvaa jo puolen metrin pituutta hätyyttelevä tasainen taimikko. Eikä kysessä ole vahinko. Uudistaminen onnistuu samaan tahtiin kerta toisensa jälkeen. Puulajikin maaperälle parhaiten sopivaa eikä sitä, mitä sattuu tulemaan.
